torstai 31. joulukuuta 2015

Uusi vuosi on täällä!




Tällä samaisella tuolilla ja rannalla otettiin aikoinaan ylioppilaskuvani. Siitä on jo melkoisen monta vuotta ja hiukan erilaisena istun siinä nyt lintu-korvakoruissani. Jokainen vuosi tuo aina uutta, muuttaa tai lisää jotain vanhaan. Tällaisia asioita nousi mieleen, kun mietin vuotta 2015.


Kaksi päräyttävää reissua ulkomaille pakahtumaan maailmasta.

Pohdiskelua liittyen vuosien vierimiseen ja omien toiveiden kartoitusta.

Uskallus ottaa työrintamalla askel kohti uutta.

Blogin aloitus ja kuinka se on tuntunut kivalta väylältä prosessoida ja jakaa tätä seikkailua, jota elämäksi kutsutaan.



  
Uusi vuosi on täällä ihan hetken päästä, otetaan se vastaan ystävänä. En halua kahlita itseäni lupauksilla, mutta pieniä tavoitteita voisin asettaa.


Juoda vähemmän kahvia ja enemmän vettä.

Käyttää vähemmän aikaa puhelimen ääressä roikkumiseen.

Sanoa ääneen ajattelemiani hyviä asioita ihmisistä.

Antaa enemmän aikaa musiikille.




Mielenkiintoista nähdä mitä ensi vuosi tuo, mulla on siitä aika hyvät vibat! Nyt täytyy lähteä käymään kaupassa, sillä ystäviä on tulossa illaksi. Miten hauskaa!

Hyvää uutta vuotta joka sielulle, tavataan vuonna 2016!

Henna

maanantai 28. joulukuuta 2015

Kimallusta



Tältä näytti jouluaatto. Vietin aaton tässä kirpparilta ostetussa paljetti-unelmassa, rakastan sen värejä ja viehkeää glamouria. Varsinkin tämä lumeton jouluaatto tuntui kaipaavan vaatetta, joka ei pyytele anteeksi koreilua.




Eipä olla liiaksi tuota aurinkoa saatu tuijotella, naamastakin sen näkee. Ehkä myös yritän hämätä ja kääntää paidalla huomion pois valkoisesta naamastani. Ai että, kun saisi tehdä vaikka pienenkin pyrähdyksen jonnekin, missä aurinko auliisti jakelee valoaan ja energiaa!
 



Jokos siellä on jo joulu juhlittu ja jouluruokien rääppeet syöty? Meitsillä alkaa vähitellen olla ajatukset vaihtuvassa vuodessa ja kohtahan sitä jo juhlistetaankin maalamalla taivasta värein ja kilistelemällä kuplivaa. Itselläni yleensä alkava syksy tuntuu ehkä enemmänkin uuden kauden alulta, mutta kyllä tämä vuodenvaihde silti herättelee ajatuksia; missä mennään nyt ja mitä kohti?

Miten te juhlitte vuoden vaihtumista ja meinaatteko tehdä uuden vuoden lupauksia?

Henna


paita / vintage, farkut / Levis, villatakki / Levis, kengät / Noa Noa

lauantai 26. joulukuuta 2015

Mikä olet joulu?



Terveiset täältä meidän joulun keskeltä! Nyt on joululaulut laulettu, mantelit löydetty ja jäljellä mukavan seesteinen mieli. Me vietimme aaton anoppilan kätköissä ja eilen tulimme tänne toisen perheen tykö. Aatto meni hyvän ruoan ja rauhallisen joutilaisuuden merkeissä. Tai no, välillä meininki oli varsin riehakas, sillä Miikkan puolelta kuvioihin on tullut myös kaksi mahtavaa mukulaa ja lasten jännityksen ja riemun seuraaminen on hupaisaa ja liikuttavaa.

Valkoinen joulu jäi nyt vain haaveeksi ja facebookissa monet valittivatkin "joulufiiliksen" puuttumista. Se sai miettimään, että mistä se "fiilis" tulee ja pitääkö sellainen saavuttaa? Mitä se joulu oikein on? Niin ja mitä minä haluan sen mulle olevan.

