Pages

Kaikuvana

perjantai 13. lokakuuta 2017

Mielen päällä


Viikonloppu! Vaikkakin minun nykyisessä arjessani viikonloppu onkin kärsinyt inflaation, sillä vapaapäivät, viikonloput ja työt menevät suloisesti sekaisin. Kohta lähden viettämään perjantai-iltaa töihin, mutta tässä pari ajatusta tältä viikolta.

Tällä viikolla vaihdoin ihan uudet lakanat ja tuuletin petivaatteet. Se oli vähän haastavaa, sillä koko ajan piti olla valmiina ryntäämään hakemaan peitot, jos alkaisi sataa. Naapurit saivat ilmaista hupia, jos seurasivat puuhiani, ikkunasta kurottelua ja ulkona ramppaamista. Kaikki oli kuitenkin sen arvoista; harva arkinen asia tuntuu niin kivalta, kuin sujahtaa puhtaisiin lakanoihin!

Tällä viikolla töissä annoin ääneni glitteriä rakastavalle yksisarviselle. Välillä freelancerina olo on kuluttavaa, mutta kun työt on tällaisia, niin sitä epävarmuutta ja epäsäännöllisyyttäkin jaksaa hyvin. Kuka nyt ei haluaisi olla yksisarvinen silloin tällöin.

Olen myös miettinyt valkoisia lattioita ja kurkkuvettä. Luonnollisesti. Valkoiset lattiat ovat super kauniit, mutta miten ihmeessä ne pysyvät puhtaina! Meillä on ainoastaan valkoiset portaat ja jo niiden kanssa on tekemistä, ne kun pitäisi imuroida joka toinen päivä. Niin ja sitten se kurkkuvesi. Sitä on kaikkialla ja olen yrittänyt opetella sitä juomaan, sillä kai se on terveellisempää- mutta ei se kyllä hyvää ole.


Kirpputorille pitäisi varata pöytä, mutta sen sijaan olen vain kierrellyt niitä ja tehnyt löytöjä, kuten ihanan mustan samettisen maksimekon. Tilannetta tulisi tasapainottaa. Nettikirppareiden kautta voisi myydä tavaraa ilmaiseksi, mutta enpä taida jaksaa kuvaus-kysymystulva-varaus-toimitus- rumbaa. Perinteiselle kirpputorille riittää hinnoittelu ja sitten voi vain toivoa, että mahdollisimman moni löytää pöydästäni aarteita.

Tiedättekö sen fiiliksen, kun olet ollut treenaamassa ja saunassa ja sitten menet ruokakauppaan. Tulee se kuuluisa jälkihiki, kasvorasva valuu punoittavassa naamassa, ostokset painaa ja mietit miksi päällä on ihan liikaa vaatetta. Yleensä vielä joku tuttu tulee vastaan. Tämä ei onneksi ole vakavaa ja hiki kuuluu asiaan! Jättäisin sen silti mielelläni sinne salille. Sitä paitsi naurattaa ne kuntosalien seesteiset mainoskuvat ja ihmisten freesit salikuvat somessa. En usko pätkääkään! Tai sitten on reenissä jotain pielessä, nimimerkillä "helottava hikipallo".


Tällä viikolla, 11.10. vietettiin kansainvälistä tyttöjen päivää. Sillä halutaan tuoda esille syrjintää, jota tytöt yhä saavat ympäri maailmaa kokea ikänsä ja sukupuolensa takia, sekä toisaalta juhlistaa tytöistä löytyvää voimaa ja mahdollisuuksia. Hyvä kaikki ihanat tytöt ja naiset!

Tällä viikolla olen myös iloinnut taskusta löytyvistä lentolipuista. Siskoni Heidi on Falmouthissa vaihdossa ja päätin ottaa äkillisistä vapaista hyödyn irti ja lähteä meren äärelle hengittelemään Etelä-Englannin ilmaa. Onko Falmouth teille tuttu paikka?

Näillä mietteillä viikonloppuun! Mitä teillä on mielen päällä?

Henna


torstai 5. lokakuuta 2017

Menneiden vuosikymmenten aarteet


Olen 80- luvun lapsi ja olen aina fiilistellyt sitä, että olen olkatoppausten, isojen hiusten ja kasarirokin aikakaudelta. Suurin osa lapsuuden muistoista löytyy kuitenkin seuraavalta vuosikymmeneltä; huumaava Spice Girls, illat perheen kanssa Speden Spelien äärellä ja paksupohjaiset kengät ovat yhä kirkkaana mielessä.



