lauantai 31. joulukuuta 2016

Vuosi 2017 on täällä!


Hei siellä! Vuosi on taas vierähtämässä uuteen - miten nopeasti se menikään. Tällä kertaa saadaan uuden vuoden lisäksi juhlia 100- vuotiasta Suomea! Onpa kunnioitettava ikä ja hieno synttärisankari.

Vuosi 2016 on ollut monimuotoinen; omassa elämässä on tapahtunut ja paljon on tämä maailmamme saanut kokea ja nähdä tänäkin vuonna. Kulunut vuosi täytti joitakin toiveita ja toisaalta se sisälsi, tavallistakin enemmän, välillä uuvuttavaakin pohdiskelua liittyen elämän valintoihin ja toiveisiin. Näin vuodenvaihteessa jonkinlainen elämän tutkailu kai on vähän juhlien teemanakin, kaiken glitterin ja shamppanjan lomassa, joten mikäs siinä, tehdään se sitten luvan kanssa!

Vuodesta 2016 mieleeni jää erityisesti oman asunnon osto. Remontti oli meille ensimmäinen laatuaan ja olemme olleet onnellisia omassa pesässämme, kuten mummoni kotiamme kuvasi. Isoja juttuja olivat myös työpaikan vaihdos, ensimmäisen läheisen poismenon tuomat uudenlaiset tunteet sekä matka Barcelonaan ja autoilu Norjassa.

Kun mietin alkavaa vuotta mieleen tulee paljon erilaisia pieniä ja suurempiakin toiveita ja tavoitteita; matkustaa, olla enemmän ulkona, lukea enemmän, liikkua enemmän, uskaltaa tehdä rohkeita päätöksiä, nähdä enemmän ystäviä.. Suurimpana ja tärkeimpänä asiana on kuitenkin vähentää huolehtimista ja stressaamista sekä tarttua tilaisuuksiin ja asioihin, jotka tuntuvat hyvältä tai tarpeellisilta. Helpommin sanottu kuin tehty, tiedän. Mutta ehdottomasti yrittämisen arvoista. Enhän halua olla itseni pahin rajoittaja. Loppujen lopuksi emme voi kuitenkaan muuta, kuin toivoa parasta ja yrittää parhaamme. Mukavan armelias ja lempeä ajatus.

Me otamme tämän vuodenvaihteen vastaan rauhallisesti villasukissa. Kurkitaan ehkä väriloistoa Tampereen taivaalla, tehdään gin tonicit ja katsotaan Star Wars. Varsin hyvä suunnitelma.

Kunpa vuosi 2017 olisi hyvä mulle ja sulle.
Olkaa onnellisia ja juhlikaa kunnolla!


Henna

kuva: Janne Simojoki/ Aamukahvilla




torstai 27. lokakuuta 2016

Syysjuttuja


Hei kaikki! Blogin puolella on ollut hiljaiseloa, mutta täällä on vietetty kaunista, mutta työntäyteistä syksyä. Ajattelin nyt kuitenkin palata näihin kuviin, mitkä napsittiin jo alkusyksystä ja lehdet vasta harkitsivat alas leijailua. Tuolloin tuskailin jatkuvasti sukkahousujen ja kaulaliinan kanssa, päälle vai pois - vaan enää ei tarvitse sitä miettiä. Ensilumi on jo satanut moneen paikkaan ja kevyt trenssi on vaihtunut villakangastakkiin ja paksu huivi suojaa viimalta!



Olen päättänyt jatkaa blogia ainakin tällä erää reilusti rennommalla linjalla; keskittyä ihastelemaan maailmaa ihan vaan itseäni varten ja antaa aikaa muille jutuille, palaten sitten kirjoittelemaan kun erityisesti siltä tuntuu. Ihanaa kun olette olleet lukemassa!


Nauttikaa syksystä ja voikaa hyvin!