Uskon, että se joulufiilis tulee, kun sitä ei odota vaan keskittyy ihmisiin ympärillä ja pysähtyy elämän tärkeisiin asioihin. No joojoo, onhan se joulusauna ja kuusen tuoksukin tärkeitä! Vaan silti vaan sitä kosmetiikkaa ja maustetta, mikä tekee kaikesta vieläkin parempaa.




Joulun vietossa on se seesteinen puoli; jouluna otetut kuvat luovat illuusion rauhasta ja pysähtyneistä hetkistä. On se sitäkin, mutta toinen puoli joulun vietossa on se riemukas härdelli; se kun ihmiset kertovat kilpaa tarinoita ja huonoja vitsejä, lapset pyörivät ympyrää, kun eivät jännitykseltään malta keskittyä yhteen asiaan, ja se kun aikuiset luopuvat arjen paineista ja rutiineista ja kaivavat riemuissan esille lapsuuden suosikkipelit. Tälläkin hetkellä talon miehet raahaavat ahtaita rappuja pitkin yläkertaan kesäisin ulkokäytössä olevaa pingispöytää. Mahtava ähellys - mahtava voitonriemu! Pitää varmaan käydä pari peliä voittamassa.




Olen onnekas, kun oman kodin lisäksi meillä on kaksi paikkaa, joissa viettää tällaisia juhlia, hetkiä rakkaiden ihmisten kanssa. Toivoisin, että kaikilla olisi sellainen paikka. Vielä en vaihda kalsareita farkkuihin, vaan lomailu jatkukoon ja taidanpa iskeä seuraavaksi saunaan. Taas. Toivottavasti myös sä sait viettää ihanan rauhanjuhlan.

Henna

keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Se aika vuodesta



Terveiset Berliinistä! Upea reissu ollut, mutta siitä tarinoin lisää joulun jälkeen. Nyt vielä kotiin lentely ja sitten ah, niin mukava joutilaisuus!

Aika antautua joulurauhalle; ihanaa joulua teille!



perjantai 18. joulukuuta 2015

Lahjomista ja se kaunis ulkokuori



Tykkään ostaa ja antaa lahjoja. On mahtavaa, kun löytää lahjan, mistä tulee vahvasti juuri tietty henkilö mieleen ja tietää, että lahja tulee olemaan pidetty. Ehkä vähän hedonistista, mutta lahjojen antamiseen kuuluu myös se mielihyvän tunne minkä itse saa lahjaa antaessaan. Vaan eihän sekään väärin ole.

Tulen aika isosta perheestä ja kun naimisiinmenon myötä elämään on tullut myös toinen perhe sekä sisarusten elämään ajautuneet puolisot, niin joukko mille lahjoja hankitaan on kasvanut isoksi. Säännöllisesti joku aina heittää, että mitä jos ei tänä vuonna ostettaisikaan lahjoja. Varsin hyvä idea, mutta mä en ole vielä tästä ehdotuksesta innostunut. Tiedän, että lahjat eivät tee joulua ja krääsä ei kiinnosta, mutta pidän kovasti siitä yllätyksellisyydestä, mitä pikku paketteihin liittyy.




Lisäksi eräs merkittävä syy rakastaa lahjoja: PAKETOINTI.

Se on niin hauskaa. Toisille välttämätön paha, minulle ilo ja osa lahjaa! Peukutan kaikelle kierrättämiselle paketoimisen suhteen, sillä onhan se kamalaa mikä määrä tulee jätettä vain sen takia, että joku saa repiä paketin auki. Itse koitankin avata paketit innostuneen hillitysti ja käyttää paperit uudestaan. Lisäksi kaikenlaiset lehdet, kauniit mainokset, kaupoista saadut paperipussit ynnä muut ovat oivaa paketointi materiaalia.
Tänä jouluna kuitenkin tein radikaalin tempun ja ostin kaksi rullaa kaunista House Doctorin joulupaperia. Kauniiden kuosien lisäksi hihkuin sen takia, että paperit ovat kaksipuoleisia; neljä kuosia kahdessa rullassa. Nerokkuutta. Paketeista saa mukavasti saman tyylisiä, mutta kuitenkin oman näköisiä ja paperin kanssa voi leikitellä esimerkiksi kääntämällä toista puolta vähän näkyviin. Pienestä taidan minäkin tulla onnelliseksi!



