tiistai 31. toukokuuta 2016

Lämmittämässä tupaa


Hetki ennen juhlia. Ilmassa on odotusta, ihan koska vaan saattaa summeri soida ja ensimmäinen vieras tupsahtaa sisään uuteen kotiin. Ketkähän ovat aikaisia lintuja, miten toisilleen tuntemattomat ihmiset selvittävät alkuillan hermostuneet keskustelut ennen kuin tunnelma rentoutuu ja ilta vie mukanaan. Pöytä on katettu ja se koreilee hetken ennen katoavaa täydellisyyttä. Talon emäntä kiertää ympyrää ja tekee tuhatta asiaa, onneksi on laitettu tukka ja kaunis kellomekko, niin kaikki tuntuu menevät kevyemmin. Minäkin saan pari tehtävää, itsehän päätin tulla aiemmin. Salaa olen tyytyväinen, että saan auttaa. Talon isäntä pesi ikkunoita vielä kun tulin, nyt hän onneksi jo tanssii juhlatanssia aamutakki päällä. Hyvä tästä tulee.




Ja niinhän siitä tuli. Mainioita ystäviä näillä tyypeillä, eivätkä heidän sisään kantamansa kakutkaan olleet yhtään hassumpia!

Olimme viime viikonloppuna Helsingissä juhlistamassa yhden asunnon muuttumista kodiksi ja miten kaunis koti se onkaan! Ei voi ihmisen huono olla asua kolmen metrin korkuisissa huoneissa ja valkoisia lattialautoja tallaten. Ihanaa kun voi olla niin onnellinen toisten puolesta, ettei ole kuin iihan vähän kateellinen. Ja tuollaisesta löydöstä nyt voi ollakin,  mutta ei tosiaan tehnyt hyvää jylläävälle asuntokuumeelle!

Ihanaa kun ihmiset pitävät tupareita. Se on jotenkin hyvä tapa "vihkiä" ja lämmittää koti omaksi, jakaa se ystävien kanssa.

Onnea ja rakkautta vihreän katon alle.

Henna

torstai 26. toukokuuta 2016

Ei vielä niin kovin vanha


Ei, otsikko ei nyt viittaa minuun, vaikka haluan myös omalla kohdallani näin ajatella. Kaikessa tässä kiireessä ja kesän huumaamana en edes huomannut, kun blogin 1- vuotis syntymäpäivä sujahti ohi. Yksi kokonainen vuosi siitä, kun kirjoitin ensimmäisen julkaisuni täällä blogin parissa! Tättärää! Välillä homma on ollut intensiivisempää, välillä vähän vähemmän, mutta niin kai se erilaisten asioiden kanssa menee.

Vuosipäivänä on välillä kiva kartoittaa mennyttä ja tulevaa ja mietinkin, että olisi hauskaa kuulla miltä blogi ja tarinointini on teistä tuntunut? Olis
i mahtavaa, jos heittäisit ajatuksia, palautetta ja ideoita tähän suuntaan! Haluaisin, että blogi voisi kehittyä ja että seuraava vuosi voisi olla entistäkin parempi, maistuvampi ja mielenkiintoisempi.

Mikä jutuista on kolissut tai jäänyt erityisesti mieleen?

Olen kiitollinen teistä jokaisesta siellä.

Henna

sunnuntai 22. toukokuuta 2016

Kun pikkuveli ei ole samaa mieltä



Ajatus kävelystä kauniissa puutarhassa kirsikankukkien loistossa kuulostaa hyvältä. Mukava, seesteinen hetki, jolloin kuumin aika päivästä on jo väistynyt, mutta aurinko silti vielä valaisee erityisellä sävyllä ja heittää maahan pitkiä varjoja. Mikään ei häiritse, olla tässä ja nyt. Niin. Saattaisi toimia jossain Jane Austinin romaanissa, mutta niin kuin tiedämme kaikkihan ei aina mene niin kuin ajattelee. Aistikkaiden kuvien metsästäminen päättyi tällä kertaa lyhyeen, sillä yllättävä käänne vaani marjapensaassa vesipyssyn kanssa.




