keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Tehokasta sairastamista?



Terkut sohvan uumenista. Joku tylsä kesäflunssa löysi minut ja jäi vieraaksi, sellaiseksi joka ei tajua häipyä. En tarjoa kakkua enkä keitä kahveja mokomalle. Olo on kurja ja tunnen sympatiaa alemmassa kuvassa olevan riutuneen pionin kanssa, joka edellisissä kuvissa oli vielä kivan hehkuva.

Mieheni sanoo, että olen huono sairastamaan. En ole asiaa aiemmin ajatellut, mutta kyllä se varmaan on totta. Olen huono potilas. Ajatuksissani näen sairastamisen aikana, jolloin lepään, syön herkkuja ja katselen elokuvia - eräänlaisena rentoutumisena. Kai joskus siinäkin onnistun, mutta suurimmaksi osaksi epäonnistun surkeasti. Sairaana turhaudun ja suren ohi liukuvia hetkiä, mietin mitä kaikkea minun pitäisi tehdä tai mitä kaikkea voisin tehdä sairastamisen sijaan.





Lisäksi tunnen helposti stressiä ja huonoa omaatuntoa siitä, että en ole töissä hoitamassa hommiani. Uskon tämän korostuvan ainakin näyttelijöillä ja esiintyjillä, sillä kukapa haluaisi olla se, jonka takia esitys perutaan ja katsojat lähetetään kotiin? Useimmissa tapauksissa totuus kuitenkin on, että aika hyvin ne siellä töissä pärjäävät, vaikka joskus olisikin poissa päivän tai pari.

Pyörii se maailma ilman minuakin.

Vaan, entä jos tässä on juuri osa ongelmaa? Maailma pyörii ja minä vaan niiskuttelen peiton alla. Voisin päivät käyttää paremminkin; valloittaa vuoria, oikaista vääryyksiä, ratsastaa auringonlaskuun. Kenellä on aikaa sairastaa? Tämä on kai sitä maailmaa piinaavaa tehokkuus-ajattelua.




Entä jos keskittyisin tähän hetkeen? Carpe diem - vai kuinka se sanotaan.
Hetkessä elämisestä on kliseitä ja totuuksia maailma pullollaan ja onhan se totta, hukkaamme helposti tämän hetken murehtimalla mennyttä tai tulevaa. Liian usein siihen kuitenkin sortuu.

Vaan entä jos pyrkiminen hetkessä elämiseen on se mikä aiheuttaa stressiä? Mikä sitten olisi se ratkaisu tähän? Ohjeita ainakin on olemassa vaikka kuinka; suunnittele - mutta älä liikaa, vaali muistoja - vaan älä elä menneisyydessä, elä hetkessä - älä kuitenkaan yritä liikaa, ajattele muita - älä unohda itseäsi, ole nopea ja ahkera - älä hosu tai väsy, ole tehokas - silti rento. Aikamoinen oravanpyörä, eikö?




No, minä ajattelin nyt elää tässä päivässä ja sairastaa hyvällä omallatunnolla. Sen enempää stressaamatta tai suunnittelematta nautin tästä kuumasta mustaviinimarjamehusta, miehen tekemästä sienikeitosta, pehmeistä villasukista ja ehkäpä nautin myös televisiosta tulevasta huonosta elokuvasta, vaikka se ei olekaan kohuttu ja Oscarein palkittu. Hetken taide syntyy hetkessä, suunnittelematta, ja kai sairastamisestakin voi tehdä hetken taidetta. Tai olla tekemättä. Miten vaan.

Onko siellä ollut samanlaisia ajatuksia?
Näiden pohdiskelujen saattamana toivotan aurinkoa keskiviikkoonne!