Minä lähden kohta liitelemään kohti Saksaa. Loma alkoi tänään ja väsyttää hulluna, mutta nyt pieni irtiotto ja ensi viikolla sitten unta ja sitä lahjomista! Auf Wiedersehen!

Henna

keskiviikko 16. joulukuuta 2015

Ei ihan kaikkea tavitse perustella



Yritän välttää ostamasta astioita turhaan. Jokaiselle juhlalle ei tarvitse olla omaa teemaan sopivaa astiastoa, yksittäiset haja-hankinnat löytävät harvoin käyttöön ja jos heltyisin kaikkien kauniiden astioiden edessä, emme kohta itse mahtuisi keittiöömme. Lempi-kahvikupit toki ovat asia erikseen! Haluan, että astiat miellyttävät silmää ja on mukavaa, jos astioilla on tarina, mutta jos ne eivät silti täytä tehtäväänsä käytössä, niin ovatko ne säilyttämisen arvoisia?

Viime viikonloppuna sydän yskähti Kaapelitehtaan joulumarkkinoilla erään pöydän kohdalla. Ajattelin ensin järkevästi, että me emme tarvitse näitä syötävän söpöjä, sydäntä lämmittäviä ja äärimmäisen pieniä kippoja ja lautasia. Rationaalisuus kuitenkin unohtui, käännyin kannoillani ja palasin ostamaan nämä kaksi Piret Kändlerin suloista astiaa.

Ei kaikkea tarvitse perustella.

Sitä paitsi, näissä on sirkus-aiheisia kuvia - kuinka mahtavaa! Nämä vetosivat tunteisiin ja se riitti perusteluksi tällä kertaa. Uskon, että ne löytävät käyttötarkoituksensa; laitan niihin vaikka rusinoita ja manteleita tai ehkä soijaa ja wasabia.




Tuleeko teillä osteltua astioita impulsiivisesti vai ovatko ne aina pitkän harkinnan ja tarpeen luoma tulos? Heitätkö kauan kaapissa käyttämättömänä olleet astiat eteenpäin?

Ai niin, Berliinin matka lähestyy! Jos löytyy hyviä vinkkejä siitä, mitä tehdä ja nähdä, niin vielä ehtii ne kirjoitella kommentteihin. Ja tästä tulikin mieleen, että pari tuttua on sanonut, että heidän kirjoittamansa kommentit eivät ole jääneet näkyviin ja testailin itse kommentoimalla itselleni heh. Kommentointi onnistui ainakin laittamalla "Kommentoi nimellä"- kohtaan "Nimetön". Jos blogin suhteen on jotakin häikkää tai muuten haluat laittaa palautetta tai vinkkejä, niin lueskelen postia osoitteessa: kaikuvana@gmail.com

Mukavaa keskiviikkoa!


Henna

sunnuntai 13. joulukuuta 2015

Varaslähtö lomaan



Keitin äsken kahvia. Ihanaa, tummapaahtoista kahvia ja join mustana, tietenkin. Yleensä en kahvittele iltaisin, mutta nyt keitin porisi iloisesti, vaikka kello oli kymmenen kieppeillä. Ehkäpä se on tämä hassu fiilis lomasta, vaikka minun ja sen välissä onkin vielä yksi työntäyteinen viikko. Lomallahan voi tunnetusti juoda keskiyön-kahvit, napsauttaa saunan päälle heti aamusta ja unohtua yöpukuun vaikka koko päiväksi.