Henna


trenssi / Vera Wang, t- paita / Levi´s, kengät / second hand

perjantai 9. syyskuuta 2016

Vanhasta uuteen ja eteenpäin


Olen menossa uuteen työpaikkaan maanantaina. Taas uuteen paikkaan, keskelle ihmisiä, joista en vielä tiedä juuri mitään. Teatteri- ja musiikkialalla olen tottunut vaihtamaan työyhteisöjä ja työpaikkoja suhteellisen paljon, joten sinänsä tässä ei ole mitään uutta. Monet työt ovat määräaikaisia ja niitä tehdään ympäri Suomen, siellä missä milloinkin töitä on. Kokoonpano ja ryhmä on lähes aina eri; eri ihmiset, eri dynamiikka, eri työnjako, erilaiset kemiat, erilaisia persoonia. Olen kyllä eri töiden ja elämäntilanteiden kautta oppinut tässä jo aika hyväksi; sopeudun ja etsin paikkani, uskallan olla auki tilanteelle ja pyrin löytämään itsestäni parhaan uudessa tilanteessa. Energiaa se toki aina vie, kun työnteon ohessa tulee se kaikki muu uusi.

Ja on se aina jännittävää. Silleen hyvällä tavalla onneksi. Ikinä ei tiedä, millainen työprosessi on edessä ja millaisia ihmisiä tällä kertaa elämään tulee. Ja keitä sieltä elämään jää. Tuttuja ja kavereita varmasti paljon, mutta on hauska huomata, kuinka välillä viereen luovii tyyppi, joka jää siihen vielä kun työryhmä hajaantuu uusiin suuntiin. Aika mainio juttu ja vaihtelevan työn parhaita bonuksia.



Se, että töitä tehdään projekti-luontoisesti etkä välttämättä tiedä onko töitä vuoden päästä on tavallaan pelottavaa. Tavallaan silti aika hienoa, sillä epävarmuus mahdollistaa kaiken. Tällä hetkellä tämän luonteinen työ sopii minulle ja uskon, että vaihtuvuus myös tekee hyvää tällä alalla, pitää taiteen tuoreena ja yllättävänä, kun ei päästä liiaksi leipiintymään. Valehtelisin silti, jos väittäisin, ettei varmuus ja vakaus välillä tuntuisi mukavalta. Kaipa tällainen freelancer- tyyppinen työnteko kuitenkin alkaa olla jo aika yleistä useilla eri aloilla. Siellä sitten luovitaan ja etsitään omat satamat.


Tavataan siellä aallokossa! Mukavasti tyyntä ja tyrskyjä sopivassa suhteessa kaikille. Niin ja mitä parhainta viikonloppua näissä proosallisissa tunnelmissa!

Henna



kuvat: Janne Simojoki/ Aamukahvilla

lauantai 3. syyskuuta 2016

Kiva kun kävit!





Haloo! Täällä taas. Ai että kun on ollut intensiiviset viikot muuton ja remontin parissa; sotkua, laatikoita, pölyä, väsymystä - mutta ihanaa. Ja erityisen ihanaa olla nyt omassa kodissa. Vaikka meillä remontti koski kuitenkin suhteellisen pientä asuntoa, niin tuntuu, että ymmärrän nyt vähän enemmän niitä tarinoita remontoimisen haasteista ja siitä, kuinka siihen kuuluu aina pieniä yllätyksiä matkan varrelle. Vaikka kuinka yrittäisi hallita kaikkea. Arvostus ison remontin läpikäyneitä tai oman talon rakentaneita kohtaan on kyllä noussut, kovaa porukkaa!


Evakkomme ennen omaan kotiin pääsyä venyi, sillä tehtaassa, mistä uusi lattiamme tilattiin, oli heinäkuussa huoltokatkos. Meitä ja tavaroitamme pidettiin lämpimästi ja pitkämielisesti muiden hoivissa, mutta voi että, kyllä se oma koti on jotain. Voin myös sanoa, että olen oppinut itsestäni taas kerran jotain:

Tavoittelen joissakin asioissa täydellisyyttä ja odotan, että muutkin tekevät niin.

Olen kärsimätön ja turhaudun jos tuntuu, että asiat eivät etene. Pitää vähän oppia hengittelemään enemmän välillä.

Siinä, että on vahvoja mielipiteitä ja päämääriä ei kuitenkaan ole mitään pahaa. Ehkä se tarkoittaa, että tietää mitä haluaa ja asiat ovat tärkeitä.

Oma koti ja rauha on tärkeässä osassa siinä, että voin hyvin.



