tiistai 23. elokuuta 2016

Merenneidot ja syksyn morsian


Toisten onni ja meri sekoittivat viikonloppuna mukavasti pään ystävän polttareissa. Miten ihana morsian! Miten hyvä tapa viettää kesän viimeiset päivät! Ilonpitoa riitti ja tuntui kunnialta olla kutsuttuna juhlaan, jossa ystävä saateltiin kohti avioliittoa.



Polttarit ovat varmasti erilaisia, joka ikinen. Ne muokkautuvat sen mukaan millaisia ihmisiä niitä on järjestämässä ja toivon mukaan erityisesti sen mukaan, millainen morsian on. Onnistuneet polttarit ovat mielestäni sellaiset, joissa keskiössä on morsian, mutta sellaisella mukavalla tavalla, ettei hänen tarvitse tuntea oloaan epämukavaksi. Heitetään vielä reseptiin sopivassa suhteessa ohjelmaa ja vapaata rentoilua sekä haastetta, mukavuuksia ja yllätyksiä, niin kovin pieleen ei voida mennä!




Ihmiset ovat mielestäni tärkein asia polttareissa. Toiset haluavat isot kemut, joissa on parhaiden ystävien lisäksi paljon kavereita ja tuttuja ja toiset juhlivat intiimimmin, valitsevat mukaan ne läheisimmät ystävät, jotka ovat jääneet mukaan matkan varrelta. Itse kuuluin jälkimmäiseen. Omista polttareista jäi erityisesti mieleen se, kuinka tärkeää ja liikuttavaakin oli se, että ystävät eri yhteyksistä ja elämäntilanteista olivat saapuneet samaan paikkaan ja ihan mun takiani. Tämän jälkeen on tuntunut erityisen tärkeältä myös mennä itse aina kutsun tullessa.



Nämä polttarit järjestettiin Kalajoen hiekkasärkillä. Olen käynyt siellä kerran kauan sitten, mutta tämä reissu oli tutkimusmatka paikkaan, jossa taas sain huokailla, että kylläpä Suomesta löytyykin hienoja ja omalla tavallaan eksoottisia paikkoja. Tällä kertaa rantaleikit jäivät kahlailuun ja huokailuun ilta-auringon edessä, ehkäpä joku kesä nappaan pyyhkeen kainaloon ja huristan Kalajoelle rantalomalle, vuoraan itseni aurinkorasvalla ja sotken sen sitten tyytyväisenä kuumaan hiekkaan.

Nyt kuitenkin kaivan laatikoista mohairhuivini ja toivotan syksyn vähitellen saapuneeksi. Ennen sitä vielä hurraa huuto merelle ja rakkaudelle!

Henna


torstai 18. elokuuta 2016

KARSI


Uusi koti on saanut aivot kierroksille. Päässä pyörii erilaisia visioita, ideoita ja toiveita ja yritänkin nyt etsiä niistä ne voittajat, sillä ihan kaikkea ei voi toteuttaa, jos haluaa pitää hengittävän ja selkeän tunnelman. Kill your darlings.

Olemme pakatessamme karsineet aika paljon tavaraa kovalla kädellä. Kummallista miten sitä tavaraa kertyy ja muutot ovatkin usein hyvä mahdollisuus käydä omaisuus läpi. Tällä hetkellä tuntuu jylläävän karsimisen trendi, mikä on kyllä tervetullut tänne kulutuskulttuurin keskelle. Ei kaikesta toki tarvitse luopua, mutta haluan kotiini mielummin tilaa, kuin nurkat täyteen tavaraa. Välillä on vaikea tasapainoilla, kun toisaalta ei halua kiintyä materiaan ja toisaalta haluaa, että kodissa on vain tarpeellisia ja itselle tärkeitä ja mieluisia tavaroita. Haasteena tässä on vielä rakkaus kauniita esineitä ja hyvien löytöjen tekemistä kohtaan.

Uskon kuitenkin voivani paremmin, kun hallitsen kotia ja tavaramäärää, tiedän mitä tarvitsen ja missä mikäkin on. Ohjenuorana tässä tavaroiden rankkaamisessa ovat olleet kysymykset:

Tarvitsenko?
Innostunko tästä?
Minkä takia säilytän tätä?
Milloin olen käyttänyt tätä viimeksi?

Noihin kun vastaa jokaisen tavaran ja vaatteen kohdalla, niin pääsee jo aika pitkälle.