Tämä viikonloppu hujahti Helsingissä. Pääsin tämän joulun ensimmäisiin joulumyyjäisiin ja niitä tulikin heti kaksin käsin, kun kävimme katsastamassa sekä Kaapelitehtaan joulun että Korjaamon joulumyyjäiset. Oli jotenkin iloinen tunnelma, ihmiset tuntuivat unohtaneen joulustressin liittyessään käsitöistä, designista ja glögistä nauttivaan kansaan.




Lauantai- aamuna kävimme Dylan Arabian brunssilla ja aikaa vierähti notkuvien pöytien äärellä. Brunssit on kyllä mainio asia! On mukava lähteä aamulla nälkä mahassa etsimään aamupalaa ja tajuta, että aamupala yhdistyy mukavasti lounaaseen ja aamupala- jogurtti jälkkäri-kakkuihin. Hitaat aamut ja aamupalat kotona ovat kyllä ihania, mutta toisinaan tällainen kaiken kattava kattaus on kaivattua luksusta.

Pyörähdimme myös Tuomaan markkinoilla Senaatintorilla. Siistien sisä- markkinoiden jälkeen tämä oli ihanan erilainen tuulahdus sitä perinteisempää markkinameininkiä; vähän meinasi tulla kylmä, mutta torilla käyskentelevät perheet ja pariskunnat, glögin myyjät, käsityöläiset, sympaattisesti kaiuttimista rahisevat joululaulut, valaistu karuselli ja kaiken ylle kohoava Helsingin tuomiokirkko saivat sisällä läikähtelemään. Erityistä, mutta ihanan tavallista.





Nyt kotona on hiljaista ja kuusenkynttilät loistavat pimeässä olohuoneessa. Juu, meillä on ollut kuusi jo viikon koristeltuna. Se seisoo rauhallisena ja tuoksuvana huoneessa ja kantaa ylpeydellä ylleen saamiaan koruja. Tulee olo, että tekisi itsekin mieli pukea jotain kimaltavaa. Taidanpa kuitenkin valita yöpuvun ja kääriä pari Helsingistä löydettyä lahjaa.


Henna

perjantai 11. joulukuuta 2015

Antautua muutokselle




"Kun kulkee ovesta, tulee aina uuteen tilaan."

Näin äitini sanoi minulle, kun mietin uskaltamista ja päätösten tekemistä. 

Joskus on vaikea luopua, vaikea ottaa askel tuntemattomaan. Silti toisinaan kaipaa muutosta ja tietää, että se on myös hyväksi. Tämä voi liittyä mihin vaan; töihin, ihmissuhteeseen tai vaikka asumiseen. Vanha asia johon on hyvällä tavalla tottunut ei välttämättä enää ole niin hedelmällinen ja jos tahtoo saada enemmän, ehkä enemmän irti itsestään tai painottaa elämäänsä eri tavalla, niin joskus on uskallettava tehdä muutoksia. Vaikka luotan, että elämä kantaa, niin silti epävarmuus tulevaisuuden suhteen saattaa olla joskus lamauttavaa ja luoda pelkoja eikä se ihana "uskaltautuminen" tai kuuluisa "heittäytyminen" olekaan niin helppoa. Mulla ainakin on paljon asioita, joita haluan tehdä ja saavuttaa; joskus nämä asiat saadakseen täytyy luopua jostain muusta.

Tänään kun kävelin töihin, katselin tapani mukaan erästä kaunista vanhaa taloa ja ihastelin sen kuluneita kulmia. Sitten tajusin katsoa tien toiselle puolelle ja huomasin siellä toisen suloisen vanhan talon. Äkkiä tulivat nämä ajatukset mieleen ja tajusin, että koska olin lumoutunut niin toisesta talosta, en ollut huomannut katsoa mitä muuta hyvää kävelyreitti tarjosi ja ihan tien toisella puolella. Joskus sitä sokeutuu jostain asioista niin, että ei osaa ja uskalla kääntää katsettaan niistä.