Nyt kuitenkin koti löytyy vähitellen laatikko-meren alta ja ulkona näkyy ja tuntuu syksy. Oli se kesä onneksi vähän muutakin kuin remonttia, tässä pari kännykkä- räpsyä kesältä.









Hyviä hetkiä, kiitos kesä kun kävit. Vaikka se ei lämmöllä liikaa hellinytkään, otan syksyn riemulla vastaan, sytytän kynttilöitä (ja tänä syksynä myös kaakeliuuniin valkean!) ja uusi pehmeä pipo odottaa kaapissa. Aion rakastaa tätä syksyä ja niinpä se myös ehkä hellii minua.

Henna


tiistai 23. elokuuta 2016

Merenneidot ja syksyn morsian


Toisten onni ja meri sekoittivat viikonloppuna mukavasti pään ystävän polttareissa. Miten ihana morsian! Miten hyvä tapa viettää kesän viimeiset päivät! Ilonpitoa riitti ja tuntui kunnialta olla kutsuttuna juhlaan, jossa ystävä saateltiin kohti avioliittoa.



Polttarit ovat varmasti erilaisia, joka ikinen. Ne muokkautuvat sen mukaan millaisia ihmisiä niitä on järjestämässä ja toivon mukaan erityisesti sen mukaan, millainen morsian on. Onnistuneet polttarit ovat mielestäni sellaiset, joissa keskiössä on morsian, mutta sellaisella mukavalla tavalla, ettei hänen tarvitse tuntea oloaan epämukavaksi. Heitetään vielä reseptiin sopivassa suhteessa ohjelmaa ja vapaata rentoilua sekä haastetta, mukavuuksia ja yllätyksiä, niin kovin pieleen ei voida mennä!




Ihmiset ovat mielestäni tärkein asia polttareissa. Toiset haluavat isot kemut, joissa on parhaiden ystävien lisäksi paljon kavereita ja tuttuja ja toiset juhlivat intiimimmin, valitsevat mukaan ne läheisimmät ystävät, jotka ovat jääneet mukaan matkan varrelta. Itse kuuluin jälkimmäiseen. Omista polttareista jäi erityisesti mieleen se, kuinka tärkeää ja liikuttavaakin oli se, että ystävät eri yhteyksistä ja elämäntilanteista olivat saapuneet samaan paikkaan ja ihan mun takiani. Tämän jälkeen on tuntunut erityisen tärkeältä myös mennä itse aina kutsun tullessa.



Nämä polttarit järjestettiin Kalajoen hiekkasärkillä. Olen käynyt siellä kerran kauan sitten, mutta tämä reissu oli tutkimusmatka paikkaan, jossa taas sain huokailla, että kylläpä Suomesta löytyykin hienoja ja omalla tavallaan eksoottisia paikkoja. Tällä kertaa rantaleikit jäivät kahlailuun ja huokailuun ilta-auringon edessä, ehkäpä joku kesä nappaan pyyhkeen kainaloon ja huristan Kalajoelle rantalomalle, vuoraan itseni aurinkorasvalla ja sotken sen sitten tyytyväisenä kuumaan hiekkaan.

Nyt kuitenkin kaivan laatikoista mohairhuivini ja toivotan syksyn vähitellen saapuneeksi. Ennen sitä vielä hurraa huuto merelle ja rakkaudelle!

Henna


torstai 18. elokuuta 2016

KARSI


Uusi koti on saanut aivot kierroksille. Päässä pyörii erilaisia visioita, ideoita ja toiveita ja yritänkin nyt etsiä niistä ne voittajat, sillä ihan kaikkea ei voi toteuttaa, jos haluaa pitää hengittävän ja selkeän tunnelman. Kill your darlings.

Olemme pakatessamme karsineet aika paljon tavaraa kovalla kädellä. Kummallista miten sitä tavaraa kertyy ja muutot ovatkin usein hyvä mahdollisuus käydä omaisuus läpi. Tällä hetkellä tuntuu jylläävän karsimisen trendi, mikä on kyllä tervetullut tänne kulutuskulttuurin keskelle. Ei kaikesta toki tarvitse luopua, mutta haluan kotiini mielummin tilaa, kuin nurkat täyteen tavaraa. Välillä on vaikea tasapainoilla, kun toisaalta ei halua kiintyä materiaan ja toisaalta haluaa, että kodissa on vain tarpeellisia ja itselle tärkeitä ja mieluisia tavaroita. Haasteena tässä on vielä rakkaus kauniita esineitä ja hyvien löytöjen tekemistä kohtaan.

