Pages

Kaikuvana

tiistai 12. joulukuuta 2017

ÖÖLOOM- oma peite kasvoille


Tavatkaa uusi kasvojeni peite, "face- blanket", niin kuin virolainen Ööloom tuotteensa esittelee! Ja tämä unikaveri tosiaan on "luja ja lämmin, kuten metsurin syleily". Löysin oman pingviinini taannoiselta Tallinnan reissulta Oma Asi- kaupasta. Koimme pingviinin kanssa jonkinlaista yhteyttä, joten se päätyi ostoskoriini, mutta vaihtoehtoja oli runsaasti aina yksisarvisista pesukarhuihin. En nyt voi sanoa pingviinin olevan varsinainen "voima- eläimeni", mutta jotakin kovin sympaattista näissä kömpelösti taapertavissa olennoissa on.


"Ööloom" on virolainen sana, joka tarkoittaa "yökyöpeliä", iltaihmistä. Brändinä Ööloom on eläinystävällinen brändi, joka kertoo käyttävänsä villieläinten ikivanhaa voimaa, koska toisin kuin ihmiset, eläimillä ei ole ikinä ollut ongelmia nukkumisessa. He sanovat, että keskiverto ihminen nukkuu elämänsä aikana yli 22 vuotta ja tämä on liian paljon unta otettavaksi kevyesti! Word.

Ööloomin missio, kutsumus on ihana; he eivät usko, että toiminnallisuus olisi kaikki mitä tulee nukkumis- varusteisiin, vaan me ihmiset tarvitsemme enemmän. Me tarvitsemme pehmeitä arvoja- iloa, rakkautta, vaahtokarkkeja, tyynyjä, halauksia, mielikuvia vauva- hylkeistä ja onnellisuudesta. Tämän takia he yrittävät kertoa tarinan jokaisen tekemänsä tuotteen yhteydessä. He myös haluavat lempeästi huvittaa ja sehän ei ole koskaan huono.


Joskus pelkkä silmien sulkeminen ei riitä, vaan tarvitaan jotain lämmintä ja pehmeää lempeästi eristämään kylmältä ja valolta ja ohjaamaan unten maille. Ehkäpä tämä pingviini takaa minulle mahtavat unet myös lähestyvällä yölennolla?

Kauniita unia. Herättäkää, kun on loma.

Henna

lauantai 9. joulukuuta 2017

Itsenäisyyspäivän tunnelmia


Itsenäisyyspäivänä luonto oli kuin valkoiseen juhla-asuun pukeutunut ja salli meidän juhlia kauniissa säässä Finlandian kaikuessa joka puolella. Nyt on jo saapaskeli ja meillä soi Ultra Bra- jotain suomalaista kai siinäkin. Me vietimme itsenäisyyspäivän ensin ystävien luona hemmoteltavana ja sen jälkeen kotona perinteisesti linnanjuhlia katsoen hyvän ruoan parissa.


Sininen ja valkoinen on yhdistelmä, jota en koskaan ole ihan kokenut omakseni, en vaatteissa enkä sisustuksessa. Itsenäisyyspäivän kattausta meinasin lähteä tekemään näitä lipun värejä käyttäen, mutta pääosaan päätyivät luonnosta ammentaen vihreän eri sävyt, talvinen valkoinen ja kirkas lasi sekä kaapista löytyvä suomalainen design. Sininen pääsi sitten loistamaan rehellisesti ikkunaan viritetyssä lippunauhassa!



Jälkiruoaksi meille tein ihanan herkulliset ja helpot panna cotat, eli kermavanukkaat. Päälle kaadoin kunnon loraukset aitoa tyrnimehua- ihan mahtava yhdistelmä tuo kirpeä tyrni ja kermaisen makea panna cotta! Suosittelen tätä jälkkäriä, jos haluaa tarjota nopeasti valmistuvaa herkkua isollekin joukolle. Tämä on helppo versioida tilanteen mukaan; vaikkapa marjoja ja hedelmiä päälle tai sitten itse panna cotan maustaminen vaikkapa kahvilla.

