Minä ja kuPari, siinä vasta pari!

Niin kuin otsikon nerokas ja hauska sanaleikkikin sen paljastaa, olen aina diggaillut tosi paljon kuparista. Se johtuu varmaan siitä, että se on väriltään tarpeeksi rohkea ja ylellinen, mutta kuitenkin jotenkin kotoisa ja aito. Kaunis punertava metalli! Meiltä kotoa löytyy kuparisia yksityiskohtia sieltä sun täältä, iso osa on löytynyt kirpputoreilta. Välillä tulee kausia, jolloin karsin nämä esineet piiloon, mutta tuntuu, että kupari ei mene minulla ikinä muodista. Ainiin - paitsi jos lasketaan kuparikulta, jolla nuorena aina piti värjätä hiukset! Se oranssi koki taantuman ja väri vaihtui tummaan. Pitäisiköhän antaa kunnon kupariselle tukalle taas mahdollisuus? No mietitään vielä sitä..
Varsinkin näin talven lähestyessä tekee mieli kaivaa kupariset kaverit kaapeista! Se on mulle tavallaan myös sellainen talven ja joulunkin väri (mutta ei nyt joulusta sentään vielä puhuta). Tällä hetkellä haaveilen kauniista ja suuresta kuparisesta valaisimesta. Ah, haaveita haaveita.

Kupari on eläväinen materiaali ja monissa kupariesineissä näkyy pieni ajan patina, sillä se helposti tummenee ilman riittävää puhdistamista ja kiillottamista. Pieni patina on minusta oikeastaan ihan kaunista. Kuparin puhdistamiseen on sille tarkoitettuja puhdistusaineita sekä sitruunahappoliuoksen sanotaan olevan tehokas keino.




Onko teillä jotain sellaista väriä tai materiaalia, joka sitkeästi aina tekee comebackin uudestaan ja uudestaan? Salaisuudet julki!


Henna

Kommentit