Asiat on kuitenkin hyvin. Tässä maailmassa ei myöskään ole itsestäänselvää, että voi itse tehdä päätöksiä tulevaisuudestaan sen perusteella, että "mitä minä haluan". Siksi pienestä kipuilusta päätösten edessä saa olla myös vähän iloinen.

Ajattelin tarjoilla teille vähän upeita värejä joulukuun pimeyteen. Näitä kuvia kun katsoo, niin mietin vaan, että onpa upeaa, tää maailma on yksi taideteos, mitä ei voi liikaa ihailla. Nämä kuvat on ottanut ihana äitini, hienoja eikö!






Tänään olen huoleton kuin tuo korento. Olen päättänyt olla luottavainen ja kaiken lisäksi onhan nyt viikonloppu! Me lähdetään nyt stadiin kestittäväksi, Helsingin tuulet, ystävät ja se elämän keveys.

Henna


Kuvat:Arja Simojoki

maanantai 7. joulukuuta 2015

Raakapatukat taatelista



Monesti kun päivät venyvät, niin kaipaa jotain pientä syötävää tuomaan energiaa. Välipalapatukka on yksi hyvä vaihtoehto kantaa mukana ja haukata välttääkseen voimattomuuteen vaipumisen ja nälkäkiukun. Olen silloin tällöin ostanut erilaisia patukoita kaupoista, mutta en ole vielä erityisesti ihastunut tarjontaan, enkä ihan vakuuttunut kaikkien patukoiden sisällöstä. Varmasti hyviä vaihtoehtoja löytyisi etsimällä, mutta en itse ole vielä tarpeeksi perehtynyt voidakseni suositella mitään.

Ystävälläni oli töissä mukana herkullisen näköisiä itsetehtyjä raakapatukoita, joissa perustana oli käytetty taateleita. Taatelin ystävänä kuolasin herkkujen perään ja päätin kokeilla myös itse raakapatukoiden väsäämistä ohjetta varioiden. Näin ainakin tiedän mitä ne sisältävät!


Raakapatukat (perusohje) (n. 10kpl)

4 dl pähkinöitä/ manteleita
4 dl kivettömiä taateleita
loraus hunajaa/ kookosöljyä
haluamiasi mausteita


(Tein itse massan puolet pienempänä ja patukoita ei siitä tullut kovin montaa, joten tuolla määrällä pitäisi tulla enemmän syötävää!)

Jauha ensin pähkinät sauvasekoittimella/ blenderillä karkeaksi jauheeksi (mä käytin cashewpähkinöitä, mutta valitse mielesi mukaan!). Tämän jälkeen leikkaa taatelit mahdollisimman pieneksi silpuksi. Sekoita nämä ainekset yhteen. Massa saa olla hieman irtonaista, mutta tulee pysyä puristettaessa kasassa.

Jaoin massan kahteen osaan:

toiseen osaan lisäsin lorauksen hunajaa sekä jauhettua inkivääriä ja kardemummaa. Myös esimerkiksi kaneli voisi sopia tähän hyvin. Näistä tuli mukavan mausteisia ja vähän jouluisiakin!

Toiseen osaan lisäsin nestemäisenä kookosöljyä n. 1 tl:n verran sekä kookoshiutaleita fiiliksellä. Tykkään itse kovasti kookoksen mausta, joten laitoin reilulla kädellä, nam!

Muotoile massasta paksuhko levy ja paketoi se tuorekelmuun. Anna jähmettyä jääkaapissa. Jähmettyneestä massasta voit leikata erilaisia patukoita tai vaikkapa pieniä herkkupaloja!





Patukoista saa hiilihydraatteja, hyviä rasvoja ja proteiineja - kaikkea sellaista mikä auttaa jaksamaan tarvittaessa. Lisäksi ne vievät makeannälän - hyvä plussa tällaiselle karkkihiirelle!