Henna

maanantai 27. heinäkuuta 2015

Betonia


Niin kuin olette varmaan jo tähän mennessä huomanneet, tykkään aika kovasti kontrasteista ja vastakohdista, tämä pätee myös sisustuksessa. Tänään samalle pöydälle pääsivät romanttinen pioni sekä Marimekon kauniit ja värikkäät astiat ja liina. Näille kaunottarille kontrastiksi löytyivät betoninen maljakko ja tuikkukippo. Betonin hienostelemattomuus vetoaa ja tuo kivaa särmää.





Nämä astiat ovat siis Anu Penttisen Marimekolle suunnittelemaa Sukat makkaralla- sarjaa. Rakastan niiden mutkattomuutta ja sitä, että ne sopivat niin arkeen kuin juhlaankin. Itse asiassa ne tekevät arjestakin vielä vähän enemmän juhlaa! Tätä suupuhallettua lasia löytyy monissa herkullisissa väreissä.





Hei, nyt on muuten vielä käynnissä Tampereen Kukkaisviikot! Tänään ja huomenna on Keskustorilla mahdollista käydä penkomassa Kukkaiskirppiksen antia klo 11-17. Itselleni tulee aina Kukkaisviikoista mieleen omat polttarini, kun niitä pari vuotta sitten vietettiin Kukkaisviikkojen aikaan. Tulevaa morsmaikkua kuljetettiin pitkin kukkivaa Tamperetta ja päivä oli niin kovin valoisa. Eikä tämä johtunut pelkästään silloin helottaneesta auringosta.

Hyvää maanantaita ja erinomaisia kirppislöytöjä toivottelen! Erityisesti kaikille, jotka viettävät nyt polttareitaan.


Henna

perjantai 24. heinäkuuta 2015

BLACK AND WHITE, sopivasti musta-valkoista


Mustaa ja valkoista, raitaa ja kuviota, sopivasti sekaisin.

Tämä hauska kollari on R/H:n ja on oiva kaveri taistelussa viileitä tuulia vastaan. Kuosista meinaa tulla mieleen jokin eläinkuosi, mutta ei kuitenkaan. Härnää mukavasti.





Letit ovat olleet minulla kestosuosikki kautta aikojen. Pöyhkeät kiharat saa mukavasti taltutettua erilaisin lettikampauksin ja ilme muuttuu näin helposti. Tänän kesänä olen käyttänyt paljon perinteistä rankalaista lettiä sekä kalanruotolettiä. Kalanruotoletti on helppo tehdä; jaat tukan kahteen osaan ja alat siirtää vuorotellen ohuita suortuvia ulkosyrjästä puolelta toiselle. Jos haluat letistä paksumman näköisen, voit hellästi kiskoa ja tukistella valmista lettiä.






Tähän paitaan sisältyy taikatemppu; yhdestä tulee kaksi ja paita kääntyykiin kollarista bomberiksi! Tsadaa! Mahtavan monikäyttöistä.





Nämä kasari-vivahteiset avokkaat löytyivät Espritin alesta. Minuun vetosi kenkien graafisuus ja yksinkertaisuus sekä kapeneva kärki. Kivaa vaihtelua pyöreäkärkisille kengille, joissa olen viime vuodet viilettänyt.




Musta-valkoisuuskin voi olla leikkisää ja hauskaa. Silloin myös värit näkyvät selvemmin.


Henna


collegepusero / R/H, toppi / Crocker, farkut / Tiger of Sweden, kengät / Esprit

keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

Kun parveke halusi näyttää kauniimmat kasvonsa


Meillä on mukavan kokoinen parveke. Ei se iso ole, mutta edellistä parvekettamme ei ollut lasitettu, sinne mahtui yksi tuoli ja edessä meni vilkas autotie, joten rima ei ole korkealla. Nykyinen parvekkeemme on lasitettu ja osoittaa sisäpihalle, niin ja tuoleja mahtuu ainakin kaksi, huraa! No, koska kotimme on säilytystilan suhteen niukka, niin parveke on tietysti saanut kontolleen myös erinäistä tavaroiden säilytystä ja vaatteiden kuivatusta. Se ei siis ole mikään iltapäiväkahvien keidas tai auringonpalvojan paratiisi, mutta oikein kelpo.

