Pages

Kaikuvana

sunnuntai 21. tammikuuta 2018

Tammikuussa kiinnostaa


Upea, valkoinen tammikuu! Rauhallisen sunnuntain ratoksi ajattelin kirjoitella vähän tammikuun suosikeista. Mikä kiinnostaa juuri nyt?


Uusi vuosikalenteri seinällämme on tänä vuonna Saana ja Ollin tuotantoa. Tykästyin sen selkeään designiin, mutta kalenterista löytyy kuitenkin juhlapyhät ja nimipäivät, jotka monesta minimalistisesta kalenterista on karsittu. Tähän on hyvä suunnitella ja merkata tulevan vuoden seikkailut!

Merinovillaiset aluspaidat. Kun aluskerroksena on merinovillaa, ei tule kylmä! Merinovilla on mahtava materiaali; se on kevyt, lämmin, siirtää kosteutta tehokkaasti eikä kutita. Kylmällä lähes päivittäisessä käytössä minulla on Lindexiltä parissakin värissä ostamani ohuet merinovillaiset paidat. Nämä ovat ihanan lämpimät, mutta niin ohuet, että ne menevät hyvin ja huomaamattomasti lähes minkä tahansa paidan alla. Hieman paksumpana vaihtoehtona käytössäni on Ruskovillan paksumpi 100% luomuvillaa oleva merinovillainen aluspaita. Tämä ei ehkä ole paras liikuntaa ajatellen, mutta pidempään ulkona olemiseen hyvä. Jalkoja ei tietenkään kannata unohtaa, vaan merinovilla-pitkikset on hyvä omistaa!

Villapohjalliset jotka ostin Tallinnan reissulta lämmittävät jalkoja ja nämä kenkiin sujauttamalla saa ohuemmatkin kengät talvikäyttöön.


Appelsiinit. Nyt on appelsiinien huippusesonki ja ne ovat hyviä ja halpoja. Haluaisin syödä enemmän appelsiineja, mutta minuun iskee aina ihmeellinen laiskuus, kun pitäisi kuoria niitä! Ehkä tämä on se laiskuuden huippu?

Tansanian tuliaiset vievät ajatukset reissuun. Tansaniassa ostokset jäivät vähälle, mutta jotakin pientä jäi matkaan, kuten kuvassa näkyvät pannunaluset. Paljon matkoilla näkee kaikenlaista mielenkiintoista ostettavaa, mutta matka-huuman läpi on hyvä miettiä, että mitä oikeasti haluaa arjessa käyttää. Parhaat tuliaiset ovat sellaisia, jotka sujahtavat hyvin arkeen ja löytävät oikeasti käyttöön ollen silti kivoja häivähdyksiä retkiltä.


The Crown. Ahmin Netflixistä koko The Crownin toisen kauden ollessani sairaana viime viikon. Sarja kertoo kuningatar Elisabet II:sta ja tämän mielenkiintoisesta elämästä. Kuningattaren roolissa on Claire Foy, joka oli minulle uusi tuttavuus ennen sarjaa ja on kyllä ällistyttänyt taidokkuudellaan. Ihan huikea. Teemana monarkia ja Englannin kuningashuone jäi kiinnostamaan ja jatkoin Netflixin Windsorin kuningashuone- sarjalla, joka kertoo Englannin kuningasperjeen vaiheista ja politiikasta viimeisen sadan vuoden ajalta.


Oikea talvi. Ulkona on ollut viime päivät niin älyttömän kaunista ja kylmä, että on tuntunut siltä, kuin talvella pitääkin. Hiihtämään olisi kiva päästä, metsään ja laavuille, luonnonjäälle luistelemaan ja avantokin houkuttaisi.

Öljyt ja rasvat ovat kovaa valuuttaa näillä pakkasilla. Iho tuntuu kuivalta ja varsinkin käsiä olen jatkuvasti rasvaamassa. Saa nähdä kuinka kauan tämä Tansaniassa saatu päivetys iholla oikein sinnittelee..