Uskon kuitenkin voivani paremmin, kun hallitsen kotia ja tavaramäärää, tiedän mitä tarvitsen ja missä mikäkin on. Ohjenuorana tässä tavaroiden rankkaamisessa ovat olleet kysymykset:

Tarvitsenko?
Innostunko tästä?
Minkä takia säilytän tätä?
Milloin olen käyttänyt tätä viimeksi?

Noihin kun vastaa jokaisen tavaran ja vaatteen kohdalla, niin pääsee jo aika pitkälle.


Mites ne "joulu-kupit" tai itse joskus askarrellut juhlakoristeet?
Entäpä kuinka monet vieraslakanat ihminen oikeasti tarvitsee?
Voiko lahjaksi saatuja laadukkaita lahjoja laittaa kiertoon?
Entäpä suvussa kulkeneet esineet?
Sitten on ne lapsuuden piirrustukset ja vanhat päiväkirjat!?

Myönnä, että olet itsekin joskus tuskaillut näiden asioiden kanssa! Tällaisiin vastauksiin päädyin itse näiden kysymysten kohdalla:

Sesonki- ja juhlaesineitä ei tarvita määräänsä enempää. Turha niillä on täyttää vähäisiä kaappeja, jos ne otetaan esille kerran tai kaksi vuodessa. Pienet asiat tekevät juhlan.


Kahdet vieraslakanat ovat yleensä aivan tarpeeksi.


Kyllä lahjoja voi laitta kiertoon. Mitään ei mielestäni tarvitse säästää väkisin. Hetken huumassa ei kuitenkaan kannata kaikkea heittää pois, vaan arvokkaammat esineet kannattaa laittaa myyntiin järkevällä hinnalla tai kysyä tarvitseeko kukaan tuttu.


Kaikkia sukukalleuksia ei ole mahdollista eikä tarvetta säästää. Ehkä kuitenkin kannattaa kysyä löytyykö muilta sukulaisilta kiinnostusta, ennen kuin heität pois isoisän kellon tai isotädin posliiniastiaston!

Tämä on paha. Tunnepitoiset ja omaan historiaan liittyvät henkilökohtaiset esineet ovat hankalimpia, enkä itse ole oikein tätä osannut ratkaista. Osa tällaisista muistoista on saanut luvan lähteä (teini-ikäkin on varsin tuotteliasta aikaa..), mutta osa on pakattu tiiviisti laatikkoon varastoon. Odottakoon siellä.


Mitä mieltä siellä ollaan? Kiinnyttekö tavaroihin vai onko luopuminen helppoa?

Henna

perjantai 5. elokuuta 2016

Illuusio lapsuuden intiaanikesistä?


Jos joku kysyisi minulta, että millainen tämä kesä on ollut, vastaisin spontaanisti: Huono kesä; viileää, sateista, harmaata. Oikeasti kesään on kuulunut paljon muuta hyvää, mutta ihmeen paljon säät vaikuttavat siihen millainen fiilis on; nahkatakki vai paljaat käsivarret, sandaalit vai sukat tennareilla? It all matters.


Mutta herää kysymys: onko nyt tosiaan ollut huono kesä vai ihan vaan tavallinen Suomen kesä?

Luommeko liikaa odotuksia ajatellen: "Kunpa nyt tulisi hyvä kesä!"? Toisin sanoen lämmin. Kesäkuukaudet musertuvat kaikkien paineiden alla ja itkevät paineet sateena meille. Pari viikkoa sitten ulkona oli harvinaisen trooppinen ilmasto, kuuman niheä ja painostavakin ilma, joka välillä yltyi rankaksi kuurosateeksi. Minä sanon, että mielummin eksoottinen niheys, kuin sateinen syksyltä tuntuva päivä, joita tämä kesä on ollut täynnä! Ja syyspäiviä on vielä tulossa, niin kuin tiedämme.


