Ystävyys - miten kaunis sana


On hämmentävää mennä kaupunkiin, joka ei kuulu nykyiseen elämääsi, mutta jonka tunnet täysin ja johon liittyy iso kasa hetkiä, ihmisiä ja taphtumia. Eräälle työmatkalle sattui ne kaksi kaupunkia, jotka Tampereen lisäksi olen tuntenut omakseni. Toisessa kaupungeista vietin lapsuudestani ison osan, leikin ja tunsin metsän polut ja kivet, aloitin harrastukset, joista myöhemmin tuli osa ammattiani. Toiseen kaupunkiin lähdin opiskelemaan ja vastoin suunnitelmaa, kaupungista tuli rakas tuodessaan mukanaan opiskelujen lisäksi ystäviä, töitä, kasvukipuja ja seikkailuja. Kuitenkin myös tämä kaupunki on nyt jäänyt taakse. Mieleen tulivat myös ne ystävät, joita nämä kaupungit mukanaan toivat.

Olen joskus tuntenut haikeutta ja ehkä kateuttakin, kun jotkut puhuvat lapsuudenystävistään, jotka ovat tunteneet aina. Olen miettinyt, että olenko menettänyt jotain sen takia, että muutimme uuteen kaupunkiin, kun menin yhdeksännelle luokalle. Minulla ei juurikaan ole ystäviä, sisaruksia ja serkkuja lukuun ottamatta, jotka voisin sanoa tunteneeni hiekkalaatikolta asti, ystäviä joiden kanssa olisin kasvanut rinta rinnan. Uskon kuitenkin, että muutot ja muutokset ovat tuoneet mukanaan myös hyvää ja kasvattaneet sekä haastaneet hyvällä tavalla. Niin ja tuoneet uusia, ainutlaatuisia ihmisiä mukanaan! Olen saanut ystäviä, joiden kanssa ei ehkä ole kokonaista yhteistä elämää takana, mutta jotka kuitenkin tuntevat minut. On myös mahtavaa tietää, että ystävystyminen ei katso ikää.

En myöskään aina ole osannut pitää ystävistä kiinni ja olenkin oppinut jotain ystävyyden arvostamisesta. Muistetaan pitää ystävistä ja ystävyydestä huolta.

Me vietimme tämän ystävänpäivän ristiäisissä ystävien keskellä ja uutta elämää juhlien, mikäs sen parempaa! Ystävyys - miten kaunis sana ja sen sisältämät miljoonat värit ja sävyt.

Henna

Kommentit