perjantai 29. heinäkuuta 2016

Löytöjä kotiin


Uusi koti on tuonut mukanaan miljoona ajatusta sisustamisesta. Meillä sisustus muotoutuu uuden ja vanhan sopusoinnusta. Kun muutamme vanhaan taloon, olisi kovin tylsää, jos kaikki muukin olisi vanhaa, liian tårta på tårta. Siispä vastakohtiaHaluan kotiin myös entistä enemmän tilaa ja selkeyttä, mutta niin, että kaikki ei olisi liian kliinistä ja tylsää. Täytyy olla värejä, erilaisia materiaaleja ja pintoja sekä vanhoja klassikoita ja uutta suunnittelua, sopivasti harkitussa sekamelskassa!

Olenkin jo tehnyt jonkin verran hankintoja uuteen kotiin. Tässä muutama löytö taannoiselta retkeltäni ympäri Tamperetta!

Yllä oleva pieni maljakko tarttui mukaan kirpputorilta, sillä en voinut vastustaa sen kivasti persoonallista ajatonta kauneutta. Se on myös juuri sopivan kokoinen yksittäiselle kukalle tai oksalle, joka hukkuisi isoon maljakkoon.




Pyyhkeitä meiltä löytyy jo aika kasa, mutta halusin ostaa testiin pari Lina- merkkistä hamam pyyhettä, jotka ovat ihanaa, ohutta puuvillaa. "Pyyhkeen uusi keveys." Tällaisia hamam pyyhkeitä on käytetty turkkilaisissa kylpylöissä vuosisatojen ajan ja nyt ne ovat löytäneet tiensä yhä useampien koteihin myös täällä. Nämä meidän ovat käsipyyhkeet, mutta haaveissa on myös isot kylpypyyhkeet sekä vaikkapa saunatakit! Tällainen pyyhe on varmasti myös loistava ottaa mukaan reissuun, sillä se menee pieneen tilaan.


En muista milloin olisin ostanut uudet lautaset kotiin, tällaisia isoja en ehkä koskaan! Meillä on tällä hetkellä käytössä lahjaksi saadut isot, valkoiset Teema- lautaset, jotka ovat palvelleet pitkään ja hyvin. Kaipasin niiden rinnalle jotakin persoonallisempaa ja nämä Broste- merkkiset kaunokaiset löytyivät Stockmannilta. Niissä näkyy kivasti keraaminen jälki ja väri on vaalea, muttei valkoinen. Mieluiten olisin ostanut Suomessa käsin valmistettua keramiikkaa, mutta nämä lautaset sopivat hyvin tämän hetkiseen budjettiin, eikä lautasia ainakaan tarvitse pelätä käyttää.


Vielä en hetkeen pääse näitä löytöjä paikoilleen asettelemaan, mutta remontti etenee- hitaasti, mutta varmasti! Anoppi ja appiukko varmaan toivovat, että mahdollisimman nopeasti, sillä meidän tavaramme ovat tällä hetkellä vallanneet heidän kotinsa. Huh, kiitos vaan heille evakkolaisten auttamisesta! Ja kyllä ne tavarat sieltä vielä lähtevät - lupaan, että mahdollisimman pian!

Henna

perjantai 22. heinäkuuta 2016

Sieniä pieniä


Jos metsään haluat mennä nyt, sä takuulla yllätyt.. Vanha lastenlaulu on asian ytimessä. Me emme onneksi törmänneet "vekkuleihin teddykarhuihin", mutta luonto yllättää aina omalla taiallaan ja nyt keskiössä olivat sienet ja niiden löytämisen tuoma ilo. Tiedättekö, se sellainen lapsenomainen riemu, kun tonkii sammaletta ja löytää sen alta pesäkkeen kantarelleja - ah, victory!



Päälle vetäisin anopin vanhan R-Collectionin legendaarisen oranssin anorakin joka toimi erinoimaisena suojana hyttysiä vastaan. Kaiken lisäksi varsin hieno ja mukava vaate! Pitää varmaan mennä merkin nettikauppaan klikkaamaan oma tilaukseen.



Joku pahainen oli jo käynyt noukkimassa suurimmat yksilöt, mutta löysimme kuitenkin kasan kantarelleja, tarpeeksi hyvään muhennokseen. Päällimmäiset ajatukset sienestä tullessa olivat: Olipa hauskaa! Miksen tee tätä enemmän.

