KARSI


Uusi koti on saanut aivot kierroksille. Päässä pyörii erilaisia visioita, ideoita ja toiveita ja yritänkin nyt etsiä niistä ne voittajat, sillä ihan kaikkea ei voi toteuttaa, jos haluaa pitää hengittävän ja selkeän tunnelman. Kill your darlings.

Olemme pakatessamme karsineet aika paljon tavaraa kovalla kädellä. Kummallista miten sitä tavaraa kertyy ja muutot ovatkin usein hyvä mahdollisuus käydä omaisuus läpi. Tällä hetkellä tuntuu jylläävän karsimisen trendi, mikä on kyllä tervetullut tänne kulutuskulttuurin keskelle. Ei kaikesta toki tarvitse luopua, mutta haluan kotiini mielummin tilaa, kuin nurkat täyteen tavaraa. Välillä on vaikea tasapainoilla, kun toisaalta ei halua kiintyä materiaan ja toisaalta haluaa, että kodissa on vain tarpeellisia ja itselle tärkeitä ja mieluisia tavaroita. Haasteena tässä on vielä rakkaus kauniita esineitä ja hyvien löytöjen tekemistä kohtaan.

Uskon kuitenkin voivani paremmin, kun hallitsen kotia ja tavaramäärää, tiedän mitä tarvitsen ja missä mikäkin on. Ohjenuorana tässä tavaroiden rankkaamisessa ovat olleet kysymykset:

Tarvitsenko?
Innostunko tästä?
Minkä takia säilytän tätä?
Milloin olen käyttänyt tätä viimeksi?

Noihin kun vastaa jokaisen tavaran ja vaatteen kohdalla, niin pääsee jo aika pitkälle.


Mites ne "joulu-kupit" tai itse joskus askarrellut juhlakoristeet?
Entäpä kuinka monet vieraslakanat ihminen oikeasti tarvitsee?
Voiko lahjaksi saatuja laadukkaita lahjoja laittaa kiertoon?
Entäpä suvussa kulkeneet esineet?
Sitten on ne lapsuuden piirrustukset ja vanhat päiväkirjat!?

Myönnä, että olet itsekin joskus tuskaillut näiden asioiden kanssa! Tällaisiin vastauksiin päädyin itse näiden kysymysten kohdalla:

Sesonki- ja juhlaesineitä ei tarvita määräänsä enempää. Turha niillä on täyttää vähäisiä kaappeja, jos ne otetaan esille kerran tai kaksi vuodessa. Pienet asiat tekevät juhlan.


Kahdet vieraslakanat ovat yleensä aivan tarpeeksi.


Kyllä lahjoja voi laitta kiertoon. Mitään ei mielestäni tarvitse säästää väkisin. Hetken huumassa ei kuitenkaan kannata kaikkea heittää pois, vaan arvokkaammat esineet kannattaa laittaa myyntiin järkevällä hinnalla tai kysyä tarvitseeko kukaan tuttu.


Kaikkia sukukalleuksia ei ole mahdollista eikä tarvetta säästää. Ehkä kuitenkin kannattaa kysyä löytyykö muilta sukulaisilta kiinnostusta, ennen kuin heität pois isoisän kellon tai isotädin posliiniastiaston!

Tämä on paha. Tunnepitoiset ja omaan historiaan liittyvät henkilökohtaiset esineet ovat hankalimpia, enkä itse ole oikein tätä osannut ratkaista. Osa tällaisista muistoista on saanut luvan lähteä (teini-ikäkin on varsin tuotteliasta aikaa..), mutta osa on pakattu tiiviisti laatikkoon varastoon. Odottakoon siellä.


Mitä mieltä siellä ollaan? Kiinnyttekö tavaroihin vai onko luopuminen helppoa?

Henna

Kommentit

  1. Kerta kerran jälkeen sitä jotenkin onnistuu aina paremmin karsimisessa. On tottunut siihen että turha oikeasti säilyttää kaapissa jotain kaunista, joka ei kuitenkaan koskaan pääse esille. Monet vihaavat muuttamista, mutta mä pidän siitä; rakastan sitä kun saan laittaa kiertoon kaiken ylimääräisen ja alottaa ihan puhtaalta pohjalta. Yritän noudattaa sääntöä että uuteen kotiin ei tuoda mitään ihan ok -ratkaisuja vaan sellaisia "just eikä melkein". Näin syntyy jatkossa aina vähemmän ja vähemmän karsittavaakin ja mieli lepää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta puhut! Luulen, että tässä asiassa koko ajan oppii ja karsiminen helpottuu. Muutto kaikessa raskaudessaan on juurikin tollanen "puhdistautuminen". Jaksaa uudella tavalla punnita kodin ratkaisuja ja uudesta kodista tavarat löytää paikkansa ja jos ei niin kiertoon. :)

      Poista

Lähetä kommentti