Hauskaa näissä patukoissa on se, että niitä on helppo varioida ja voit lisätä raaka-aineita sen mukaan, mitä kaapista löytyy. Kuivattuja marjoja, siemeniä, kaakaojauhetta.. Mä lähden nyt illaksi töihin ja nappaan pari tällaista reppuun. Mitä mainiointa iltaa teille!


Henna

perjantai 4. joulukuuta 2015

Ne syksyn yllättävät suosikit



Nämä kuvat otettiin ennen kuin ensilumi satoi. Oli jo viileä ja jotenkin kaikki tuntui odottavan sitä ensimmäistä valkoista. Pitkä villakangastakki ei ollut kuitenkaan viimassa yhtään liikaa! Olen rakastunut pitkiin takkeihin ja ajatus siitä, että lyhyt ihminen ei voi käyttää pitkää takkia, on lentänyt romukoppaan. Tämä Minimumin harmaa takki ihastutti skarpilla muodolla sekä täydellisellä värillä ja jaksan ihastella sitä aina kun sen päälleni puen. Eikös se ole hyvän hankinnan merkki?

Myös Länsilakin kippari- henkinen hattu on tämän syksyn hankinta. Tämän tyylinen hattu on jo pitkään ollut etsinnässä ja nyt vihdoin löytyi sellainen, joka on makuuni tarpeeksi yksinkertainen ja syvä.






Kaksi asiaa on tehnyt rytinällä paluun vaatekaappiini; viininpunainen väri sekä poolokaulus. Viininpunaiseen tuli joskus ähky ja halusin uusille, raikkaille vesille ja poolokauluksen olen mieltänyt epämukavaksi ja kaulan epäimartelevasti nielaisevaksi.

Toisin on nyt. Oodi vanhalle ystävälle viininpunaiselle ja malja uudelle ystävälle, joka kaulaa lämmittää!





Nämä kuvat otettiin kosken kupeessa ja mietin taas, että on se Tampere vaan kaunis kaupunki. Sopivan suuri, mutta kuitenkin pieni. Sopivan tuttu, mutta täynnä yllätyksiä.


Henna



takki / Minimum, paidat / vintage, farkut / Levis, kengät / Clarks, hattu / Länsilakki



tiistai 1. joulukuuta 2015

Joulu hiipii meille



Joulu alkaa näkyä kaupoissa jo yllättävän aikaisin, monet valittavat ahdistuneina kesken syksyä ilmestyvistä joulukoristeista ja pauhaavista joululauluista. Itse tykkään joulusta, en niinkään siitä krääsästä ja kulutushysteriasta, vaan fiiliksestä, minkä joulu ja sen odotus tuo. Itsehän siihen voi suuresti vaikuttaa, että kuinka sen joulun ottaa. Pääasia on kuitenkin yhdessäolo ja joulurauha. Kiireisen syksyn jälkeen odotan joululta sitä, että saan loikoilla kuusen tuoksuisessa hämärässä huoneessa, iholla pehmeät ja lempeät vaatteet ja iloita vapaudesta olla laittamatta herätyskelloa.

Aatto ja joululoma menevät pitkälle perheiden tykönä, mutta on kuitenkin kiva laittaa joulua vähän myös omassa kotona. Ei liikaa, en tarvitse ihmeellistä joulumaailmaa vaan jouluisen kodin. Joulukuu vaihtui ja sen kunniaksi vaihtui myös vahtivuoro; kaapin päällä näköttäneet maatuskat tekivät läpystä vaihdon puisten joulupukkien kanssa. Nämä kaverit ovat odottaneet koko vuoden laatikossa ja saavat nyt vihdoin toteuttaa jouluista tehtäväänsä.




Tässä ennen ja jälkeen kuvat. Ei mikään radikaali muutos, mutta askeleen lähempänä joulua ollaan! Maatuskat olen löytänyt kirpputorilta ja joulupukit ovat tuliainen Tukholmasta Beyond Retrosta.







Minä ja pukit toivottelemme suloista joulukuuta ja rauhaa joulun valmisteluun!


Henna