Ohjeita näihin herkkuihin löytyy pilvin pimein, mutta tässä tuo helppo perusohje (ilman liivatetta):

(4-6 annosta)
5 dl kermaa (tai maitoa)
1 dl hyytelösokeria
1 tl vaniljasokeria

Sekoita kerma ja sokerit kattilassa. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä puoli minuuttia. Kaada jälkiruoka-astioihin ja annan hyytyä jääkaapissa muutamasta tunnista seuraavaan päivään.



Päälle päivän rientoihin valikoin pitkän samettisen mekon, joka on löytö kirpputorilta ja suomalaista tekoa sekin. Sopi juhlavampaan menoon ja toimi vielä sohvaan nurkkaan kääriytyessä. Joskus musta on se, mikä saa muut värit loistamaan.

Onnea vielä kaunis Suomi. Stay gold.

Henna




torstai 7. joulukuuta 2017

Onnea rakas 100- vuotias Suomi!


Eilen juhlimme 100- vuotiasta Suomea! Jos asiat olisivat sata vuotta sitten menneet toisin, eläisimme nyt hyvin erilaisessa yhteiskunnassa. Sydän on kiitollinen menneille sukupolville ja heidän uhrauksilleen.



Itsenäinen Suomi merkitsee minulle erityisesti vapautta elää ja mahdollisuuksia toteuttaa haaveita. Upea luonto on yksi iso asia, mikä saa minut tuntemaan erityistä ylpeyttä kotimaastani. Nyt sitä oikein tajuaa miten ihanan erityinen ja eksoottinen tämä maa on, johon juureni olen upottanut.



Pidetään huolta kauniista kotimaasta ja toisistamme.

Henna



sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Joulukortti etelästä


Tässä teille pieni joulukortti etelästä! Ei sentään ihan palmujen juurelta, vaan tuosta naapurin joulutorilta. Olimme minilomalla Tallinnassa seilaten pari tuntia suuntaansa ja viipyen yhden yön maissa hotellissa. Tämä oli aika kiva ratkaisu ja toi hiukan lisää aikaa, sillä aalloilla keinuminen ei tällä erää innostanut, vaan pääosassa oli Tallinnan tutkiminen. Pysyttelimme pitkälti vanhankaupungin kaduilla kauniita taloja ihmetellen ja paeten kylmää viimaa tasaisin väliajoin kahvin tai lämpimän Seljankakeiton äärelle. Nautimme myös hillityn hervottomasti aina niin hauskoista kielikukkasista. Ihana viron kieli.

Tässä pari tärppiä Tallinnan matkaa suunnittelevalle!


Vintage- putiikki Fankadelik on ihana vintage- kauppa vanhassa kaupungissa. Putiikki on täynnä valikoituja ja hurmaavia menneiden vuosikymmenten aarteita! Tuotteet ovat melko hintavia, mutta jos jotain erityisempää on mielessä, niin täältä kannattaa etsiä ja muutenkin paikka on hengästyttävän kiva.

Nordic Hotel Forum osoittautui mukavaksi ja tyylikkääksi hotelliksi ihan ydinkeskustassa. Kaikista persoonallisin tämä hotelli ei ole, mutta viihtyisä ja siisti, hyvällä aamupalla. Vinkkinä; saimme hotellin aika hyvällä pakettihinnalla, kun varasimme sen yhdessä laivamatkojen kanssa.

Kahvila August toimii päivisin kahvilana ja iltaisin baarina. Eksyimme sinne sattumalta, kun tuuli tuiversi jo ytimissä ja sisällä näytti lämpimältä ja mintunvihreä kaakeli-tiski kutsui herkkuineen.

Ravintola Manna La Roosa on persoonallinen ravintola erittäin psykedeelisellä sisustuksella. Me kävimme syömässä herkulliset ruoka-annokset, mutta paikkaa on kehuttu erityisesti drinkkiensä takia. Kokemisen arvoinen noin ylipäätään.


