Kaikki tai ei mitään



Olen huomannut viime vuosina, että minussa taitaa asua sellainen pieni täydellisyyden tavoittelija. Monet asiat osaan ottaa huolettomasti ja jopa löysin rantein, mutta tällainen "kaikki tai ei mitään"- ajatus pätee kuitenkin moneen asiaan elämässäni ja olen nyt opetellut päästämään siitä irti. Work in progress.

Joskus se, että en pysty toteuttamaan alkuperäistä ajatustani tai tavoitettani lamauttaa minut ja saa luopumaan koko asiasta. Klassisena esimerkkinä karkit ja iänikuiset karkkilakot. Olen aika paha irtokarkki-hiiri ja olenkin yrittänyt siitä irti. Karkin vähentäminen on kaunis ajatus, mutta ei oikein meinaa toimia kohdallani. Jos aloitan karkkilakon, sen on oltava totaalinen, sillä pienetkin repsahdukset saavat minut kokemaan epäonnistumista, jolloin palaan helposti hällä väliä- ajatukseen.

Sama pätee myös urheiluun. Olen aina pitänyt liikunnasta ja tanssi sekä oman kropan huoltaminen kuuluvat elämääni jo työn puolesta. Usein saan itseni kuitenkin kiinni suunnittelemasta liikunta-aikataulua, tavoitetta, jossa minun on pysyttävä. Jos siinä en ehdi tai jaksa pysyä, jää helposti urheilu kokonaan taka-alalle ja ärsyynnyn itseeni sekä koko täydellisyyteen pyrkivään kulttuuriin ympärillämme. Ja mitä hyötyä muka olisi lenkistä silloin tällöin?

Kaikenlaisista elämäntapa- muutoksista puhutaan paljon nykyään ja tuntuu, että ne jo itsessään luovat paineita. Ihan kuin muut ympärillä eläisivät aktiivisen harmonista elämää, jossa aamujoogat ja säntilliset lihaskuntoharjoitukset hoituisivat täydellisessä tasapainossa herkullisten raakakakkujen maistelun kanssa. No, hyvä jos joltakin tämä onnistuu! Minä itse tasapainoilen ja yritän saada tällaiset pienet elämää parantavat asiat osaksi elämäntapaa ja luopua liiallisista kuureista ja lakoista.

Välillä on hyvä olla itselleen myös ankara ja vaatia. Kyllä minäkin haluan elää terveellisesti ja voida hyvin ja joskus se vaatii roimasti itsekuria. Ja kyllähän tavoitteet ovat hyviä! En kuitenkaan halua ruveta niiden sätkynukeksi, vaan uskoa, että pienetkin teot ovat suuria ja merkityksellisiä. Vaikkapa lenkki, se kannattaa, vaikka edellisestä kerrasta olisikin aikaa. Tai vaikka kävely! Sekin on hyödyllistä, vaikka ei edes tulisi hiki.

Ehkä se on osittain sitä hetkessä elämistä, että ei tee liikaa suunnitelmia ja listoja vaan keskittyy itseään kuunnellen jokaiseen päivään kerrallaan.

Lähdenpä ostamaan hiukan karkkia, kohtuullisesti, mutta hyvällä omallatunnolla. Ehkäpä lenkille huomenna? Armollista päivää!


Henna

Kommentit