Pages

Kaikuvana

torstai 3. elokuuta 2017

Elokuu, oli kuu, ilo kuu, elon kuu




Vähän sanaleikkejä elokuun kunniaksi! Ilmassa ja puheissa on jo ihmisten lomien loppumista ja syksyn lähestymistä. Minulla on ollut koko kesän töitä, joten sen puolesta kesä jatkuu vielä oikein hyvin ainakin vielä tämän kuun! Vaikka töitä onkin ollut, niin tuntuu, että kesää on jo ehtinyt viettää. Olen ollut jatkuvasti ulkona, mökkeilty on pariin otteeseen ja pieni lomamatka pohjoiseen on tehty. Kaiken lisäksi hiukset ovat vaalentuneet todisteeksi siitä, että aurinkoa on ollut edes välillä.


Olimme alkuviikosta muutaman päivän mökillä. Lomapaikat usein henkivät vanhaa aikaa ja toisaalta todistavat nykyisyyden kaivattuja hengähdyshetkiä. Olen miettinyt sitä, kuinka parisuhteen kautta elämään tulee ihmisten lisäksi myös paikkoja, jotka ovat toiselle rakkaita ja täynnä muistoja, ehkä koko elämän mukana kulkeneita. On mielenkiintoista seurata, kuinka oma suhde tällaiseen paikkaan alkaa muotoutua, milloin ei ole enää vieraana. Vaikka tervetulleeksi toivotetaankin kaikella lämmöllä ja paikassa viihtyy, niin voi kestää hetken, että tuntee yhteyttä tai kaipuuta paikkaan. Milloin esimerkiksi mökki ei ole enää "teidän" vaan "meidän". On mukavaa huomata, kun se tunne alkaa löytyä. Ihana on myös huomata toisen kiintymys paikkoja kohtaan jotka ovat itselle erityisiä.


Aika onnelliseksi tekee se, että saa katsella jatkuvasti muuttuvaa järveä, koteloitua riippumatossa, kiertää pientä saarta paljain varpain, käydä iltasoutelulla, kerätä metsästä kourallisen mustikoita aamupalalle ja nauttia täysin siemauksin ahvenista, joita on onnistunut ylös nostamaan. Ja sauna, tottakai. Äkkiä ei huomaa huolehtivansa mistään muusta, paitsi kiinnostuneen ampiaisen pitämisestä poissa syntymäpäivien kunniaksi kasatulta laituri-piknikiltä.



Vielä on silti kesän toiveista osa toteuttamatta. En ole nimittäin ostanut vielä kertaakaan marjoja torilta enkä kokeillut suppaamista, minkä niin päättäväisesti aioin tänä kesänä tehdä. Lisäksi haluaisin viettää kesäisen turisti-päivän Helsingissä, käydä Suomenlinnassa ja juoda kahvit Tuomiokirkon portailla. Ja uusi teltta pitäisi pystyttää ja korkata, vaikka sitten ihan tuossa takapihalla.





Vaikka en vielä odotakaan syksyä, on se vuodenaika, josta olen aina kovasti pitänyt. Raikkaus ja ruska, koulun alkaminen ja uusi penaali, se kun sai postimyyntiluettelosta rastia jonkin vaatteen ja pian se saapui odotetussa paketissa. Syksystä nauttiminen onnistuu parhaiten, jos takana on aurinkoinen ja eletty kesä.

Siispä hyvää elokuuta, elon kuuta, ilon kuuta.

Henna



maanantai 24. heinäkuuta 2017

Tasapainoa etsimässä


Maanantai. Kodin hiljaisuus ja ihana rauha, vain pyykkikone laulaa. Nukuin äsken tunnin päiväunet. Täydellinen vapaapäivä hektisten työpäivien jälkeen.

Olen vuosien vieriessä ruvennut nauttimaan yhä enemmän omasta rauhasta, arvostamaan kiireettömyyttä. En tarkoita, että olisin matkalla kohti täyttä erakoitumista, sillä nautin kyllä suuresti ihmisten seurasta ja aktiivisesta elämästä. Kuitenkin yhä vahvemmin päässä on kirkastunut ajatus: aina ei tarvitse mennä.


Samalla, kun nautin rauhallisesta arjesta, olen viime aikoina miettinyt aika paljon sitä, että miten saisin elämästä enemmän irti, kokenut siitä jopa jonkinlaista painetta ja turhautumista. Kuulostaako tyhmältä? Kyllähän minä paljon teen; matkustan, teen erilaisia töitä, näen ystäviä, nautin hetkistä. Silti huomaan usein miettiväni, että mitä asioita haluaisin kokea, mitä voisin tehdä unelmien eteen ja kuinka paljon aktiivisempi voisin olla metsästämään elämyksiä ja ainutlaatuisia hetkiä. Olen myös miettinyt omaa potentiaaliani; mitä kaikkea minussa on ja miten saisin toteutettua eri puoliani parhaalla mahdollisella tavalla

Kokemusten ja unelmien eteen on hyvä välillä myös tehdä töitä. Uskaltaa, tehdä muistoja, mennä silloinkin, kun ei siltä tuntuisi.




