sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Kasvioppia tyylillä



Olen syksyn mittaan ihaillut ja etsinyt Ebba Masalin vanhoja opetustauluiksi tehtyjä kasvitauluja. Ebba Masalin oli vuosina 1873-1942 elänyt taidemaalari, piirtäjä ja kuvittaja ja noissa hänen tekemissään vanhoissa, mutta niin kovin hienoissa kuvissa on taitoa ja nostalgiaa. Moni muukin on tainnut näihin ihastua, sillä markkinoilla olevat taulut ovat myynnissä kovalla hinnalla ja vielä en ole raaskinut meille sellaista ostaa.

Vierailin viime viikolla vanhalla ala-asteella ja ymmärrätte varmaan sydämeni tykytykset, kun näin pitkän rivistön näitä kauniita tauluja koulun ruokalan seinällä. Upea kokoelma! Oli myös hienoa, että koululla oli ymmärretty taulujen arvo ja ne oli laitettu seinälle nähtäväksi, sen sijaan, että ne olisi tungettu varaston hämärään. Nämä nopeasti kännykällä napatut kuvat eivät tee tauluille oikeutta, mutta oli otettava todistusaineistoa.





Nyt näistä tauluista on painettu uusia julisteita, joita voi löytää Taito Shopista. Lisäksi myynnissä on kuvista tehtyjä kortteja, purkkeja, kaitaliinoja ja pyyhkeitä. Itse ostin lajitelman kortteja, joista voi joskus vaikka taulut kehystää.

Mutta onhan se niin, että aito on aina aito. Ehkäpä jatkan etsintää, jos löytäisin jostain kohtuullisella hinnalla unohdetun ja aliarvostetun aarteen.


Henna

torstai 26. marraskuuta 2015

Pysyä näkyvänä



Pysyä näkyvänä tässä pitkässä syksyssä ja talvessa on haaste. On hämmentävää ja pelottavaakin, kuinka pimeys imaisee meidät ja tulemme näkyviksi vasta ihan lähellä. Heijastinten käytöstä ei turhaan muistutella ja on hauskaa, että nykyään heijastimissa riittää myös valinnanvaraa; sen ei tarvitse enää olla välttämätön paha, vaan heijastimesta voi oikeasti pitää. Se voi olla vähän kuin koru.

Minä ostin nahkaisen hapsu- heijastimen kulkemaan mukana. Heijastin on merkiltään Miiko ja sen voi kätevästi kiinnittää takkiin tai vaikkapa laukkuun. Eihän tämä yksinään ihan tarpeeksi ole, mutta hyvä alku.




Ja tulihan se lumi. Ihana valkoinen lumi toi talven ja valoa. Okei, se vähän meni lopulta rännän puolelle ja suli. Talvi on kuitenkin uskollinen. Pikku pakkanen kehiin ja vóila!

Olen syksyllä istunut paljon autossa ja matkustanut ympäri Suomea. Välillä on ollut niin pimeää, että me olemme olleet ainoa valon lähde pimeiden metsien ja peltojen mailla. Jos ei tarvitse keskittyä ajamiseen, niin autossa istuminen pimeän keskellä on jotenkin viehättävää, olla hetken ikään kuin piilossa. Muistan jo lapsuudesta, kuinka rauhoittavaa oli istua hurisevassa autossa, vähällä nukahtaa tähtiä tuijotellen. Sitten kun päästiin kotiin iskä kantoi nukkuvan omaan sänkyyn.

Hyviä heijastuksia, olkaa näkyviä ja hauskaa torstai-iltaa!


Henna

maanantai 23. marraskuuta 2015

Vapaapäivä ja valkeus



Kaunis, valkoinen Tampere. Vietin levollisen vapaan viikonlopun ja käyskentelimme näissä Pyynikin hienoissa maisemissa. Miten pienessä hetkessä maisema, värit ja koko ympäröivän maailman fiilis voikaan muuttua! Lumi tuo mulle jotain miellyttävää rauhaa ja kaikki on vähän paremmin.