Mites ne "joulu-kupit" tai itse joskus askarrellut juhlakoristeet?
Entäpä kuinka monet vieraslakanat ihminen oikeasti tarvitsee?
Voiko lahjaksi saatuja laadukkaita lahjoja laittaa kiertoon?
Entäpä suvussa kulkeneet esineet?
Sitten on ne lapsuuden piirrustukset ja vanhat päiväkirjat!?

Myönnä, että olet itsekin joskus tuskaillut näiden asioiden kanssa! Tällaisiin vastauksiin päädyin itse näiden kysymysten kohdalla:

Sesonki- ja juhlaesineitä ei tarvita määräänsä enempää. Turha niillä on täyttää vähäisiä kaappeja, jos ne otetaan esille kerran tai kaksi vuodessa. Pienet asiat tekevät juhlan.


Kahdet vieraslakanat ovat yleensä aivan tarpeeksi.


Kyllä lahjoja voi laitta kiertoon. Mitään ei mielestäni tarvitse säästää väkisin. Hetken huumassa ei kuitenkaan kannata kaikkea heittää pois, vaan arvokkaammat esineet kannattaa laittaa myyntiin järkevällä hinnalla tai kysyä tarvitseeko kukaan tuttu.


Kaikkia sukukalleuksia ei ole mahdollista eikä tarvetta säästää. Ehkä kuitenkin kannattaa kysyä löytyykö muilta sukulaisilta kiinnostusta, ennen kuin heität pois isoisän kellon tai isotädin posliiniastiaston!

Tämä on paha. Tunnepitoiset ja omaan historiaan liittyvät henkilökohtaiset esineet ovat hankalimpia, enkä itse ole oikein tätä osannut ratkaista. Osa tällaisista muistoista on saanut luvan lähteä (teini-ikäkin on varsin tuotteliasta aikaa..), mutta osa on pakattu tiiviisti laatikkoon varastoon. Odottakoon siellä.


Mitä mieltä siellä ollaan? Kiinnyttekö tavaroihin vai onko luopuminen helppoa?

Henna

perjantai 5. elokuuta 2016

Illuusio lapsuuden intiaanikesistä?


Jos joku kysyisi minulta, että millainen tämä kesä on ollut, vastaisin spontaanisti: Huono kesä; viileää, sateista, harmaata. Oikeasti kesään on kuulunut paljon muuta hyvää, mutta ihmeen paljon säät vaikuttavat siihen millainen fiilis on; nahkatakki vai paljaat käsivarret, sandaalit vai sukat tennareilla? It all matters.


Mutta herää kysymys: onko nyt tosiaan ollut huono kesä vai ihan vaan tavallinen Suomen kesä?

Luommeko liikaa odotuksia ajatellen: "Kunpa nyt tulisi hyvä kesä!"? Toisin sanoen lämmin. Kesäkuukaudet musertuvat kaikkien paineiden alla ja itkevät paineet sateena meille. Pari viikkoa sitten ulkona oli harvinaisen trooppinen ilmasto, kuuman niheä ja painostavakin ilma, joka välillä yltyi rankaksi kuurosateeksi. Minä sanon, että mielummin eksoottinen niheys, kuin sateinen syksyltä tuntuva päivä, joita tämä kesä on ollut täynnä! Ja syyspäiviä on vielä tulossa, niin kuin tiedämme.


Ovatko nämä hellepäivät niitä päiviä, jotka saavat meidät kaiholla myöhemmin muistelemaan niitä "intiaanikesiä". Mutta onko sellaisia kauttaaltaan hyviä ja lämpimiä kesiä oikeasti edes ollut vai muistammeko juuri ne lämpimät päivä, ihanat ja kaivatut päivät täynnä lämpöä ja valoa? Ehkäpä aika kultaa muistot ja lapsuuden kuumat kesät? Ehkä kesän ainoan helleviikon takia muistelen myös kesää 2016 "ihanan lämpimänä ja hyvänä kesänä".


Hmm, ehkä tämä on aivan turhaa pohdiskelua? Mutta hei, sää on kesän kuumin puheenaihe - aina! Tarkoitus ei oo kuitenkaan "droppaa sun tunnelmaa", pilata kesäfiilistä! Taidan vaan aavistaa lähestyvän syksyn ja analysoida liikaa uskotellen itselleni, että kylläpä tästä kesästä ja auringosta sai nyt voimaa ja energiaa syksyyn. Niin.. No, ehkäpä vain vaihdetaan bikinit päälle ja hikoillaan ilolla aina kun voidaan!

Hyvää elokuuta. Se on kesäkuukausi täynnä mahdollisuuksia.

Henna