Vesisotaanhan se päättyi ja kun vesipyssyt eivät enää riittäneet, haki pikkuveljeni puutarhan vesiletkun. Ei voi kuin fiilistellä. Fiilistellä nuorimmankin sisaruksen kasvamista ja sitä, ettei silti ole liian iso vesisotaan. Fiilistellä sitä, että vesisota voitti hyvät kuvat.

Voi olla, että muutama muukin kastuu tänään, jos Suomi voittaa jääkiekon MM- kultaa ja torin suihkulähteet kutsuvat. Minä tuuletan maltillisen riemukkaasti omalla parvekkeella. Tai mistäs sen tietää. Jännittävää iltaa - jääkiekon parissa tai muuten vaan.

Henna

mekko: Madewell

maanantai 9. toukokuuta 2016

Nahkakansio ja puhuvat kuvat


Menimme naimisiin kolme vuotta sitten ja nyt viimein sain hääkuvat kansioon. Olen etsinyt albumia, mikä olisi erityinen ja kaunis niin kuin tuo päivä oli. Vähän jo heitin toivoni, sillä kaikissa tuntui olevan jotain vikaa. Kun lähdimme Barcelonan reissulle, ajattelin, että jos sieltä jotain erityistä ostaisin, niin se voisi olla hääalbumi. En ehkä osannut arvata, että sellainen sieltä tosiaan mukaan lähtisi. Ja millainen! Ihanaa ruskeaa nahkaa oleva, käsin sidottu albumi, jonka ostimme pienen huoneen kokoisesta paikallisesta liikkeestä, joka oli täynnä upeita nahka- ja paperituotteita. Olihan se vähän hintava, mutta kerrankos sitä. Ja käsityöläisyys kunniaan!


Minua viehätti albumin yksinkertaisuus sen ollessa kuitenkin aivan uniikki. Erityisesti pidän paksusta nahkanauhasta, jolla albumin saa "köytettyä" kiinni. Hauska nähdä miten aika kohtelee albumia, ehkä siitä tulee entistä parempi, niin kuin nahkalle yleensä käy.



Nyt on kuvat kansiossa ja mietin kauhuissani; mites ne iänikuiset kuvatekstit?! Otanko riskin ja mahdollisesti pilaan albumin tarinoimalla väliin. Sillä, let´s face it, kaikenlaiset "hauskat" tai "sykähdyttävät" kuvateksit usein tuntuvat väkisin väännetyiltä. Sellaisia: "siellä me sitten mentiin ja ai että kun oli mukavaa ja aurinko paistoi"- tekstejä lueskelee yleensä jälkeenpäin vähän nolona. Ehkä kannattaa pitäytyä mahdollisimman vähäsanaisena ja antaa kuvien puhua puolestaan, olla selittelemättä turhia. Kuvat tosiaan kertovat yleensä kaiken oleellisen ja enemmänkin.

Vieläkö teidän tulee väsättyä tuollaisia perinteisiä valokuva-albumeita?

Nyt on hää-muistoja suloinen albumi pullollaan. Mikäs niitä selaillessa.

Henna

sunnuntai 8. toukokuuta 2016

Juhlasta juhlaan



Vappu meni upeassa säässä, kavereita nähden ja mitään sen kummempaa tehden. Ja se oli oikeastaan aika hyvä. Me jopa siivosimme vähän kotona vappupäivänä, vaikka iso osa ihmisistä oli varmasti piknikillä nauttimassa auringosta. Voi kuulostaa tylsältä, mutta olen kuitenkin huomannut, että juhlapäivistä on turha ottaa painetta. Joskus on hyvä olla suunnittelematta ja toimia sen mukaan miltä tuntuu. Niin päivistä usein muotoutuu mukavia ja rentouttavia.


Tänään juhlistetaan äitejä. Tämä alempi kuva on minun äitini terassilta ja lähetän sen kautta onnittelut kaikille ihanille äideille!

Henna