Päätin kuitenkin, että nyt olisi pienen päivityksen aika. Kesä ja aurinko tuli ja totesin, että olisihan se mukava, että parvekkeella olisi viihtyisä olla. Lisähuone kesällä! Halusin tehdä parvekkeen päivityksen pienillä muutoksilla enkä niinkään hankkimalla uusia kalusteita.




Ensimmäisenä tietysti siivous, sillä kevään jäljiltä koko parveke on pölyssä. Ostin Indiskasta uudet istuintyynyt vanhoihin tuoleihimme sekä lintu- pariskunnan - no, muuten vaan viihtymään meille. Tuolille asettelin Kapsäkistä ostetun ohuen viltin odottamaan viileitä kesäiltoja.





Vanha punainen arkku on ostettu aikoinaan kirpputorilta ja toimii parvekkeella sekä säilytyslaatikkona että pöytänä. Arkku on kivasti kulunut ja väriläiskä ja katseenvangitsija pienessä tilassa. Arkun päälle laitoin Anttilasta 70% alennuksesta löytyneen liuskekivi- tarjottimen ja sen päälle kodin kätköistä löytyneen Pentikin kynttilälyhdyn odottamaan pimeneviä iltoja.





Arkun päältä löysi paikkansa myös äidin antama Bougainville. Meidän parvekkeemme on ihana, kun aurinko paistaa sinne pitkään, mutta tässä on myös vaikeus, se on älyttömän kuuma kasveille. Tämä kaunokainen kuitenkin kuulemma viihtyy erityisesti auringossa ja lämmössä, joten meidän kotimme on sille oikein oiva! Talveksi se saa sitten siirtyä viileään. Toiveissa olisi vielä toinen auringon kuumuutta rakastava, eli oliivipuu. Bougainvillen kaveriksi liittyi joskus keikalta lahjaksi saamani Aarikan Erakkopeli. Meidän parvekkeellamme saa siis sopivasti myös erakoitua ja nauttia omasta peliseurastaan!








Lattialta paikkansa löysivät kirpparilta löytynyt kuparinen lyhty sekä Etolasta hankittu pitkä ja raidallinen muovimatto.

Siinä se on, meidän pieni kesäsoppi.
Onko teillä hyviä vinkkejä ja kivoja ideoita pienelle parvekkeelle?


Henna

maanantai 20. heinäkuuta 2015

Jotta voisi pörhistellä sulkiaan


Joku kerää sulkia hattuunsa, joku pesäänsä lämmittämään - joku korviinsa killumaan.

Sulkakorvakorut ovat kulkeneet mukanani jo pidemmän aikaa, ne hurmasivat alun alkaen näyttävyydellään ja villeydellään. Viime aikoina olen käyttänyt niitä vähemmässä määrin, mutta toisinaan, kun kaipaan jotakin erityistä ja sopivasti boheemia, saattavat sulat eksyä korviini. Tässä pari arkiston aarretta.





Eikös pieni sulkien pörhistely silloin tällöin olekin ihan paikallaan?


Henna


p.s. Ai niin, blogi löytyy nyt myös Instagramissa! Sieltä löytyy kuvina kaikenlaista retkien varrelta.
Löydät blogin nimellä @kaikuvana


kuvat: Jiri Halttunen

lauantai 18. heinäkuuta 2015

Avokadoja ja pääskysiä




Olemme eläneet viimeisen viikon mökillä rinnakkain pääskys- pariskunnan kanssa. Aluksi ilmassa oli hiukan epäileviä ja tutkivia katseita sekä villejä syöksyjä kohti päitämme, mutta loppujen lopuksi päädyimme rauhaan ja yhteiseloon. Onhan sellainen helpompaa ja mukavampaa.