Muhkea untuvatakki on etsinnässä! Sellainen sopivan pitkä ja massiivinen, jonka sisään olisi hyvä kääriytyä. Tiedättekö, sellainen, joita vanhempien 80- luvun kuvissa voi nähdä!


Leppoisaa sunnuntaita, muistakaa pysyä lämpiminä!


Henna






maanantai 15. tammikuuta 2018

Hotelleista ja haalareista


Uusi viikko! Se alkaa minun osaltani hiljaisesti, sillä flunssa vaivaa ja ääni on kadonnut. Näistä kuvista on viini vaihtunut inkivääriteehen, vihreä haalari ohuisiin merinovilla vaatteisiin ja hotellin seesteys kodin tuttuihin kulmiin.

Pidän hotelleista. En kaipaa viittä tähteä, vaan minulle tunnelmallisuus ja toimivuus on tärkeää ja pienet asiat ylellisyyttä. Hotellielämässä viehättää helppous ja yksinkertaisuus, se ettei ole tuttujen asioiden ympäröimänä ja saa hetken olla erotettuna velvollisuuksista. Ja onhan se ihanaa luksusta, että hotellissa peti on pedattu ja puhdas pyyhe odottamassa, kun saapuu päivän seikkailuiltaan! Hotelli on lomalla monesti vain tukikohta, jossa käydään nukkumassa, mutta minusta miellyttävä hotelli on kuitenkin osa hyvää lomaa ja rentoutumista.


Hotellin valinnassa luotan paljon omaan intuitiooni sen sijaan, että antaisin majoituksista annettujen kommenttien liikaa vaikuttaa. Ihmisiä ja odotuksia on niin paljon, että vaikea on ikinä kaikkia miellyttää! Toki kommenteista ja hotellin kuvista vähän saa osviittaa, joiden perusteella suorittaa karsintaa. Isossa osassa hotellin valintaa minulla on sijainti ja tämän merkitys korostuu erityisesti kaupunkilomilla, jolloin päivät kuluvat pitkälti muualla kuin hotellissa. On mukavaa, jos siirtymisiin ei tarvitse käyttää liikaa aikaa ja päikkäreille pääsee nopeasti halutessaan! Lisäksi hotellin yksilöllisyys vaikuttaa usein valintaani ja suosinkin mielelläni putiikkihotelleja. Nämä ovat usein pienempiä, perhevetoisia hotelleja, joissa keskitytään erityisesti sijaintiin, palveluun sekä rakennuksen ja sisustuksen laatuun. Jos nämä asiat ovat kunnossa, niin siinä on aika hyvä resepti onnistuneeseen majoitukseen!


Jos hotelli on niin mukava, kuin meillä Roomassa oli, voi käydä niin, että pitkän päivän päätteeksi jää ihan mielellään hotellihuoneeseen, käy kylvyssä ja menee aikaisin nukkumaan pehmeisiin lakanoihin. Tai sitten vaikka intoutuu kuvaamaan kaunista tapettia, joka sattuu sointumaan omaan vihreään haalariin!

Niin ja nyt se hotellivinkki! Majoituimme viisi yötä Tree Charme- nimisessä pienessä hotellissa Trasteveren alueella. Sijainti osoittautui ihanteelliseksi; kauniin Tiberin rannalla, lyhyt matka keskustan ytimeen ja nähtävyyksiin sekä Trasteveren tunnelmalliset kujat ravintoloineen aivan vieressä. Asiakaspalvelu oli mahtavaa ja terassilla lämpölamppujen alla (tai vaihtoehtoisesti omassa huoneessa) syötävä aamupala oli hauska päivän aloitus. Ainoa pieni miinus on se, että sisäseinät ovat varsin ohuet ja viereisestä huoneesta kuului välillä ääniä. Tämä ei kuitenkaan suuremmin häirinnyt ja ulkoa kantautuva elämä jäi hyvin seinien ulkopuolelle. Tree Charmessa oli sitä Rooman charmia ja palaan paikkaan mielelläni jatkossakin (ja toivottavasti pian!).