Nostalgiasilmälasien läpi on kiva kurkkia menneitä vuosikymmeniä, kunhan siihen ei liitä liikaa haikeutta ja kaihoa mennyttä kohtaan. Minä nyt en edes tarvitse mitään laseja, sillä sopiva nostalgisoiminen on aina ollut hauskaa! Toisinaan se liittyy omiin muistoihin, mutta ylipäätään kaikenlainen menneen tutkailu on kiehtovaa; miten ihmiset ovat ennen eläneet ja mitkä ovat olleet niitä minkäkin ajan ilmiöitä ja must have- juttuja.

Mikähän tästä ajasta jää nostalgisena ilmiönä tulevaisuuteen?



Jokaiselta vuosikymmeneltä löytyy varmasti jotain mikä kolahtaa minuun myös tänä päivänä. Asumme 20- luvun talossa, kotoa löytyy paljon 50- luvun huonekaluja, silkkipaidat sekä korkeavyötäröiset housut ovat jatkuvasti päällä ja reenikassina toimii vanha NHL- reppu. Tietysti vanha Nintendo on yhä käytössä ja meillä pidetyissä juhlissa se tuntuu olevan aina hitti. Ehkä se kertoo jotain meidän ystävistämme ja ikäluokasta! Suosittelen muuten käymään Tampereella Suomen Pelimuseossa, jos pelikoneet kautta historian kiinnostavat!



Jotkut vihaavat teemajuhlia, mutta itse olen aina pitänyt niitä kiehtovina. On hauska nähdä mitä ihmiset poimivat menneiltä vuosikymmeniltä ja minkälaisia käsityksiä ja stereotypioitakin vallitsee. Olen ollut kasari- ja ysäri- juhlissa, mutta vielä olisi monta vuosikymmentä jäljellä!



Näissä kuvissa näkyy rakkaudella pidetty koti, joka nykyään toimii vapaa-ajan asuntona, jossa aika tuntuu mukavalla tavalla pysähtyneen. Itse ihailen näitä aikanaan tehtyjä rohkeita sisustusvalintoja sekä laadukkaita vintage- esineitä, mutta entisille asukkaille tämä varmasti on nostalgisuuden tyyssija. Minulle sellainen voisi olla vaikkapa mummon ja papan mökki; muistot leikityistä leikeistä serkkujen kanssa ja ne vanhat Aku Ankat.

Mikä saa sut nostalgisoimaan?

Henna

torstai 28. syyskuuta 2017

Lisäaikaa


Maanantaina mieli oli harmaa ja hankala ja sitten löysin syksyn keskeltä kadonneen kesän, lisäaikaa paljaille säärille. Sukkahousut ja nahkasaappaat olivat nimittäin äkkiä aivan liikaa. Lämpimällä laiturilla sitten syötiin lakritsia ja mietin, että olipa hyvä, että lähdettiin ulos. Harvoin se on huono päätös.


Spontaanit retket ovat monesti niitä parhaita ja itselläni ainakin usein paras lääke kuormittuneeseen mieleen ja raskaaseen oloon on juuri ulkoilma ja luonto. Mikähän siinä on? Toki kaiken kauneus virkistää, mutta ehkä se rentouttaa, että itse ei tarvitse vaikuttaa mihinkään- eikä edes voi. Luonto tapahtuu ja elää ilman minuakin. Se ei myöskään arvostele tai määrittele, ainoastaan haastaa tai hellii.


Ai että miten hienojen paikkojen keskellä saammekaan elää. Ja ai että miten mukava onkaan olla ilman sukkahousuja!

Henna

lauantai 23. syyskuuta 2017

Syksy yllä ja ympärillä


Kyllä sitä kummasti aina muistaa arvostaa terveyttä, kun on ollut kipeänä. Sen kunniaksi, että kehossa oli viimein energiaa ja mieli tuntui valoisammalta punasin huulet, letitin tukan, puin päälle muhkean villapaidan ja lähdin ulos. Ja syksy oli tullut.

Tämä kuvissa näkyvä villapaita on tamperelaisen PURA- merkin kaunotar, 100% villaa ja Suomessa tehty. PURAn tuotteissa korostuu käytännönläheinen kauneus ja luonnon vaaliminen materiaalien ja työtapojen kautta.