Ja sitten vielä marjat! Nythän niitä pitäisi jäiseen holviin tallettaa. Löytyykö sieltä ihmisiä, jotka pörräävät metsän kullan perässä?

Henna

maanantai 18. heinäkuuta 2016

Oma KOTI


Me olemme ostaneet kodin! Ensimmäisen ihka oma. Tervetuloa urbaani puutalo- elämä keskustassa. Yhtälö, jonka en uskonut kovin helposti toteutuvan vaan toisin kävi. Omasta asunnosta olemme haaveilleet jo kauan, mutta tämä tapahtui kuitenkin kovin yllättäen ja äkkiä. Pieni sysäys käynnisti prosessin ja tässä ollaan.



Joillekin asunnon ostaminen ei ehkä ole niin iso asia. Minä ajattelen, että toisaalta se on ja toisaalta ei; minusta on tärkeää asua asunnossa, joka tuntuu kodilta ja erityiseltä, mutta toisaalta ajattelen myös, että oman asunnon ei tarvitse olla maailman suurin, lopullinen päätös tai kahlita. Elämä ja tilanteet muuttuvat ja silloin muututaan ja edetään sen mukaan. Nyt tämä tuntuu hyvältä ja olen innoissani! Mieli on täynnä sisustus- haaveita ja pää (kirjaimellisesti) täynnä remonttipölyä. Päällä keikkuu kirpputorilta löydetty kevyt kesähuitula, jonka nähdessään mies tokaisi, että tuo sopii hyvin uuteen asuntoon. Totta, onhan sitä siis pidettävä!





Asunto itsessään on nyt joutunut pienen (alati laajenevan) päivityksen kohteeksi ja matkaa asuttavaksi on vielä. Tämä kuitenkin kuuluu asiaan, jotta saadaan asunnosta juuri meidän oloinen! Uskon, että kuvat kiteyttävät fiiliksen; sopivasti mairea olo ja vaikea olla hymyilemättä.

Henna

perjantai 15. heinäkuuta 2016

Asioita viime ajoilta


Olen pakannut kodin laatikoihin ilman varmuutta uudesta kodista.

Olen pelännyt, että kesä luiskahtaa ohi huomaamatta ja tiennyt sen olevan järjetöntä.

Olen karsinut paljon tavaraa ja haaveillut paljon sisustamisesta.


Olen nähnyt ystäviä ja ikävöinyt niitä joita en ole nähnyt.

Olen syönyt kirsikoita enkä ole välittänyt vaikka silmät ovat kutisseet allergiasta.

Olen inhonnut juurikasvuani ja rakastanut uusia leveälahkeisia housujani.


Olen kaivannut yksinkertaisuutta ja silti nipottanut pienistä asioista.

Olen riidellyt jalkapallosta ja kaivannut joukkuelajien pariin.

Olen sienestänyt ja miettinyt, että miksi en tee sitä aina.


Mitä sulle kuuluu tänä sateisena perjantaina?

Henna

sunnuntai 10. heinäkuuta 2016

Monimutkaisen yksinkertainen leirielämä


Kuinka hyvin ulkona nukkuukaan! Tiesin, että tulisin pitämään siitä yhä, enkä ollut väärässä. Teltassa on oma tunnelmansa ja makuupussiin kääriytyneenä turvallinen olo. Nukuin joka yö kuin tukki, paitsi ekana yönä, kun yksi erittäinen ylitehokas lintu lauloi viereisessä puussa samaa sävelmää, uudestaan ja uudestaan. Oman elämänsä musikaalitähti varmaan, mutta rajansa treenaamisellakin! 


Hyvää hupia on myös se, kun tahtomattaan kuuntelee viereisen teltan keskusteluja, nauraa ääneen ja jää kiinni.






Oli hauska seurata ihmisiä camping- alueella; kuinka erilaisia tapoja ja mentaliteetteja ihmisillä on ja kuinka erilaisin lähtökohdin ja suunnitelmin matkalla ollaan. Osa viettää maksimissaan yhden yön samassa paikassa, toiset tuovat karavaaninsa tiettyyn paikkaan ja levittävät tavaransa kuin kesäkodiksi. Toisista näkee, että nyt ollaan hakemassa elämyksiä ja kokemuksia ja toiset ovat selvästi tulleet viettämään hetkeksi rauhallista, vähän erilaista arkea.