Mitä sinä toivot hotellilta? Kippis alkavalle viikolle! Minä nostan tänään inkivääriteeni terveydelle ja Roomalle!

Henna

jumpsuit- haalari / New look

perjantai 12. tammikuuta 2018

Sansibarilla meri elää mukana


Olen tainnut ennenkin kirjoittaa merestä. Siinä on maagista voimaa, vähän jotain pelottavaa, mikä kuitenkin vetää puoleensa. Meri elää niin kuin tahtoo. Sansibarilla meren läheisyys tuntuu kaikessa; lasku- ja nousuvedet, tuuli, tuoksu, ihmiset nauttimassa tai hankkimassa elantonsa merestä ja sen läheisyydestä. Kaikki se kaunis; veden muuttuvat värit, simpukat joista näkee vain vilahduksen jos ei ole tarpeeksi nopea ja sitten toisaalta se häpeällisen suuri määrä muovia ja roskaa, mikä aaltojen mukana rantaan ajautuu. Ihmisen kädenjälki.





Meri kutsuu yksinäisiä ja ajattelijoita, mutta se tuntuu myös yhdistävän ja erityisesti joissain paikoissa sen aistii vahvasti. Ihmiset ajautuvat meren rantaan olemaan yhdessä tai yksin muiden keskellä. Uudenvuodenpäivä oli Sansibarilla paikallinen vapaapäivä ja ranta oli täynnä ihmisiä nauttimassa yhteisestä vapaasta. Oli hauskaa seurata sivusta meininkiä rannalla ja vedessä kahlaavia ihmisiä ja olla vähän itsekin osana eräänlaista juhlaa. Itse rannassakin riitti päivittäin hämmästeltävää- yksi kauneimmista hiekkarannoista joita tähän mennessä olen nähnyt.



 


Turistit ovat Sansibarilla osa arkea ja onkin mukavaa, että omaa läsnäoloa vierailijana ei karsasteta, vaan ennemminkin ulkomaalaiset tuntuvat kiinnostavan. Toisinaan tämä kiinnostus turisteja kohtaan on varsin suurta ja huomion kohteeksi joutuu tahtomattaankin. Ihmiset ovat Tansaniassa ja Sansibarilla meidän mittapuussamme hyvin tuttavallisia; he mielellään jäävät juttelemaan ja saattavat vaikka kätellä koko keskustelun ajan. Ei kannata säikähtää, vaan ymmärtää, että TIA- this is Africa.





Toivon, että tuleva vuosi on yhtä hengittävän virtaava ja virkistävän villi kuin takana näkyvä Intian valtameri. Kuitenkin lempeästi kannatteleva.

Henna


mekko / second hand, silkkipaita / second hand, body / kaapin perukoilta
Viimeinen kuva: Janne Simojoki

torstai 11. tammikuuta 2018

Raum Rome Paris


Kun palaa kotiin pitkältä matkalta, tuntuu hetken kuin astuisi aikakapseliin. Itsenäisyyspäivältä ikkunaan jääneet liput roikkuvat yhä paikallaan, kuin toivottaen tervetulleeksi kotimaahan, avattu paketti Vihreitä kuulia odottaa pöydällä ja tavarat ovat siellä, minne ne aikaa sitten on jätetty. Kaikki on ennallaan, lukuun ottamatta jääkaappiin ilmestyneitä eväitä ja pöydällä odottavaa viestiä, jossa matkalaiset toivotetaan tervetulleeksi. Kiitos ajattelevaiselle kukkienkastelijalle. Vaikka pää ja kroppa ovat vielä tovin vähän sekaisin kaikesta, hetkessä elämä kuitenkin käy taloon. Nyt raikkaalta tuoksuvia puhtaita vaatteita roikkuu ympäri kotia, pienet tuliaiset etsivät paikkaansa, kahvi porisee ja kylmä takka lämpiää hämmentyneenä tauon jälkeen.