Aina sanotaan, että lumi pääsi yllättämään. Se on sinänsä kumma, kun talvi ja lumi tulee kuitenkin joka vuosi. Täytyy silti myöntää, että kyllä se vähän yllätti tänä vuonna myös minut; luulin, että saataisiin odottaa lunta paljon pidempään. Tällaisista yllätyksistä pidän! Osasivatkohan nämä kaverit varautua?






Taidanpa nyt keitellä tämän talven ensimmäiset glögit ja toivottelen teille mitä parhainta viikkoa.



Henna

perjantai 20. marraskuuta 2015

Kohti rujon kaunista Berliiniä



Jotenkin siinä vain kävi niin, että klik!- ja lennot Saksaan, Berliiniin oli varattu. Ihanaa. Lähdemme pienelle kaupunkilomalle ennen joulua ja palaamme juuri sopivasti aatoksi kuusen ja joulupuuron tuoksuun. Olemme kahtena edellisenä vuonna tehneet pikaiset visiitit Tukholmaan tutkailemaan naapurin joulua ja tunnelmaa, mutta nyt tuntui, että se kortti on tällä erää katsottu. Oli silti olo, että kiireisen syksyn jälkeen olisi mahtavaa aloittaa joululoma pienellä irtiotolla ja kohteeksi valikoitui Berliini. Rujo ja kaunis, täynnä historiaa ja samalla tämän päivän kuumimpia trendejä.




Olin ystäväni kanssa Berliinissä viitisen vuotta sitten (kylläpä aika rientää!) ja nämä kuvat ovat muistoja siltä reissulta. Kiersimme muutamat kuuluisimmat nähtävyydet ja sitten keskityimme aistimaan tunnelmaa. Luulen, että nyt pysytään samoilla linjoilla.

Mitään ei ole pakko tehdä, fiiliksen mukaan mennään.











Onko siellä Berliinin kävijöitä ja löytyykö hyviä vinkkejä? Parhaat brunssipaikat, sivukatujen uniikit putiikit, museot, parhaat auringonlaskut ja live-musiikki- paikat? 

Schönes Wochenende! Viikonloppuja!


Henna

tiistai 17. marraskuuta 2015

Talvi taitaa esittää vaikeasti tavoiteltavaa



Eletään jo marraskuuta, jonka miellän talvikuukaudeksi, mutta ulkona on silti vielä syksy. Talvi taitaa esittää vaikeasti tavoiteltavaa ja yllättää meidät sitten näyttävällä sisääntulolla. Varsinainen drama queen. Olen vaihtanut ohuet syystakit jo paksumpiin, mutta silti tämä ihanan lämmin Leviksen villatakki piti tovin lämpimänä. Se on suurimmaksi osaksi villaa ja mohairia ja pidän sen pehmoisuudesta ja pörröisyydestä, jonka syliin on hyvä jäädä. Lyhyt vaaleanpuna-valkoinen toppi on suomalaisen JULJA- merkin ja se odotti minua kirpputorilla hintanaan vaivaiset viisi euroa - löytö!











Jos aikaa on vain yhteen, se on usein korvakorut. Oli sitten meikitön tai hiukset likaiset, niin korvakoruilla voi pelastaa paljon, niillä voi kiinnittää huomion ja hämätä. Korvakorut ovat heikkouteni ja niitä löytyykin kotoa lukuisa määrä. Nykyään tosin ostan koruja harvemmin sillä haluan että ne ovat varmasti mieluisia. Nämä korvakorut ovat. Ne ovat Tuohimetsän ja ne ovat kuin kaunis maalaus, jonka ohi en voinut kävellä. Tuohimetsän valikoimasta löytyy korujen lisäksi seinävaatteita ja vaatteita. Ne ovat uniikkeja ja tehdään käsin Tampereella, voisin kelpuuttaa tuotteista jokaikisen.





Pian tippuvat nuo viimeiset kauniit lehdet ja maailma on valkoinen, näin toivon.


