Antautua muutokselle




"Kun kulkee ovesta, tulee aina uuteen tilaan."

Näin äitini sanoi minulle, kun mietin uskaltamista ja päätösten tekemistä. 

Joskus on vaikea luopua, vaikea ottaa askel tuntemattomaan. Silti toisinaan kaipaa muutosta ja tietää, että se on myös hyväksi. Tämä voi liittyä mihin vaan; töihin, ihmissuhteeseen tai vaikka asumiseen. Vanha asia johon on hyvällä tavalla tottunut ei välttämättä enää ole niin hedelmällinen ja jos tahtoo saada enemmän, ehkä enemmän irti itsestään tai painottaa elämäänsä eri tavalla, niin joskus on uskallettava tehdä muutoksia. Vaikka luotan, että elämä kantaa, niin silti epävarmuus tulevaisuuden suhteen saattaa olla joskus lamauttavaa ja luoda pelkoja eikä se ihana "uskaltautuminen" tai kuuluisa "heittäytyminen" olekaan niin helppoa. Mulla ainakin on paljon asioita, joita haluan tehdä ja saavuttaa; joskus nämä asiat saadakseen täytyy luopua jostain muusta.

Tänään kun kävelin töihin, katselin tapani mukaan erästä kaunista vanhaa taloa ja ihastelin sen kuluneita kulmia. Sitten tajusin katsoa tien toiselle puolelle ja huomasin siellä toisen suloisen vanhan talon. Äkkiä tulivat nämä ajatukset mieleen ja tajusin, että koska olin lumoutunut niin toisesta talosta, en ollut huomannut katsoa mitä muuta hyvää kävelyreitti tarjosi ja ihan tien toisella puolella. Joskus sitä sokeutuu jostain asioista niin, että ei osaa ja uskalla kääntää katsettaan niistä.








Asiat on kuitenkin hyvin. Tässä maailmassa ei myöskään ole itsestäänselvää, että voi itse tehdä päätöksiä tulevaisuudestaan sen perusteella, että "mitä minä haluan". Siksi pienestä kipuilusta päätösten edessä saa olla myös vähän iloinen.

Ajattelin tarjoilla teille vähän upeita värejä joulukuun pimeyteen. Näitä kuvia kun katsoo, niin mietin vaan, että onpa upeaa, tää maailma on yksi taideteos, mitä ei voi liikaa ihailla. Nämä kuvat on ottanut ihana äitini, hienoja eikö!






Tänään olen huoleton kuin tuo korento. Olen päättänyt olla luottavainen ja kaiken lisäksi onhan nyt viikonloppu! Me lähdetään nyt stadiin kestittäväksi, Helsingin tuulet, ystävät ja se elämän keveys.

Henna


Kuvat:Arja Simojoki

Kommentit