Meillä ei näin lyhyellä matkalla oikein päässyt rutiineja syntymään, mutta tietyistä asioista tuli nyt jo kivoja tapoja, kuten yhteiset aamupalat tai hampaidenpesu- reissut hiljentyneen leirin läpi. Sitten oli tietysti niitä asioita, jotka tulivat, vaikket olisi halunnut, kuten pissahätä juuri kun olet kömpinyt viileästä lämpimään makuupussiin.




Ja sitten tulivat ne sateet. Pieni sade ei haittaa, varsinkaan teltan kattoa vasten, mutta kaikki tuntuu jotenkin hankalammalta, kun "olohuone" muttuu äkkiä vesilammikoksi ja mielessä on pieni pelko lainehtivasta teltasta. Onneksi olimme varustautuneet varsin hyvin ja MacGyver- henkeä löytyi, joten vesi ei päässyt iholle eikä makuupussille asti. Onnea on Gore- Tex, saappaat, pressut ja hernekeitto pienen leiri-keittiön suojissa, vaikka saimmekin saksalaiselta herrasmieheltä välitöntä palautetta: "This place is not for eating." Sori siitä. Emme kuitenkaan saaneet kutsua tulla syömään hänen pramean matkailuautonsa suojiin.






Leiriolosuhteissa pienistä asioista tulee merkittäviä ja yllättäen jopa vanha vihollinen lämmittää; kiitos puuro, ehkä annan sinulle mahdollisuuden vielä jatkossakin.

Kaiken kaikkiaan ihanan monimutkaista, mutta yksinkertaista elämää. Lisää kiitos.

Henna


torstai 7. heinäkuuta 2016

Seitsemän tanssivaa naista


Legendan mukaan seitsemän siskosta tanssii vuorilla samalla kun kosija flirttailee heille etäältä vuonon yli.

Okei, tämä täytyy nähdä.

Kajakoimme vesiputoukselle, mikä kuvastaa näiden siskosten hiuksia ja tyydyimme ihailemaan kauempaa villiä tanssia. Täytyi olla hurmaava kosija vastarannalla. Huikea oli tuo veden voima ja ne lukemattomat pienet purot ja uomat jotka virtasivat jostain vuorilta.








Norjan nähtävyyksiä voi tietysti tutkia ihan vapaasti seikkaillen tai sitten voi valita erilaisia järjestettyjä retkiä ja aktiviteetteja. Me vuokrasimme kajakit Active Geiranger- nimisen firman kautta ja suosittelen kyllä lämpimästi purkkiin pujahtamista! Kajakissa kun nököttää ihan veden rajassa, sulautuu hienosti osaksi kaikkea ympärillään ja voi vapaasti kierrellä rannat ja rantakalliot tai väistellä laivoja ulapalla.




Jotenkin tästä tuli mieleen, että enpä ole ikinä ollut suppaamassa! Juu, täysin eri laji, mutta vesi yhdistää! Tuo viime vuosien trendilaji on jotenkin ihan mennyt minulta ohi, vaikka itsekin asun täällä järvien ympäröimänä. Täytyy varmaan yrittää päästä laudan päälle keikkumaan vielä tänä kesänä! Siihen asti tuijottelen näitä kuvia ja toivon mahdollisimman pikaista vesille paluuta - hiiohoi!

Henna


kuvat: Janne Simojoki / Aamukahvilla (paitsi 3. ja 10.)

sunnuntai 3. heinäkuuta 2016

Täällä ei ole tilaa olla onneton


Veden rajasta vuoren huipulle, niin paljon ilmaa ja tilaa. Kun näissä Norjan maisemissa kulki, soi päässäni ajatus:

Täällä ei ole tilaa olla onneton.

Ainakin omiin murheisiin saa perspektiiviä ja nekin tuntuvat lohdullisemmilta, kun ympärillä näkyvät sinisen usvaiset vuoret ja avara tila.







Huomaan luonnon tuovan hyvää oloa, jota ei aina kaupungin hektisyydessä löydä tai muista edes kaivata. Toivon, että osaisin enemmän hakeutua luontoon, olipa kyseessä sitten pohjoisen vaellus taikka lähimetsän rapakoissa tarpominen. Ja puhelimen ja kameran voisi toisinaan unohtaa kotiin.

Viimeiset kuvat ovat Geirangerilta, vuorelta nimeltä Dalsnibba. Jos näillä nurkille joskus eksyt, niin siellä kannattaa käydä ihailemassa näkymiä ja saamassa sydämentykytyksiä rautakehikon päällä! Kyllä kummasti oma mieli tekee tepposet ja jalat tuntuvat raskailta, kun alla näkyy 1476 metrin pudotus.


Henna