Osittain tällainen pohdiskelu on varmasti ihmiseen sisäänrakennettua, onhan hyvä miettiä, että miten haluaa elämänsä käyttää. Osittain uskon tämän olevan ympäristön tuomaa painetta. Kaikki huutaa: tavoittele enemmän, koe enemmän, ota enemmän riskejä ja irtiottoja. Viime aikoina on paljon puhuttu esimerkiksi Instagramin luomasta täydellisestä maailmasta; kuvissa näet koko ajan ihmiset kahvilla täydellisissä kodeissaan ja seikkailemassa maailman kauneimmissa paikoissa. Parhaimmillaan tämä kaikki voi inspiroida ja motivoida toimimaan, mutta toisaalta omat jutut saattavat helposti tuntua vähäpätöisiltä kaiken tuon hengästyttävän hienon rinnalla.



En kuitenkaan halua ottaa paineita sosiaalisesta statuksesta, kontaktien luomisesta, siitä etten ymmärrä kaikkia vitsejä, koska en jaksanut lähteä ulos istumaan tai siitä minkälaisen kuvan itsestäni luon. En jaksa pelätä jääväni asioista paitsi, sillä uskon, että tulen kokemaan juuri ne asiat mitkä pitääkin. Lisäksi, voiko kokemuksia edes arvottaa?

Yritän oppia kuuntelemaan enemmän itseäni ja toimimaan sen mukaan. Ja toisinaan potkimaan itseäni takalistoon, sillä joskus, kun toimii omaa fiilistään vastaan, saattaa löytää itsensä mahtavista tilanteista ja seikkailuista, joihin ei olisi päässyt, jos olisi vain jäänyt kotiin. Nämä kuvat ovat eiliseltä ja olenpa iloinen, että lähdimme kesäiltaan, vaikka vähän jo olisikin tehnyt mieli kaivautua vällyjen väliin.



Ehkä kyse on kaiken tasapainosta. Välillä voi jättää menemättä. Jumittaa ehkä hetken sen Netflixin ääressä tai istahtaa vaikka laiturin päähän ja todeta: "Ei kiitos, en tule tänään. Menkää te." Ja sekin on ihan okei. Sitten onkin taas valmis maailman ihmeellisimpiin seikkailuihin.

Henna

tiistai 18. heinäkuuta 2017

Lepopaikka


Toisinaan saattaa käydä niin, että lähtee ostamaan jotakin tietynlaista asiaa, mietittyä ja pohdittua, ja silti palaa kotiin hieman pöllämystyneenä mukanaan jotain aivan erilaista. Meille kävi näin etsiessämme ullakkohuoneeseemme keveää ja vaaleaa sohvaa - nimittäin jokunen päivä sitten kotiimme saapui ruskea ja nahkainen tulokas! Ihanan pehmeä ja muhkea, mutta siro ja jotenkin niin meidän näköisemme. Ohittamaton kombo.



Edellisen sohvamme ostimme vasta vuosi sitten. Se oli kaunis koivupuinen sohva, mutta kun toimme sen tähän asuntoon, se ei vaan istahtanut, joten sai lähteä uuteen kotiin. Taitaa olla totta, että ennen muuttoa ei juurikaan kannata sisustushankintoja tehdä, sillä vasta asunnossa asuessaan huomaa, mikä sinne oikeasti sopii, mitä tarvitsee ja haluaa, mikä on liikaa.


Ostoksia tehdessä, niin kuin monessa muussakin asiassa ja päätöksessä, voi suunnitella ja järkeillä, mutta lopuksi tärkeintä taitaa kuitenkin olla se intuitio. Nyt se sanoo, että vaikka vielä ollaan vähän vieraskoreita, niin tästä pehmeästä sylistä tulee rakas lepopaikka, johon on hyvä käpertyä.

Nahkaa elämän jäljet kaunistavat ja se usein paranee vanhetessaan. Toivon, että minullekin käy niin.

Henna

keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

Keveä panssari kesään


Tänä kesänä ajatuksissa on ollut vahvasti vaaleanpunainen väri ja prinssi-hihatkin on mainittu. Tadaa - nyt on paita, jonka ansiosta on molemmat halut kuitattu! Enpä muista milloin olisin ostanut viimeksi vaaleanpunaisen vaatteen, mutta tämän vasta Zaran kassajonossa huomatun yksilön takia meinasin myöhästyä junasta, johon olin jo lipunkin ostanut. Loppujen lopuksi ehdin junaan juosten ja hikisenä, mutta tyytyväisenä; vaaleanpunainen huitula oli minun. Olkoon se tämän kesän sopivan makea panssarini kesän seikkailuihin ja yllättäviin käänteisiin!



