Pages

Kaikuvana

sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Pieni oodi kesälle


Kesä oli jatkuvaa ulkona olemista ja kesäteatteria auringossa ja rankkasateessa.

Kesä oli kukkahameita ja aika paljon Gore- Tex- vaatteita.

Kesä oli rakeita juhannuksena ja lempeitä päiviä mökillä.



Kesä oli pieniä retkiä ja pysähtyneitä hetkiä auringossa.

Kesä oli tuttuja rantoja ja sitten niitä ihan uusia.



Kesä oli juhlia ja kakkua silkkimekossa.

Kesä oli kiikkerä lauttasauna ja pulahdus pimeään Pyhäjärveen.



Kesä oli kasa uusia ihmisiä sekä koirakuumetta.

Kesä oli tärkeitä auringonlaskuja sekä niitä joita en osannut tarpeeksi arvostaa.


Kesä oli nopea, niin kuin sen luonteeseen nykyään kuuluu. Ehkä se haluaa, että sitä aina vähän kaivataan eikä siksi anna ikinä liikaa. Nyt otan kuitenkin riemulla vastaan ruskaretket ja saappaat. Hyvää syksyä!

Henna

maanantai 4. syyskuuta 2017

Sairastuvan kirppislöydöt


Tykkään kaktuksista, vaan en kurkussani. Ja niinhän siinä kävi, että kun pitkä työrutistus oli ohi ja "kesä"loma alkamassa, niin heräsin lauantaina tukkoisena ja olotila sai myöntymään jäämään vällyjen väliin. Liekö sitten ollut syksyn kiertäviä pöpöjä vai kropan viesti "nyt pikku tauko!". Tyydyn kohtalooni viettää syksyn ensimmäiset aurinkoiset päivät kotona koteloitumassa vaikka mieli halajaisi syksyiseen metsään sienestämään. Onneksi kotona on ihanaa.


Olen keitellyt inkivääriteetä ja sivellyt tiikeribalsamia, tuijotellut Netflixiä pyykinpesukoneen huristessa. Olen myös miettinyt, että pitäisi todellakin imuroida, mutta todennut tyytyväisenä, että kipeänä ei tarvitse jaksaa. Olen panostanut siis enemmänkin lepoon, haaveiluun ja kynttilöiden polttamiseen. Vaniljakynttilän tuoksu makeudestaan huolimatta saa vuodesta toiseen mielen ja kehon hyrisemään. Olen myös entistä varmempi, että minun pitäisi kutoa. Ehkä se on tämä syksy, joka saa halajamaan käsitöiden, askartelun, kirjojen lautapelien ja muun kotoisen puuhastelun pariin.


Syksy saa taas aikaan monenlaisia mielihaluja ja olen kuolannut kauniita villakangastakkeja (joita en kuulemma enempää saa hankkia) ja kotiin tekisi mieli hankkia kaikenlaista pehmeää ja kaunista. Tähän mennessä syksyn löydöt kotiin ovat second handia; sopivasti kulunut messinkinen tarjotin ja 50-lukua henkivä haitarivalaisin. Tarjotin on jo osoittanut hyödyllisyytensä kauneutensa rinnalla ja kun tämä valaisin tuli eteen, seinävalaisimen etsintä hämärään nurkkaan portaiden alle päättyi. Teak runko, pieni messinkinen yksityiskohta, sopivasti tyylikkyyttä ja hilpeyttä sekä vanhan ajan charmia - sopii meille. Valaisimen hieman kellastunut varjo tosin saattaa lähteä vaihtoon.


Mukavaa sairastaa, kun ei ole kiire minnekään. Vaan toivonpa että muutaman päivän päästä pääsen hengittämään ulos tätä syksyä, käyttämään uutta villapaitaani ja myhäilemään niille, joiden mielestä kesä loppui liian aikaisin. Nyt teetä, suklaata ja sympatiaa.

Henna

torstai 24. elokuuta 2017

Maiharit ja muita mietteitä


Tällä viikolla on ollut syksyä ilmassa ja olen riemulla ottanut käyttöön ihanat uudet Dr. Martensit, jotka pitkän haaveilun jälkeen eräänä päivänä marssin ostamaan. Vapautan toki varpaat sandaaleihin vielä aina kun voi, sillä tiedän, että näitä maihareita tulen tulevina kuukausina käyttämään rutkasti enemmän kuin uusia glitter- sandaaleitani.