Mukavaa olla kotona, mutta erityisesti siksi, että sai taas haukkoa henkeään maailmalla. Tansanian maisemiin palaan täällä myöhemmin, sekä Roomaan, johon olimme varanneet lähes viikon välilaskun sopivasti sinne sattuessa. Päätimme ottaa haltuun edes hiukan tuota kaupunkia, johon niin moni haluaa aina vain uudestaan palata. Ja olihan Rooma ihana. Liian ihana, että tämä postaus riittäisi sille, joten palataan siihenkin asiaan myöhemmin.

Mutta nyt on nämä kolme paidassakin koreilevaa kaupunkia valloitettu!



"Rauma, Rooma, Pariisi" on alunperin vanha raumalainen sanonta, jonka luultavasti paikalliset merimiehet ovat aikoinaan keksineet. Nämä kolme tuhansien tarinoiden kaupunkia muuttuivat raumalaisen Iiro Kosken käsissä Raum Rome Paris- logoksi ja se löytyy nyt erilaisista paidoista, kangaskasseista, postikorteista ja muista tuotteista. Idea Raum Rome Paris- logoon on siis syntynyt vanhasta sanonnasta ja osa logon kirjaimista on samalla graafisia kuvioita, Kosken suunnittelemia symboleita näistä kaupungeista; ankkuri, roomalaiset numerot sekä Eiffel- torni. Koski painaa suuren osan tuotteista itse ja materiaalit ovat pääosin orgaanisia. Jotakin tuotteista ja yrittäjästä kertoo se, että Iiro Koski valittiin tällä viikolla vuoden 2017 raumalaiseksi. Aika kova!


Itse törmäsin Raum Rome Paris- tuotteisiin ollessani viime vuonna töissä Raumalla ja ostin laadukkaan oloisen kangaskassin työkaverille muistoksi yhteisestä työvuodesta. Nyt niitä löytyy myös omasta kaapistani* kantamassa vitamiinejani ja muistuttamassa jouluisista glögihetkistä Vanhan Rauman kahviloissa, väsyneistä jaloista Rooman sokkeloisilla kaduilla, kun ei vaan malttanut lopettaa kävelyä, sekä yöjunasta, joka toi meidät Interrailin viimeisenä etappina Pariisin valkenevaan aamuun.

Raum Rome Paris- check! Mihis seuraavaksi? Mitkä ovat sinun seuraavat kolme kovaa kohdettasi?

Henna



*tuotteet saatu blogin kautta
Tuotteita voi tilata osoitteesta raumromeparis@gmail.com

tiistai 9. tammikuuta 2018

Vuoden 2017 asuja



Olen aina suhtautunut hieman varauksella asukuvien jakamiseen ja itseeni esittelemässä vaatteita. Se nyt kuitenkin vaan on todettava, että rakastan pukeutumista ja ihmisten erilaiset tyylit kiinnostavat ja inspiroivat minua. Muotiblogista olen kaukana, mutta tyyli on näin ollen osa myös tätä blogia ja toivon myös, että sinä saat täältä ideoita omaan pukeutumiseesi! Rohkaistuin siis myös minä tekemään ensimmäisen kerran tällaisen kollaasin kuluneen vuoden blogissa näkyneistä asukuvista. Välissä toki on ollut monenlaista jumpperia, kalsaria ja kolttua, mutta tässä tyyliin keskittyneiden postausten satoa!

TALVI






KEVÄT





KESÄ





SYKSY






TALVI





Se mitä itse näistä kuvista panin merkille, on se, että sinisen eri sävyt ovat löytäneet vaatekaappiini, talven asukuvat on tullut kuvattua näköjään lähinnä reissuilla (mitä en sinänsä ihmettele, kun Suomessa valoisa aika on mitä on) ja ilahduttavaa huomata, että kahdestakymmenestäkahdesta asusta viidessätoista on jotakin second handina ostettua. Tämän lisäksi tuumin, että samettia tuli käytettyä enemmän kuin vuosiin ja että hattuja pitäisi käyttää enemmän.

Mikä oli sinulla hitti pukeutumisessa vuonna 2017? Entä löytyikö näiden asujen joukosta suosikki-/ inhokki?

Henna