En ota pukeutumista liian vakavasti, mutta nautin vaatteista ja niillä leikittelemisestä. Parhaimmillaan vaatteet tuovat hyvää fiilistä ja niiden kautta voimme olla vielä vähän enemmän sitä mitä olemme. Vaatteessa arvostan laatua, mukavuutta, monikäyttöisyyttä ja sitä kuinka se istuu juuri minulle. Vaatetta ostaessa haluan olla innostunut, ihan ok tuotteen voi suosiolla jättää kauppaan.



Joistakin vaatteista tulee sellaisia "voima-vaatteita", niissä on aina turvallista ja hyvä olla. Ne vaatteet ovat usein ansainneet paikkansa ihan muista kuin ulkonäöllisistä syistä. Kaiken karsimis- filosofian vastaisesti minulla on muutama vaate säilössä, jotka eivät enää tunnu omilta, mutta ovat olleet tärkeitä luottovaatteita jossain vaiheessa elämää. Saapa nähdä milloin ne lähtevät kiertoon, vai löytävätkö ehkä joskus takaisin käyttöön!

En usko, että tätä paitaa säilön vielä vuosikymmenien päästä, mutta tänä kesänä tulemme oikein hyvin toimeen. Mikä on sinun tämän kesän luottovaatteesi?

Henna

maanantai 3. heinäkuuta 2017

Saako haluta?


Saako haluta? Tästä aiheestahan saisi oikein pohdiskelevan ja syvällisen tekstin, mutta enpä lähde tänään sille linjalle. Tässä vapaapäivän sopivan pinnallisia haaveita!


Haluaisin täydellisen, kauniin ja siron sohvan.

Haluaisin Dr. Martensit, varrelliset ja varrettomat.

Haluaisin pitkälle matkalle. Uuden näkemisen ihana ähky, vieraat todellisuudet ja välissä mukava matkaväsymys.

Haluaisin jaksaa valvoa joku yö tosi myöhään. Jotenkin pidän nykyään liikaa nukkumisesta.

Haluaisin vaalean tukan, vain hetkeksi. Kunnes taas kaipaisin intohimoisesti olla brunetti.

Haluaisin pohjoiseen vaeltamaan. Ehkä pari rakkoa todisteeksi kilometreistä ja nuotio jonka äärellä niitä hoidella.

Haluaisin kirjoittaa kirjan. Aiheesta en tiedä, mutta olisipa hauskaa voivansa sanoa olevansa kirjailija.


Haluaisin huolehtia vähemmän.

Haluaisin, että tuntuisi kesältä. Odotin liian kovasti ja kauan pettyäkseni.

Haluaisin osata loihtia keittiössä kaikkea helposti ja innovatiivisesti. Myös uusi keittiö olisi kiva.

Haluaisin löytää ison taideteoksen seinälle, jota sykähdyttäisi aina sitä katsoessa.

Haluaisin saada varattua hammaslääkärin jonottamatta.

Haluaisin saunaan.

Haluaisin saunan.


Siinä sateisen maanantain haaveiluhetki kera kahvin ja pullan sekä onnellisuuden kaikesta siitä mitä minulla on.

Mitä sä haluaisit?

Henna

torstai 29. kesäkuuta 2017

Juhannuksen lempituotteet


Pyrin hoitamaan itseäni säännöllisesti arjessa ja rakastan kaikenlaista arkista hemmottelua. Monesti kiireisenä ja väsyneenä ei silti useinkaan ensimmäinen mieleen tuleva asia ole keskittyä ihanan kuorinnan tai puhdistavan naamion tekemiseen, lakkaamaan kynsiä tai laittamaan jalkakylpyä. Mökille tullessa aika kuitenkin pysähtyy ja minulla on ollut tapa ottaa mukaan jotain, millä voin itseäni hemmotella.


Tänä juhannuksena halusin jotakin kunnolla kasvoja puhdistavaa, sillä meikit ovat olleet kovassa käytössä kesäteatteri-töiden takia. Mukaan valikoitui Absolution Le Soin Purifiant- syväpuhdistava ja kirkastava kasvonaamio. Koivunmahla silottaa ja puhdistaa, valkoinen savi imee itseensä liiallista talia sekä supistaa ihohuokosia. Tämä vegaaninen tuote sisältää myös lakritsia, viilentävää piparminttua sekä luonnollista salisyylihappoa sisältävää paju- uutetta.