Tiedän, että monet eivät vielä halua ajatellakaan alkavaa syksyä, mutta eipä pieni syys-fiilistely estä elokuun- illoista nauttimista! Minä pidän syksystä. Siinä on raikkautta ja fiilis jonkin uuden alkamisesta. Meillä on jo kynttilöitä sytytelty tasaisin väliajoin ja nurkassa hiljaiseloa viettänyt kaakeliuuni on alkanut kutsua puoleensa- luulen, että syksyn ensimmäiset takkaillat ovat lähellä.



Minulla on lähes koko kesän ollut keskiössä työ ja vielä pari viikkoa ovat päivät aamusta iltaan työtä täynnä ennen seuraavaa ensi-iltaa. Sitten aikataulu helpottaa ja huomaan pohtivani, että mitäs sitten kun äkkiä onkin aikaa? Otan kyllä vapaapäivät rauhallisine aamuinen ilolla vastaan, mutta samalla mietin, että mitä syksy tuo ja mitä haluaisin sen tuovan. Vaikka rakastankin seesteisyyttä ja rauhaa kaipaan myös tekemistä ja haasteita.


Tavoitteena on vapaapäivien myötä ainakin keskittyä elämänlaadun parantamiseen lisäämällä säännöllistä ja monipuolista liikuntaa sekä näkemällä rakkaita ihmisiä. Nämä molemmat ovat kärsineet antoisan, mutta aikaa vievän ja fyysisesti haastavan työni takia. Sitten myös monipuolista ruokaa, hierojalla käyntiä, ulkoilua ja kiireettömimä kirpparikierroksia! Lisäksi huomaan toivovani, että syksyllä elämä yllättäisi jollain odottamattomalla ja ihanalla tavalla. Mitä se sitten onkaan.


Hyvien asioiden ja yllätysten syksy tervetuloa! Ennen kaikkea lempeyden ja toistemme huomioimisen syksy. Minä ja mun maiharit ollaan valmiina.

Henna



mekko / Samsoe&Samsoe, kengät / Dr. Martens (Pascal)

torstai 3. elokuuta 2017

Elokuu, oli kuu, ilo kuu, elon kuu




Vähän sanaleikkejä elokuun kunniaksi! Ilmassa ja puheissa on jo ihmisten lomien loppumista ja syksyn lähestymistä. Minulla on ollut koko kesän töitä, joten sen puolesta kesä jatkuu vielä oikein hyvin ainakin vielä tämän kuun! Vaikka töitä onkin ollut, niin tuntuu, että kesää on jo ehtinyt viettää. Olen ollut jatkuvasti ulkona, mökkeilty on pariin otteeseen ja pieni lomamatka pohjoiseen on tehty. Kaiken lisäksi hiukset ovat vaalentuneet todisteeksi siitä, että aurinkoa on ollut edes välillä.


Olimme alkuviikosta muutaman päivän mökillä. Lomapaikat usein henkivät vanhaa aikaa ja toisaalta todistavat nykyisyyden kaivattuja hengähdyshetkiä. Olen miettinyt sitä, kuinka parisuhteen kautta elämään tulee ihmisten lisäksi myös paikkoja, jotka ovat toiselle rakkaita ja täynnä muistoja, ehkä koko elämän mukana kulkeneita. On mielenkiintoista seurata, kuinka oma suhde tällaiseen paikkaan alkaa muotoutua, milloin ei ole enää vieraana. Vaikka tervetulleeksi toivotetaankin kaikella lämmöllä ja paikassa viihtyy, niin voi kestää hetken, että tuntee yhteyttä tai kaipuuta paikkaan. Milloin esimerkiksi mökki ei ole enää "teidän" vaan "meidän". On mukavaa huomata, kun se tunne alkaa löytyä. Ihana on myös huomata toisen kiintymys paikkoja kohtaan jotka ovat itselle erityisiä.


Aika onnelliseksi tekee se, että saa katsella jatkuvasti muuttuvaa järveä, koteloitua riippumatossa, kiertää pientä saarta paljain varpain, käydä iltasoutelulla, kerätä metsästä kourallisen mustikoita aamupalalle ja nauttia täysin siemauksin ahvenista, joita on onnistunut ylös nostamaan. Ja sauna, tottakai. Äkkiä ei huomaa huolehtivansa mistään muusta, paitsi kiinnostuneen ampiaisen pitämisestä poissa syntymäpäivien kunniaksi kasatulta laituri-piknikiltä.