Ovatko nämä hellepäivät niitä päiviä, jotka saavat meidät kaiholla myöhemmin muistelemaan niitä "intiaanikesiä". Mutta onko sellaisia kauttaaltaan hyviä ja lämpimiä kesiä oikeasti edes ollut vai muistammeko juuri ne lämpimät päivä, ihanat ja kaivatut päivät täynnä lämpöä ja valoa? Ehkäpä aika kultaa muistot ja lapsuuden kuumat kesät? Ehkä kesän ainoan helleviikon takia muistelen myös kesää 2016 "ihanan lämpimänä ja hyvänä kesänä".


Hmm, ehkä tämä on aivan turhaa pohdiskelua? Mutta hei, sää on kesän kuumin puheenaihe - aina! Tarkoitus ei oo kuitenkaan "droppaa sun tunnelmaa", pilata kesäfiilistä! Taidan vaan aavistaa lähestyvän syksyn ja analysoida liikaa uskotellen itselleni, että kylläpä tästä kesästä ja auringosta sai nyt voimaa ja energiaa syksyyn. Niin.. No, ehkäpä vain vaihdetaan bikinit päälle ja hikoillaan ilolla aina kun voidaan!

Hyvää elokuuta. Se on kesäkuukausi täynnä mahdollisuuksia.

Henna

perjantai 29. heinäkuuta 2016

Löytöjä kotiin


Uusi koti on tuonut mukanaan miljoona ajatusta sisustamisesta. Meillä sisustus muotoutuu uuden ja vanhan sopusoinnusta. Kun muutamme vanhaan taloon, olisi kovin tylsää, jos kaikki muukin olisi vanhaa, liian tårta på tårta. Siispä vastakohtiaHaluan kotiin myös entistä enemmän tilaa ja selkeyttä, mutta niin, että kaikki ei olisi liian kliinistä ja tylsää. Täytyy olla värejä, erilaisia materiaaleja ja pintoja sekä vanhoja klassikoita ja uutta suunnittelua, sopivasti harkitussa sekamelskassa!

Olenkin jo tehnyt jonkin verran hankintoja uuteen kotiin. Tässä muutama löytö taannoiselta retkeltäni ympäri Tamperetta!

Yllä oleva pieni maljakko tarttui mukaan kirpputorilta, sillä en voinut vastustaa sen kivasti persoonallista ajatonta kauneutta. Se on myös juuri sopivan kokoinen yksittäiselle kukalle tai oksalle, joka hukkuisi isoon maljakkoon.




Pyyhkeitä meiltä löytyy jo aika kasa, mutta halusin ostaa testiin pari Lina- merkkistä hamam pyyhettä, jotka ovat ihanaa, ohutta puuvillaa. "Pyyhkeen uusi keveys." Tällaisia hamam pyyhkeitä on käytetty turkkilaisissa kylpylöissä vuosisatojen ajan ja nyt ne ovat löytäneet tiensä yhä useampien koteihin myös täällä. Nämä meidän ovat käsipyyhkeet, mutta haaveissa on myös isot kylpypyyhkeet sekä vaikkapa saunatakit! Tällainen pyyhe on varmasti myös loistava ottaa mukaan reissuun, sillä se menee pieneen tilaan.


En muista milloin olisin ostanut uudet lautaset kotiin, tällaisia isoja en ehkä koskaan! Meillä on tällä hetkellä käytössä lahjaksi saadut isot, valkoiset Teema- lautaset, jotka ovat palvelleet pitkään ja hyvin. Kaipasin niiden rinnalle jotakin persoonallisempaa ja nämä Broste- merkkiset kaunokaiset löytyivät Stockmannilta. Niissä näkyy kivasti keraaminen jälki ja väri on vaalea, muttei valkoinen. Mieluiten olisin ostanut Suomessa käsin valmistettua keramiikkaa, mutta nämä lautaset sopivat hyvin tämän hetkiseen budjettiin, eikä lautasia ainakaan tarvitse pelätä käyttää.


Vielä en hetkeen pääse näitä löytöjä paikoilleen asettelemaan, mutta remontti etenee- hitaasti, mutta varmasti! Anoppi ja appiukko varmaan toivovat, että mahdollisimman nopeasti, sillä meidän tavaramme ovat tällä hetkellä vallanneet heidän kotinsa. Huh, kiitos vaan heille evakkolaisten auttamisesta! Ja kyllä ne tavarat sieltä vielä lähtevät - lupaan, että mahdollisimman pian!