Henna


farkut / Levis, toppi / JULJA, villatakki / Levis, kengät / Clarks

sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Kauniin ja taidokkaan keskellä



Teimme eilen äitini kanssa visiitin Suomen Kädentaidot- messuille, jotka pidettiin Tampereen Messu- ja Urheilukeskuksessa. Messut järjestettiin tänä vuonna 20. kerran ja viikonvaihde oli täynnä erilaista ohjelmaa, näytteilleasettajia ja ostosmahdollisuuksia. En tiennytkään, että nämä messut ovat Euroopan suurin käsi- ja taideteollisuusalan messutapahtuma! Tapahtuma oli täynnä perinteistä käsityötä sekä Suomi- designia, myynnissä oli valmiita tuotteita ostettavaksi sekä hyviä löytöjä, ideoita ja tarjouksia itse tekevälle.







En lähtenyt messuille etsimään mitään erityistä, vaan lähinnä inspiroitumaan sekä mahdollisten joululahjojen toivossa. Hallit olivat täynnä kaikenlaista kaunista, uniikkia, taidokasta ja hurmaavaa. Huomasin, että eniten huomioni veivät erilaiset keramiikka- esineet sekä raanut, joita tuntui olevan esillä aikaisempaa enemmän tai ehkäpä ne vain ovat olleet mielessäni tänä syksynä uudella tavalla. Minun ostokseni jäivät yhteen isompaan sydämeni sulattaneeseen printtikuvaan ja kasaan joulukortteja.





Paljon oli esillä laadukkaita ja kauniita suomalaisia vaatteita, koruja sekä esineitä kotiin. Olenhan toki tiennyt, että Suomesta löytyy osaamista ja erilaisia kädentaitoja vaikka kuinka, mutta tuolla se lyö niin sanotusti päin näköä. Miten paljon tästä maasta löytyykään osaamista, mahtavaa! Ei ainakaan lieventynyt halu kasata käsityökerho, josta aiemmin kirjoittelin.





Väki tuntui löytäneen paikalle, joten uskon, että tällaiselle tapahtumalle on kysyntää. Ehkäpä siis ensi syksynä uudestaan! Sitä ennen voi suunnata ainakin erilaisiin joulumyyjäisiin, joiden aika alkaa vähitellen olla käsillä. Glögikautta en ole vielä avannut, mutta luulen, että se on tehtävä pian. Ihanaa.


Henna

perjantai 13. marraskuuta 2015

Kutrit suoriksi



Miten joku sellainen asia, kuin hiukset voikin vaikuttaa, sen lisäksi miltä näytät, siihen millainen olo sinulla on? Mun juttuni on aina olleet kiharat. Diggaan niitä kovasti, mutta silti fiilis on kupliva, kun kampaaja taltuttaa venkoilevat kiharat ja saa ne silkkisen suoriksi. Eihän ne kauaa sellaisina pysy, varsinkaan kosteina päivinä, mutta nautin hetken tästä make-overista ja onhan se selfien paikka haha! Kevyt, pidempi, sileä, erilainen - virkistävää.

Sitten jaksaa taas rokata niitä kiharoita.

Mikä on sun "tunnusmerkkisi" ja kaipaatko vaihtelua vai tuntuuko se identiteetin menettämiseltä?

Olen ollut koko viikon työreissulla ympäri Suomen ja blogin pariin en ole millään ehtinyt. Viikonloppuna ajattelin kuitenkin kirjoitella teille taas jotain mukavaa! Sitä ennen haluan toivottaa teille mitä valloittavinta iltaa, kaikki blondit, brunetet, punapäät, tummatukat ja silver foxit, polkat, käkkärät, ranskattaret ja kultahapset.


Henna

lauantai 7. marraskuuta 2015

Innokas kerholainen



Yksinäinen kerholainen kaipaa kerhokavereita!