Bogapott on taidekauppa- kahvila- keramiikkastudio, joka löytyi Aleksanteri Nevskin katedraalin kulmilta. Nautimme ihanaa Seljankakeittoa kahvilan pienessä yläkerrassa, jonka yksi seinä koostuu kaupungin vanhasta muurista. Kahvilan yhteydessä on keramiikkapaja ja taidekauppa täynnä Viron taiteilijoiden tuotteita. Ihanan perinteinen ja kohtuuhintainen paikka.

Must Puudelin viihtyisä ja retrohenkinen kahvila- ravintola hurmasi sisustuksellaan ja ilmapiirillään. Tämä onkin syy, miksi paikka pääsee tärppi-listalleni, vaikka syömämme hampurilaiset eivät valitettavasti vakuuttaneet. Alkupala- bruschettat olivat kuitenkin herkullisia, joten ehkäpä paikka ansaitsee uuden mahdollisuuden!

Oma Asi houkutteli meidät sisään kiinnostavan ikkunansa takia. Sisältä löytyi laaja valikoima paikallisten suunnittelijoiden ja taiteilijoiden tuotteita ja enhän minä sieltä ihan tyhjin käsin päässyt lähtemään. Jos paikallinen design ja hauskat käyttöesineet tai korut kiinnostavat, niin kannattaa poiketa!

Telliskivi Loomelinnak on listani viimeinen tärppi ja seuraavan Tallinnan reissun ehdoton kohde, sillä tämä kovasti suositeltu Tallinnan luova keskus jäi meiltä nyt väliin. Loomelinnak sijaitsee Telliskiven alueella ja sieltä löytyy design- ja luontokauppoja, ravintoloita ja gallerioita ja siellä järjestetään monenlaisia kulttuuritapahtumia.


Tallinna on kyllä hyvä matkakohde ja hämmentävän lähellä! Sinne siis ja näillä tärpeillä pääsee hyvään alkuun! Ja hei pistäkää toki omat vinkkinne kommentteihin. Nägemist!

Henna

torstai 30. marraskuuta 2017

Musta marraskuu


Huomenna on joulukuun ensimmäinen päivä! Joko teillä on joulukalenterit valmiina odottamassa avaamista ja radio viritetty Jouluradion taajuudelle? Nekin joulufanit, jotka ovat ääneen kauhistelleet joulun aikaista näkymistä, mutta salaa suihkussa laulaneet joululauluja, voivat nyt joulukuun alkaessa heittäytyä täysillä tunnelmaan.


Tämä kuu oli aika harmaa ja pimeä, marraskuu siis pitää tiukasti maineestaan kiinni. Joskun kun ihmisten kanssa on tullut puhetta inhokki- kuukaudesta, kuukaudesta, jonka voisi jopa jättää välistä, niin usein vastauksena on juuri marraskuu. Musta ja pimeä marraskuu, sanotaan. Usein siinä vaiheessa alkavat myös syksyn työt painamaan ja joululoma tuntuu vielä musertavan kaukaiselta.


Tässä kuussa vietettiin myös päivää Black Friday. Se on marraskuun neljännen torstain jälkeinen perjantai, jota pidetään Yhdysvalloissa kauppojen joulusesongin avauspäivänä. Nykyään se on rantautunut myös tänne Suomeen ja kaupat ovat täynnä Black Friday- tarjouksia. Monet kaupat tuntuvat viettävän ihan kokonaista Black Friday- viikonloppua. Tai jopa viikkoa. Tämän varmaan tiesitkin, sillä mainoksilta oli mahdotonta välttyä.

Tiesitkö, että samana päivänä oli myöÄlä osta mitään- päivä, joka haastaa meitä pohtimaan kulutuspäätöksiämme ja niiden vaikutuksia ympäristöön. Olla ostamatta mitään yhtenä päivänä on ajatuksena helppo, mutta käytännössä ei niinkään. 

Mielenkiintoista, että nämä ovat juuri samana päivänä. Sattumaako? Enpä usko. Minun voisi sanoa epäonnistuneen kummassankin päivän vietossa; en metsästänyt tarjouksia, mutta ihan nollille ei ostossaldo jäänyt. Kumpaa päivää sinä vietit?