Syksy on mielestäni pukeutumisen suhteen parasta aikaa. Sen lisäksi, että se on vallannut pukeutumiseni, alkaa se näkyä myös kotona. Kun kevääseen liittyy kodin keventämisen ja karsimisen tarve, niin syksy tuo mukanaan jonkinlaisen pesänrakennusvietin- mukavoittamista, pehmentämistä, kaikenlaista mihin voi kääriytyä. Kynttilät palavat, valkea kaakeliuunissa, teehetket, joita en muuten yleensä juurikaan harrasta, sekä puolitahattomat tunnelmavalaistukset, kun illat äkkiä pimentyvätkin jo kovin varhain.


Tämän lisäksi kotona näkyvät pehmeät materiaalit sekä tummat ja syvät värit; ruskea, sammaleenvihreä, harmaan sävyt ja tänä syksynä joka paikassa hurmaava burgundinpunainen. En sido tiettyjä värejä tiettyihin vuodenaikoihin, sillä kaikki toimivat ympäri vuoden oman fiiliksen määrittelemänä. Silti materiaalit ja sävyt muuttuvat huomaamattakin syksyn ja talven tullessa.



Näissä Marimekon Pieni Letto- lakanoissa aika hyvin kiteytyy minun tämän syksyn värini ja mielenmaisemani. Upea kuosi on Aino- Maija Metsolan ja se esittelee suomalaisen avosuon kasveja. En ole vuosiin ostanut meille lakanoita, mutta tämän printin nähdessäni tiesin, että näihin lakanoihin haluan tänä talvena kääriytyä.




Blogeissa ja lehdissä puhutaan jatkuvasti, rasittavuuteenkin asti, vuodenajoista ja säästä. Kuitenkin monet arjen asiat ja mielen liikkeet peilautuvat jollain tavalla juuri näihin luonnon muutoksiin ja näkyvät sitten eri tavoin myös ulospäin.

Ehkä löytyy ihmisiä, joita sää ja muuttuva luonto eivät juurikaan hetkauta, mutta itse en kuulu heihin. On mukavaa tulla vähän vaikutetuksi.

Vaikuttavia syyspäiviä teille!

Henna








sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Pieni oodi kesälle


Kesä oli jatkuvaa ulkona olemista ja kesäteatteria auringossa ja rankkasateessa.

Kesä oli kukkahameita ja aika paljon Gore- Tex- vaatteita.

Kesä oli rakeita juhannuksena ja lempeitä päiviä mökillä.



Kesä oli pieniä retkiä ja pysähtyneitä hetkiä auringossa.

Kesä oli tuttuja rantoja ja sitten niitä ihan uusia.



Kesä oli juhlia ja kakkua silkkimekossa.

Kesä oli kiikkerä lauttasauna ja pulahdus pimeään Pyhäjärveen.



Kesä oli kasa uusia ihmisiä sekä koirakuumetta.

Kesä oli tärkeitä auringonlaskuja sekä niitä joita en osannut tarpeeksi arvostaa.


Kesä oli nopea, niin kuin sen luonteeseen nykyään kuuluu. Ehkä se haluaa, että sitä aina vähän kaivataan eikä siksi anna ikinä liikaa. Nyt otan kuitenkin riemulla vastaan ruskaretket ja saappaat. Hyvää syksyä!

Henna

maanantai 4. syyskuuta 2017

Sairastuvan kirppislöydöt


Tykkään kaktuksista, vaan en kurkussani. Ja niinhän siinä kävi, että kun pitkä työrutistus oli ohi ja "kesä"loma alkamassa, niin heräsin lauantaina tukkoisena ja olotila sai myöntymään jäämään vällyjen väliin. Liekö sitten ollut syksyn kiertäviä pöpöjä vai kropan viesti "nyt pikku tauko!". Tyydyn kohtalooni viettää syksyn ensimmäiset aurinkoiset päivät kotona koteloitumassa vaikka mieli halajaisi syksyiseen metsään sienestämään. Onneksi kotona on ihanaa.