Tykkään tehdä käsilläni. Erilaiset askartelu- ja käsityöprojektit meinaavat kuitenkin helposti jäädä kesken ja unhoittua, sillä todisteet osoittavat lievää pitkäjänteisyyden puutetta tämän naisen ominaisuuksissa kyseisen asian suhteen. Varsinkin silloin, kun työn kanssa tulee umpikuja, niin on vaikea jatkaa ilman tarvittavaa osaamista. Haaveissani kehittelenkin ajatusta eräänlaisesta käsityökerhosta, jossa ystävien kesken kokoonnuttaisiin askartelemaan, neulomaan ja värkkäilemään toisia opastaen ja toisille hurraten. Ihmisiä, inspiraatiota ja ideoita saman katon alle. Tietysti tähän yhtälöön kuuluisi hyvä ruoka ja luonnollisesti säkenöivä seura! Uskon, että omalla kohdallani tämä saisi useammin hauskojen asioiden äärelle ja kenties vielä saamaan töitä valmiiksi.




Opiskeluaikana meillä oli muutamia kertoja askartelukerho ystävieni kommuunissa, jonne kokoontui sekalainen sakki tyttöjä ja poikia viettämään iltaa ja värkkäilemään sitä sun tätä. Jokainen teki paineetta omien taitojensa puitteissa, mutta teimme paljon kivoja ja iisejä juttuja, joihin ei tarvinnut omata erityisiä taitoja, vaan töistä tuli tekijänsä näköisiä ja ne valmistuivat nopeasti. Kerhossa syntyi ainakin päällystettyjä sisustuslaatikoita ja tulitikkuaskeja, monenlaisia virkattuja kukkia, erilaisia heijastimia ja iso kasa tekijöidensä huumorintajua juhlistavia magneetteja. Ne oli hauskoja iltoja ne.




Huomenna vietetään isänpäivää. Iskälle on kyllä tullut vuosien saatossa annettua lahjaksi kaikenlaista itsetehtyä, mutta olisipa muikeaa antaa joskus jotain isompaa, vaikkapa itse neulottu villapaita. Ei sen tarvitsisi täydellinen olla, arvostusta löytyisi taatusti.

Hyviä asioita ja ideoita on hyvä sanoa ääneen, niin ne saattavat joskus toteutua, ehkä myös tämä kerho. Mitä miellyttävintä viikonloppua ja isänpäivää sulle.


Henna


kuvat: pixabay

maanantai 2. marraskuuta 2015

Amppeli tuli taloon



En ole ennen kokenut halua tai tarvetta ostaa meille viherkasvia roikkumaan katosta. Ehkä se on tuntunut jotenkin vanhanaikaiselta ja mauttomaltakin tai sitten en edes ole tullut ajatelleeksi moista. Vaan niin kuitenkin kävi, että myös tämä asia muuttui yllättäen ja halu sekä tarve syntyivät, kun kohtasin tämän kaunottaren. Siellä se nyt roikkuu meidän olohuoneessamme ja pidän siitä kovin. Amppeli on Bloomingvillen ja se sai syleilyynsä tämän hennon viherkasvin, jonka nimeä en nyt saa millään päähäni. Apua. Päässä pyörii vain postauksen otsikkoon viitaten erään vanhan sarjan nimi: Blondi tuli taloon. Muistatteko vielä; hemaiseva Anu Hälvä ja sarjassa esiintyneen tytön hillitön nauru, se mitä aina piti matkia? Ai että, 90-luku ja lauantai-illat.

Oh. Ajatus karkailee, suokaa se anteeksi. Mutta jos joku muistaa tuon viherkasvin nimen tai haluaa jakaa Blondi tuli taloon- fiilistelyjä, niin antaa palaa!





Viherkasveja on muutenkin ilmestynyt talouteemme kiihtyvää tahtia, pitäisi varmaan yrittää hillitä vähän ja keskittyä hoitamaan näitä jo olemassa olevia. Ne ovat vaan niin kauniita ja jotenkin rauhoittavia.

Tänään me amppelin kanssa nautimme auringosta, minä sohvalla tautia parannellen ja se ikkunassa maailmaa ja valoa heijastaen.


Henna