Mustan marraskuuni pelastajat ovat olleet kaapista löytyvät muhkeat neuleet, punainen huulipuna, kynttilät, pehmeät koti-illat, Tallinnan miniloma, sinkki ja matkahaaveet. Kirkasvalolampun hankkimista olemme miettineet. Onko teillä kokemusta niiden käytöstä ja vaikutuksesta kaamoksen keskellä?

Joulukuu olkoon kirpeä ja valkoinen!

Henna


ps. Muistathan, että tätä blogia voi helposti seurata Bloglovinin sekä blogin Facebook- sivujen kautta, joihin liitän aina uusimmat postaukset. Instagramista löydät minut ja blogin @hennawallin nimellä.


villatakki / Max Studio, silkkipaita / second hand, farkut / Levi´s, kengät / Vagabond

sunnuntai 26. marraskuuta 2017

Ensimmäiset pikkujoulut


Vietin tänään ensimmäisiä pikkujouluja. Ne pidettiin ihan kahdestaan kotona verkkareissa ja villasukissa ja alkoivat aivan vahingossa. Oikeastaan siis raukea sunnuntai, joka sai sytyttämään kynttilät ja keräilemään herkkuja pöytään. Ihana tunnelma, glögi ja paras seura ylensivät tämän kotihetken virallisiksi ensimmäisiksi pikkujouluiksi!




Pikkujouluihin on helppo kasata kiva tarjoilu, vaikka ei olisi aikaa tai energiaa leipoa itse herkkuja. Ainakaan juhlia ei sen takia kannata jättää väliin! Minusta paras, aina toimiva kattaus on yhdistelmä juustoja, hedelmiä, pähkinöitä, pipareita, ehkäpä jotain makeaa ja tietenkin glögi. Näyttävyyttä ja jotain spesiaalia tuovat tähtianikset, ihanat granaattiomenan siemenet ja kuivatut hedelmät, esimerkiksi nuo viikunat, joita meillä pöydässä oli. Klassinen yhdistelmä pipari-sinihomejuusto toimii aina ja rakastan lisätä joukkoon vielä siivun sopivan kypsää päärynää! Oman osansa juhlan tuntua tekee kaunis kattaus.




Tällaiset hetket tuovat arkeen juhlaa ja aika pienellä vaivalla. Jos ei suurempia pikkujouluja tässä ilmaannu, niin järjestän hyvin mielelläni tällaisia ex tempore- hetkiä meille ja ystäville. Minulla tosin olisi uusi pitkä ja vihreä samettinen mekko, joka huutaa vaatehuoneesta päälle pääsyä sekä glitteriä ja kuohuviiniä! Ehkäpä pistän sen ylleni seuraavaan glögi-hetkeen. Miksipä ei?

Mitä sinä odotat pikkujouluilta? Pidätkö enemmän kotoisasta fiilistelystä vai isoista ja hohdokkaista juhlista?

Henna

sunnuntai 19. marraskuuta 2017

Pikavisiitti Englantiin


Olin joitakin viikkoja sitten käymässä vaihto-oppilaana olevan siskoni luona Lounais- Englannissa, Cornwallin kreivikunnassa. Iso-Britannia on aiemmin tuttu ainoastaan Lontoon ja Liverpoolin alueilta ja tämä oli ensimmäinen visiitti kohti etelää. Cornwall on kaunista maaseutumaisemaa täynnä pienempiä kaupunkeja ja tällä kertaa tutustuin paikkoihin Penryn, Falmouth ja StAustell, joista erityisesti Falmouth hurmasti pienen kaupungin eläväisellä charmillaan. Tässä pari ajatusta reissulta!




Ihmiset ovat avoimia ja kohteliaita. Ajauduin junamatkoilla parikin kertaa keskusteluun tuntemattoman aloitteesta ja enpä muista milloin niin olisi käynyt täällä Suomessa. Myös vastaantulevan vanhemman herrasmiehen tervehdys: "Hello madam.", sai hymyilemään.