Vielä on silti kesän toiveista osa toteuttamatta. En ole nimittäin ostanut vielä kertaakaan marjoja torilta enkä kokeillut suppaamista, minkä niin päättäväisesti aioin tänä kesänä tehdä. Lisäksi haluaisin viettää kesäisen turisti-päivän Helsingissä, käydä Suomenlinnassa ja juoda kahvit Tuomiokirkon portailla. Ja uusi teltta pitäisi pystyttää ja korkata, vaikka sitten ihan tuossa takapihalla.





Vaikka en vielä odotakaan syksyä, on se vuodenaika, josta olen aina kovasti pitänyt. Raikkaus ja ruska, koulun alkaminen ja uusi penaali, se kun sai postimyyntiluettelosta rastia jonkin vaatteen ja pian se saapui odotetussa paketissa. Syksystä nauttiminen onnistuu parhaiten, jos takana on aurinkoinen ja eletty kesä.

Siispä hyvää elokuuta, elon kuuta, ilon kuuta.

Henna



maanantai 24. heinäkuuta 2017

Tasapainoa etsimässä


Maanantai. Kodin hiljaisuus ja ihana rauha, vain pyykkikone laulaa. Nukuin äsken tunnin päiväunet. Täydellinen vapaapäivä hektisten työpäivien jälkeen.

Olen vuosien vieriessä ruvennut nauttimaan yhä enemmän omasta rauhasta, arvostamaan kiireettömyyttä. En tarkoita, että olisin matkalla kohti täyttä erakoitumista, sillä nautin kyllä suuresti ihmisten seurasta ja aktiivisesta elämästä. Kuitenkin yhä vahvemmin päässä on kirkastunut ajatus: aina ei tarvitse mennä.


Samalla, kun nautin rauhallisesta arjesta, olen viime aikoina miettinyt aika paljon sitä, että miten saisin elämästä enemmän irti, kokenut siitä jopa jonkinlaista painetta ja turhautumista. Kuulostaako tyhmältä? Kyllähän minä paljon teen; matkustan, teen erilaisia töitä, näen ystäviä, nautin hetkistä. Silti huomaan usein miettiväni, että mitä asioita haluaisin kokea, mitä voisin tehdä unelmien eteen ja kuinka paljon aktiivisempi voisin olla metsästämään elämyksiä ja ainutlaatuisia hetkiä. Olen myös miettinyt omaa potentiaaliani; mitä kaikkea minussa on ja miten saisin toteutettua eri puoliani parhaalla mahdollisella tavalla

Kokemusten ja unelmien eteen on hyvä välillä myös tehdä töitä. Uskaltaa, tehdä muistoja, mennä silloinkin, kun ei siltä tuntuisi.




Osittain tällainen pohdiskelu on varmasti ihmiseen sisäänrakennettua, onhan hyvä miettiä, että miten haluaa elämänsä käyttää. Osittain uskon tämän olevan ympäristön tuomaa painetta. Kaikki huutaa: tavoittele enemmän, koe enemmän, ota enemmän riskejä ja irtiottoja. Viime aikoina on paljon puhuttu esimerkiksi Instagramin luomasta täydellisestä maailmasta; kuvissa näet koko ajan ihmiset kahvilla täydellisissä kodeissaan ja seikkailemassa maailman kauneimmissa paikoissa. Parhaimmillaan tämä kaikki voi inspiroida ja motivoida toimimaan, mutta toisaalta omat jutut saattavat helposti tuntua vähäpätöisiltä kaiken tuon hengästyttävän hienon rinnalla.



En kuitenkaan halua ottaa paineita sosiaalisesta statuksesta, kontaktien luomisesta, siitä etten ymmärrä kaikkia vitsejä, koska en jaksanut lähteä ulos istumaan tai siitä minkälaisen kuvan itsestäni luon. En jaksa pelätä jääväni asioista paitsi, sillä uskon, että tulen kokemaan juuri ne asiat mitkä pitääkin. Lisäksi, voiko kokemuksia edes arvottaa?

Yritän oppia kuuntelemaan enemmän itseäni ja toimimaan sen mukaan. Ja toisinaan potkimaan itseäni takalistoon, sillä joskus, kun toimii omaa fiilistään vastaan, saattaa löytää itsensä mahtavista tilanteista ja seikkailuista, joihin ei olisi päässyt, jos olisi vain jäänyt kotiin. Nämä kuvat ovat eiliseltä ja olenpa iloinen, että lähdimme kesäiltaan, vaikka vähän jo olisikin tehnyt mieli kaivautua vällyjen väliin.