Olen nukkunut myöhään, saanut kaloja, nähnyt kiiltomadon, säikähtänyt lintua huussiin mennessä, saunonut joka päivä, kilpaillut telkkien kanssa sukeltamisessa, ollut hiljaa, rauhoittunut veneessä, melkein kaatunut veneestä, tullut sateen yllättämäksi, maannut riippukeinussa ja monia muita asioita.

Niin ja tietysti grillannut. Grillissä on paistunut erilaisia herkkuja ja tämän kesän uutuutena testasimme grillattuja avokadoja. Miksi päätyä aina makkaraan tai perunaan, kun vaihtoehtoja on kamala määrä? Avokadon kanssa sopii varmasti vaikka mikä, mutta tällaisella reseptillä me herkuttelimme:

Halkaise avokadot ja poista siemenet.
Käytä grillissä parin minuutin verran.
Murskaa fetajuusto, punainen paprika, cashewpähkinät sekä paloittele ruohosipuli.
Sekoita keskenään ja laita avokadon sisälle.
Purista päälle reilusti sitruunaa.
Valmis!







Nämä herkut ja itse kalastettu ahven - ei paremmasta väliä. Eikä maisemassakaan ollut valittamista.
Hyvä oli olla mökillä, nyt on hyvä olla kotona. Lauantai- iltaa ystävät!


Henna


p.s. Liity blogin lukijaksi, ohjeita täällä!

torstai 16. heinäkuuta 2015

Plastic Cameras ja ainutlaatuiset kuvat


Muistatko ajan, kun hetken taltioimiseen oli vain yksi mahdollisuus? Kun filmikamera naksahti kuvan ottamisen merkkinä, ei sen jälkeen voinut enää kuin odottaa kehityksestä saapuvaa valokuvaa. Ei mahdollisuutta katsoa ja arvioida heti juuri otettua kuvaa. Ei selfietikkuja ja tuhansia valokuvia, joista valita juuri se paras. Kuitenkin valokuvaamisen ympärillä oli hohtoa, erityisyyttä. Kutkuttava fiilis, kun haki tuoreet valokuvat liikkeestä ja alkoi yksi kerrallaan tarkastelemaan otoksia.

Kuvaaminen on niin ihanan ja kamalan helppoa nykyään. Edullisia kameroita myydään erilaisiin tarpeisiin ja lisäksi kaiken aikaa mukana kulkevat kännykkäkamerat. Kuvaamisen ympärille on myös kehittynyt eräänlainen täydellisyyden kulttuuri, etsitään juuri sitä täydellistä otosta, täydellistä valoa, kuvakulmaa ja ilmettä. Sekin on toisinaan hyvä, mutta eikös epätäydellisyys olekin mielenkiintoista?




Sain pari vuotta sitten mieluisan lahjan, lahjakortin http://plasticcameras.fi sivustolle. Miten hauska karkkikauppa, mitä erikoisempine kameroineen ja härpäkkeineen! Tilaukseen lähti turkoosi WIDE SLIM- filmikamera, joka on nyt pari vuotta kulkenut mukanani ja välillä unohtunut pöytälaatikkoon. Olin jo päässyt unohtamaan, että mitä kaikkea filmille on tallentunut ja siksipä jännitystä oli ilmassa, kun kävin hakemassa kehitetyt valokuvat.





Muutama kuva oli hämärä, mutta ne otettu melko pimeässä. Suurin osa oli onnistuneita ja kyllä se niin vaan on, että näissä kuvissa on oma uniikki fiiliksensä! Hyvällä tavalla epätäydellinen ja siksi kiinnostava. Ostin uuden filmin.

Varsinkin nyt kesällä, kun valoa riittää, ei ole huonompi idea kuljettaa tuollaista filmikameraa laukun pohjalla. Ainutlaatuisia kuvaushetkiä!