Olen keitellyt inkivääriteetä ja sivellyt tiikeribalsamia, tuijotellut Netflixiä pyykinpesukoneen huristessa. Olen myös miettinyt, että pitäisi todellakin imuroida, mutta todennut tyytyväisenä, että kipeänä ei tarvitse jaksaa. Olen panostanut siis enemmänkin lepoon, haaveiluun ja kynttilöiden polttamiseen. Vaniljakynttilän tuoksu makeudestaan huolimatta saa vuodesta toiseen mielen ja kehon hyrisemään. Olen myös entistä varmempi, että minun pitäisi kutoa. Ehkä se on tämä syksy, joka saa halajamaan käsitöiden, askartelun, kirjojen lautapelien ja muun kotoisen puuhastelun pariin.


Syksy saa taas aikaan monenlaisia mielihaluja ja olen kuolannut kauniita villakangastakkeja (joita en kuulemma enempää saa hankkia) ja kotiin tekisi mieli hankkia kaikenlaista pehmeää ja kaunista. Tähän mennessä syksyn löydöt kotiin ovat second handia; sopivasti kulunut messinkinen tarjotin ja 50-lukua henkivä haitarivalaisin. Tarjotin on jo osoittanut hyödyllisyytensä kauneutensa rinnalla ja kun tämä valaisin tuli eteen, seinävalaisimen etsintä hämärään nurkkaan portaiden alle päättyi. Teak runko, pieni messinkinen yksityiskohta, sopivasti tyylikkyyttä ja hilpeyttä sekä vanhan ajan charmia - sopii meille. Valaisimen hieman kellastunut varjo tosin saattaa lähteä vaihtoon.


Mukavaa sairastaa, kun ei ole kiire minnekään. Vaan toivonpa että muutaman päivän päästä pääsen hengittämään ulos tätä syksyä, käyttämään uutta villapaitaani ja myhäilemään niille, joiden mielestä kesä loppui liian aikaisin. Nyt teetä, suklaata ja sympatiaa.

Henna

torstai 24. elokuuta 2017

Maiharit ja muita mietteitä


Tällä viikolla on ollut syksyä ilmassa ja olen riemulla ottanut käyttöön ihanat uudet Dr. Martensit, jotka pitkän haaveilun jälkeen eräänä päivänä marssin ostamaan. Vapautan toki varpaat sandaaleihin vielä aina kun voi, sillä tiedän, että näitä maihareita tulen tulevina kuukausina käyttämään rutkasti enemmän kuin uusia glitter- sandaaleitani.

Tiedän, että monet eivät vielä halua ajatellakaan alkavaa syksyä, mutta eipä pieni syys-fiilistely estä elokuun- illoista nauttimista! Minä pidän syksystä. Siinä on raikkautta ja fiilis jonkin uuden alkamisesta. Meillä on jo kynttilöitä sytytelty tasaisin väliajoin ja nurkassa hiljaiseloa viettänyt kaakeliuuni on alkanut kutsua puoleensa- luulen, että syksyn ensimmäiset takkaillat ovat lähellä.



Minulla on lähes koko kesän ollut keskiössä työ ja vielä pari viikkoa ovat päivät aamusta iltaan työtä täynnä ennen seuraavaa ensi-iltaa. Sitten aikataulu helpottaa ja huomaan pohtivani, että mitäs sitten kun äkkiä onkin aikaa? Otan kyllä vapaapäivät rauhallisine aamuinen ilolla vastaan, mutta samalla mietin, että mitä syksy tuo ja mitä haluaisin sen tuovan. Vaikka rakastankin seesteisyyttä ja rauhaa kaipaan myös tekemistä ja haasteita.


Tavoitteena on vapaapäivien myötä ainakin keskittyä elämänlaadun parantamiseen lisäämällä säännöllistä ja monipuolista liikuntaa sekä näkemällä rakkaita ihmisiä. Nämä molemmat ovat kärsineet antoisan, mutta aikaa vievän ja fyysisesti haastavan työni takia. Sitten myös monipuolista ruokaa, hierojalla käyntiä, ulkoilua ja kiireettömimä kirpparikierroksia! Lisäksi huomaan toivovani, että syksyllä elämä yllättäisi jollain odottamattomalla ja ihanalla tavalla. Mitä se sitten onkaan.


Hyvien asioiden ja yllätysten syksy tervetuloa! Ennen kaikkea lempeyden ja toistemme huomioimisen syksy. Minä ja mun maiharit ollaan valmiina.

Henna



mekko / Samsoe&Samsoe, kengät / Dr. Martens (Pascal)