Henna

perjantai 22. heinäkuuta 2016

Sieniä pieniä


Jos metsään haluat mennä nyt, sä takuulla yllätyt.. Vanha lastenlaulu on asian ytimessä. Me emme onneksi törmänneet "vekkuleihin teddykarhuihin", mutta luonto yllättää aina omalla taiallaan ja nyt keskiössä olivat sienet ja niiden löytämisen tuoma ilo. Tiedättekö, se sellainen lapsenomainen riemu, kun tonkii sammaletta ja löytää sen alta pesäkkeen kantarelleja - ah, victory!



Päälle vetäisin anopin vanhan R-Collectionin legendaarisen oranssin anorakin joka toimi erinoimaisena suojana hyttysiä vastaan. Kaiken lisäksi varsin hieno ja mukava vaate! Pitää varmaan mennä merkin nettikauppaan klikkaamaan oma tilaukseen.



Joku pahainen oli jo käynyt noukkimassa suurimmat yksilöt, mutta löysimme kuitenkin kasan kantarelleja, tarpeeksi hyvään muhennokseen. Päällimmäiset ajatukset sienestä tullessa olivat: Olipa hauskaa! Miksen tee tätä enemmän.

Ja sitten vielä marjat! Nythän niitä pitäisi jäiseen holviin tallettaa. Löytyykö sieltä ihmisiä, jotka pörräävät metsän kullan perässä?

Henna

maanantai 18. heinäkuuta 2016

Oma KOTI


Me olemme ostaneet kodin! Ensimmäisen ihka oma. Tervetuloa urbaani puutalo- elämä keskustassa. Yhtälö, jonka en uskonut kovin helposti toteutuvan vaan toisin kävi. Omasta asunnosta olemme haaveilleet jo kauan, mutta tämä tapahtui kuitenkin kovin yllättäen ja äkkiä. Pieni sysäys käynnisti prosessin ja tässä ollaan.



Joillekin asunnon ostaminen ei ehkä ole niin iso asia. Minä ajattelen, että toisaalta se on ja toisaalta ei; minusta on tärkeää asua asunnossa, joka tuntuu kodilta ja erityiseltä, mutta toisaalta ajattelen myös, että oman asunnon ei tarvitse olla maailman suurin, lopullinen päätös tai kahlita. Elämä ja tilanteet muuttuvat ja silloin muututaan ja edetään sen mukaan. Nyt tämä tuntuu hyvältä ja olen innoissani! Mieli on täynnä sisustus- haaveita ja pää (kirjaimellisesti) täynnä remonttipölyä. Päällä keikkuu kirpputorilta löydetty kevyt kesähuitula, jonka nähdessään mies tokaisi, että tuo sopii hyvin uuteen asuntoon. Totta, onhan sitä siis pidettävä!





Asunto itsessään on nyt joutunut pienen (alati laajenevan) päivityksen kohteeksi ja matkaa asuttavaksi on vielä. Tämä kuitenkin kuuluu asiaan, jotta saadaan asunnosta juuri meidän oloinen! Uskon, että kuvat kiteyttävät fiiliksen; sopivasti mairea olo ja vaikea olla hymyilemättä.

Henna

perjantai 15. heinäkuuta 2016

Asioita viime ajoilta


Olen pakannut kodin laatikoihin ilman varmuutta uudesta kodista.

Olen pelännyt, että kesä luiskahtaa ohi huomaamatta ja tiennyt sen olevan järjetöntä.

Olen karsinut paljon tavaraa ja haaveillut paljon sisustamisesta.


Olen nähnyt ystäviä ja ikävöinyt niitä joita en ole nähnyt.

Olen syönyt kirsikoita enkä ole välittänyt vaikka silmät ovat kutisseet allergiasta.

Olen inhonnut juurikasvuani ja rakastanut uusia leveälahkeisia housujani.


Olen kaivannut yksinkertaisuutta ja silti nipottanut pienistä asioista.

Olen riidellyt jalkapallosta ja kaivannut joukkuelajien pariin.

Olen sienestänyt ja miettinyt, että miksi en tee sitä aina.


Mitä sulle kuuluu tänä sateisena perjantaina?

Henna