Suurin osa maailman punaisesta tiilestä on luultavasti Britanniassa. Puutaloja oli turha etsiä ja kivitalot oli rakennettu rinta rinnan. Emmerdalen antama kuva Englannista ei ole vain television luomaa illuusiota.

Kysy; ihmiset kertovat mielellään. Harhailu ja oman pään käyttö on oikein hyvä, mutta joskus helpottaa, kun vaan kysyy seuraavalta vastaantulijalta. Ohjeiden lisäksi saattaa seurauksena olla keskustelu ja liuta hyviä vinkkejä.

Kun ylität Englannissa tietä, niin katso monta kertaa kumpaankin suuntaan ennen kuin ylität tien. Ja ehkä vielä kerran varmuuden vuoksi. Kadut ovat tosi kapeita ja mutkikkaita ja vasemmanpuoleinen liikenne sotkee kummasti ajatuksia, vaikka sen kuinka tiedostaa.





Joka puolella on pieniä kirppareita, jotka kulkevat nimellä Charity shop. Tavara on tosi monen laatuista, mutta seasta saattaa löytää helmiä. Löysin myös useamman oikeasti vintageen erikoistuneen liikkeen ja yhdestä niistä ostin pienen nahkarepun, joka oli ajautunut kaupan omistajan mukana Pariisista Englantiin ja killuu nyt onnellisesti selässäni täällä pohjoisessa.

Brittiaksentti on mahtavaa, mutta ääntämisessä osuu harvoin nappiin, vaikka siihen kuinka panostaa. Esimerkiksi paikannimet lausutaan yleensä kuitenkin aina vähän eri tavalla.

Pubit tuntuvat olevan Britanniassa eräänlaisia olohuoneita ja ruokapaikkoja. Tällä lyhyellä reissulla kävin parissa paikallisessa pubissa ja näin niin lapsen makoilemassa sohvalla kuin perheen viettämässä iltaa ruoan äärellä korttia pelaillen.




Varmaan joku nauraa, kun puhun tällaisen reissun yhteydessä yksin matkustamisesta. Reissu ei ollut pitkä ja minähän en nyt varsinaisesti ollut matkalla yksin, sillä siskoni oli seurana ja oppaana suurimmaksi osaksi ajasta. Tämä oli kuitenkin pitkästä aikaa ensimmäinen kerta, kun matkustin ulkomaille yksin ja siskoni ollessa koulussa, vietin myös aikaa itsekseni. Menomatkalla täydessä lentokoneessa tyhjä paikka jäi juuri minun viereeni ja oikein huusi, että: "Hei mate, nyt olet reissussa yksin."




Ymmärrän yksin matkustamisen viehätyksen. Omat aistit ovat herkillä ja voit vapaasti ja keneltäkään kysymättä mennä minne nenä vie. Yksin ollessa kynnys jutella paikallisten kanssa ja saada uusia tuttavia on kenties pienempi. Mutta.. yksin ei ole ketään kenen kanssa jakaa. On outoa, kun ei voi sanoa ääneen mieleen tulevia ajatuksia, jakaa karkkiaskia junassa, tarttua äkkiä käsivarteen jonkin sykähdyttävän asian edessä.

Sitä paitsi- kuka lentokentällä tai junassa vahtii laukkuja, jos nukahtaa?




Englannin rannikoita olisi vielä joskus mahtavaa päästä kiertämään ajan kanssa! Ajella karun kauniissa maisemissa ja seurata kohti satenkaaren päätä sellaisen nähdessä. Silloin tosin pitää olla nopea, sillä Englannin säät tuntien, kaikki saattaa muuttua hetkessä- nämäkin sateenkaaret katosivat heti kuvan ottamisen jälkeen. Aina voi myös vain istua ja ihailla kaukaa.

Olipa mukava reissu! Kiitos siskolle kestitsemisestä, seikkailuista ja viimeisen päivän yhteisestä vatsatauti- seurasta. Ikävätkin asiat ovat parempia jaettuna haha.

Henna