Henna



tiistai 14. heinäkuuta 2015

Matkalla - Orlando, Floridan ihmemaa


Orlando, maailman hauskin paikka? No sen voi jokainen itse päättää, mutta ihan mielenkiintoinen paikka kokea kaikessa erikoisuudessaan. Vietimme viikon Orlandossa majoittuen International Roadin tuntumaan enkä ehkä koskaan ole ollut paikassa, mikä olisi ollut noin selkeästi turisteille rakennettu. Kaikki mainokset, muovisuus ja turistikaupat yhdistettynä kaupungin pysähtyneeseen kuumuuteen oli erikoinen kokemus. International Roadilta oli lyhyt matka teemapuistoihin ja erilaisiin hurvitteluihin ja outletit olivat lähellä. Me otimme Orlandon vastaan sellaisena kuin se näyttäytyi, etsimättä sen enempää vanhaa ja historiallista tai luonnon ihmeellisyyksiä. Söimme jäätelöä tekonurmella ja ihastelimme kaupoissa sadoin eri tavoin tuotteistettuja, piirretyistä tuttuja lapsuuden sankareitamme.







Viikko vierähti ostoksia tehden ja sopivasti altaalla tylsistyen. Mielestäni se on hyvän loman merkki, että välillä on myös vähän tylsää. Yhden päivän käytimme seikkaillen Islands of Adventure- puistossa. Iso osa ihmisistä tulee Orlandoon huvipuistojen houkuttelemana ja puistoihin kyllä panostetaan, näyttävä paikka kaiken kaikkiaan. Päivä vierähti hauskasti esimerkiksi Jurassic Parkissa ja Harry Potterin maisemissa. Illalla alkoivat tutut sateet ja puolisen tuntia vietimme pienen kioskin lipan alla lätäkön kasvaessa ja kastellessa, ennen kuin pääsimme pelastautumaan hotellille.

Jokaisella kolottaa joskus huvipuisto- hammasta ja jos ikinä Orlandoon menet, niin suosittelen kyllä käymään jossakin puistoista! Disney Worldin sanotaan soveltuvan paremmin hiukan pienemmille, mutta Islands of Adventure tai Universal Studios Orlando ovat hyviä vaihtoehtoja.








Loman viimeiseksi etapiksi valitsimme Daytona Beachin itärannikolla. Iltaiset ja aamuiset kävelyt meren rannalla olivat hyvä ja rauhoittava päätös lomalle. Sen verran kuitenkin vielä retkeilimme, että kävimme katsastamassa Kennedy Space Centerin ja suosittelen paikkaa! Jos jostain löytyy tietoa ja tarinoita avaruudesta ja sinne matkanneista sankareista, niin täältä. Alueelta on historian saatossa lähetetty avaruuteen aluksia ja lähetetään edelleen. Kovasti siellä myös kannustettiin tulevaisuuden astronautteja ja olikin hauska tajuta, että Amerikassa työ avaruudessa tai avaruuteen liittyvän tutkimuksen parissa on oikeasti yksi vaihtoehto ammatiksi. Suomessa astronautiksi aikovia pikkupoikia ei ehkä oteta niin vakavasti..








No niin. Ajattelin lopettaa tällä erää viimeisen matkakertomukseni johonkin kauniiseen kuvaan ja seesteiseen kuvaukseen siitä, kuinka kuljeskelin rannalla ja tunsin ihanaa vapautta ja liikutustakin meren äärellä. Eiköhän sellaista fiilistelyä ole kuitenkin tässä jo tarpeeksi ollut, joten viimeiseksi kuvaksi jääköön tämän wannabe- astronautin kuva Kennedy Space Centerin kaupasta. Kuunnellessani kannustavia WE NEED YOU- puheita uskoin jo hetken, että kohtaloni on tulla vielä joku päivä astronautiksi ja valloittaa kaukaisia galakseja. Enää en oikein usko, mutta ehkä elämä yllättää..


Kiitos elämä ja avartava matkustus, kiitos Florida! Mihinköhän seuraavaksi?

Henna