En ole tähän päivään mennessä löytänyt kasvonaamiota, mikä todella olisi tehnyt vaikutuksen, mutta rakastuin heti tähän raikkaaseen valkosavipohjaiseen kasvonaamioon! Koostumus oli mukavan kevyttä ja helposti levitettävää, se viilensi ihanasti kasvoja eikä jättänyt iholle kuivaa tunnetta, kuten monet savipohjaiset naamiot. En pitänyt kasvonaamiota löylyssä, mutta laitoin sen pitkän saunomisen jälkeen, jolloin ihohuokoset ovat hyvin auenneet. Lisäksi tuoksu oli tosi miellyttävä ja se jäi hetkeksi iholle vielä huuhtomisen jälkeenkin.



Saunan jälkeen pari suihkausta lahjaksi saatua ruusuvettä! Tämä on huomattavasti miellyttävämpää, kuin se ruusuvesi, jota lapsena tehtiin kotipihalla; vedessä uitettuja ruusunlehtiä, jotka unohtuivat sinne liian pitkäksi ajaksi ja rupesivat haisemaan hirveältä. No mutta jäljillä oltiin jo silloin..

Aqua Oleumin ruusunkukkavettä voi käyttää hoitavana kasvovetenä, vartalosuihkeena tai huoneilman raikastajana. Ruusuveden sanotaan hidastavan ryppyjen ja juonteiden syntymistä, ja mikäs siinä, mutta minulle tämä oli ennen muuta juhannuksen luomu hajuvesi! Tämän putelin löydät vaikkapa Ruohonjuuresta tai Stockmannilta.


Lakkasin kynteni juhannuksen ja kesän kunniaksi tällä suloisen kesäisellä Kure Bazaarin kynsilakalla ja tämän kevään yllättävä innostus vaaleanpunaiseen näkyi myös tämän kaverin valinnassaKure Bazaar- kynsilakat on valmistettu 85% luonnollisista ainesosista!

Näitä tuotteita saa useista nettikaupoista, mutta itse ostin kynsilakan ja kasvonaamion upeasta tamperelaisesta Keidas by Lumo- luonnonkosmetiikkaputiikista. Samassa yhteydessä on myös ekokampaamo ja ekologinen kauneushoitola. Jos liikut Tampereella, niin kannattaa ehdottomasti käydä tutustumassa!



Nukkumaan käydessä ajattelen:
Huomenna minä lämmitän saunan,
pidän itseäni hyvänä,
kävelytän, uitan, pesen,
kutsun itseni iltateelle,
puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen, kehun:
Sinä pieni urhea nainen,
minä luotan sinuun.

-Eeva Kilpi-


Henna

maanantai 26. kesäkuuta 2017

Onnellisten yötön yö


Kun silmiä kirveltää auringonlaskun seurauksena, on polttanut kielensä nuotiolla paistettujen vaahtokarkkien takia, seuraillut jännityksellä viereisen saaren lintujen omaa West Side Storya sekä vähän meinannut itkeä ympärillä vallitsevan yltiöpäisen kauneuden takia, niin voi kai sanoa, että mökkireissu on ollut varsin onnistunut.



Miten sattuikaan, että rakeiden, kaatosateen ja viiman välissä juhannusaaton illaksi ilma kirkastui ja meidät ympäröi mitä kaunein auringonlasku ja maailman tuhannet sävyt. Tällaisina iltoina miettii, että onko montaakaan parempaa asiaa kuin auringonlaskut? Enpä usko. Ne saavat poikkeuksetta pakahtumaan ja muuttavat ympäristöään aivan kuten haluavat.

Tällaisina iltoina ei myöskään haikaile muuta tai muualle, vaan nököttää tyytyväisenä juuri tässä.



Tällaiset illat ovat yksi parhaimmista asioista Suomessa. Ei, yksi parhaimmista asioista maailmassa. Seesteinen luonto rauhoittaa minun välillä rauhatonta sydäntäni ja mieltäni. Luonnossa ja mökin katveessa voi haahuilla meikittä, sopivan rumissa vaatteissa, keitellä kahvia vanhalla liedellä ja ottaa torkut, kun siltä tuntuu. Mieheni katsoi minua viikonloppuna hymähtäen, kun kuljin räjähtäneessä mökki-lookissani.

Minä: "Mitä? Nauratko sä mun tukalle?"
Hän: "Ei, kun sä näytät levänneeltä."

Jes, tavoite saavutettu ja ihan vahingossa!




Sitten tuli hiipuu, äänet vaimenevat ja kömmin peiton alle toivoen, ettei keskellä yötä tarvitse herätä taivaltamaan metsän rajassa olevaan ulkohuussiin. Sitten kun kuitenkin herää, niin ulos mennessään huomaa, että kaikkialla on yhä yhtä rauhallista ja valoisaa eikä unen häiriö äkkiä enää harmitakaan.

Toivottavasti sullakin oli mukavasti pakahduttava juhannus.

Henna