Ehkä kyse on kaiken tasapainosta. Välillä voi jättää menemättä. Jumittaa ehkä hetken sen Netflixin ääressä tai istahtaa vaikka laiturin päähän ja todeta: "Ei kiitos, en tule tänään. Menkää te." Ja sekin on ihan okei. Sitten onkin taas valmis maailman ihmeellisimpiin seikkailuihin.

Henna

tiistai 18. heinäkuuta 2017

Lepopaikka


Toisinaan saattaa käydä niin, että lähtee ostamaan jotakin tietynlaista asiaa, mietittyä ja pohdittua, ja silti palaa kotiin hieman pöllämystyneenä mukanaan jotain aivan erilaista. Meille kävi näin etsiessämme ullakkohuoneeseemme keveää ja vaaleaa sohvaa - nimittäin jokunen päivä sitten kotiimme saapui ruskea ja nahkainen tulokas! Ihanan pehmeä ja muhkea, mutta siro ja jotenkin niin meidän näköisemme. Ohittamaton kombo.



Edellisen sohvamme ostimme vasta vuosi sitten. Se oli kaunis koivupuinen sohva, mutta kun toimme sen tähän asuntoon, se ei vaan istahtanut, joten sai lähteä uuteen kotiin. Taitaa olla totta, että ennen muuttoa ei juurikaan kannata sisustushankintoja tehdä, sillä vasta asunnossa asuessaan huomaa, mikä sinne oikeasti sopii, mitä tarvitsee ja haluaa, mikä on liikaa.


Ostoksia tehdessä, niin kuin monessa muussakin asiassa ja päätöksessä, voi suunnitella ja järkeillä, mutta lopuksi tärkeintä taitaa kuitenkin olla se intuitio. Nyt se sanoo, että vaikka vielä ollaan vähän vieraskoreita, niin tästä pehmeästä sylistä tulee rakas lepopaikka, johon on hyvä käpertyä.

Nahkaa elämän jäljet kaunistavat ja se usein paranee vanhetessaan. Toivon, että minullekin käy niin.

Henna

keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

Keveä panssari kesään


Tänä kesänä ajatuksissa on ollut vahvasti vaaleanpunainen väri ja prinssi-hihatkin on mainittu. Tadaa - nyt on paita, jonka ansiosta on molemmat halut kuitattu! Enpä muista milloin olisin ostanut viimeksi vaaleanpunaisen vaatteen, mutta tämän vasta Zaran kassajonossa huomatun yksilön takia meinasin myöhästyä junasta, johon olin jo lipunkin ostanut. Loppujen lopuksi ehdin junaan juosten ja hikisenä, mutta tyytyväisenä; vaaleanpunainen huitula oli minun. Olkoon se tämän kesän sopivan makea panssarini kesän seikkailuihin ja yllättäviin käänteisiin!



En ota pukeutumista liian vakavasti, mutta nautin vaatteista ja niillä leikittelemisestä. Parhaimmillaan vaatteet tuovat hyvää fiilistä ja niiden kautta voimme olla vielä vähän enemmän sitä mitä olemme. Vaatteessa arvostan laatua, mukavuutta, monikäyttöisyyttä ja sitä kuinka se istuu juuri minulle. Vaatetta ostaessa haluan olla innostunut, ihan ok tuotteen voi suosiolla jättää kauppaan.



Joistakin vaatteista tulee sellaisia "voima-vaatteita", niissä on aina turvallista ja hyvä olla. Ne vaatteet ovat usein ansainneet paikkansa ihan muista kuin ulkonäöllisistä syistä. Kaiken karsimis- filosofian vastaisesti minulla on muutama vaate säilössä, jotka eivät enää tunnu omilta, mutta ovat olleet tärkeitä luottovaatteita jossain vaiheessa elämää. Saapa nähdä milloin ne lähtevät kiertoon, vai löytävätkö ehkä joskus takaisin käyttöön!

En usko, että tätä paitaa säilön vielä vuosikymmenien päästä, mutta tänä kesänä tulemme oikein hyvin toimeen. Mikä on sinun tämän kesän luottovaatteesi?

Henna