tiistai 24. tammikuuta 2017

VESI on maailman muisti


Minun kalenterissani ui ihmisiä.

Olen kalenteri- ihmisiä ja edelleen erityisesti paperisten versioiden rakastaja. Niissä on jotain henkilökohtaista ja pidän siitä, että on sivut, joita oikeasti voi selata ja täyttää. Tänä vuonna olen erityisen mielissäni kalenterista johon saan kuluvan vuoden menot ja ajatukset raapustella. Kalenteri on kaunis ja kätevä. Aukeamalla on yksi viikko ja valokuva sekä tilaa muistiinpanoille.

Valokuvakalenteri VESI 2017 on Lahden Muotoiluinstituutin valokuvauksen toisen vuosikurssin opiskelijoiden suunnittelema ja toteuttama kalenteri ja tänä vuonna se kertoo 12 tarinaa vedestä. Kalenteriprojekti jatkaa jo 1970- luvulla alkanutta perinnettä ja tuotto käytetään opintomatkaan.



"Pidämme puhdasta vettä itsestäänselvyytenä, mutta pysähdymmekö ikinä pohtimaan, mihin kaikkeen sitä tarvitsemme? Satavuotiaan Suomen kunniaksi tutkimme, mitä vesi meille merkitsee. Kaksitoista valokuvaajaa toivat esiin näkökulmansa. Kuvasarjat johdattavat ihmisten ja ilmiöiden sekä luonnon ja kaupunkimaiseman ääreen. Vesi tuo ihmiset yhteen, virkistää, viihdyttää ja on keskeinen osa luonnon kiertokulkua.
Vesi on maailman muisti."


Rupesin itsekin miettimään, että mitä kaikkea vesi merkitsee minulle. Sen lisäksi, että vesi tietysti on yksi elämäni edellytyksistä, niin sillä on monet eri kasvot ja tehtävät. Minulle vesi on jotain mihin liittyy hillitön määrä erilaisia muistoja, jotain mitä kaipaan Suomesta ulkomailla pullovesien äärellä, jotain mikä elää vuodenaikojen ja päivien tuntien mukana tarjoten erilaisia maisemia ja fiiliksiä, jotain mitä sataa usein taivaalta ja on päivästä ja hetkestä riippuen inhottavaa tai ihanaa, jotain mikä virkistää joka päivä. Vesi on eri muodoissaan jotain mitä voin rakastaa ja pelätä ja jotain niin ihmeellistä, etten voi sitä ikinä ymmärtää.



Kaikilla on veteen oma suhteensa, mutta kaikki tarvitsevat vettä.
Toisille vesi on itsestäänselvyys. Toisille ei.

Ei yhtään surkeampi aihe kalenterille.

Henna

perjantai 20. tammikuuta 2017

Punaiset kengät ja kevyt mieli


Viikonlopun kunniaksi pari kuvaa ja kevyttä ajatusta Kanarian auringon alta! Matkoille on hauskaa pakata. Silloin tulee väkisinkin lajiteltua ne lempivaatteet ja tajuaa, että kuinka vähällä tulee oikeasti toimeen. Mitkä vaatteet laukkuun valitsemalla mahdollistan mahdollisimman monta erilaista ja eri tilanteisiin sopivaa yhdistelmää? Tätä voisi soveltaa vaatekaapin karsimiseen noin yleensäkin.


Tällaisessa asussa viiletin useana iltana. Kevyet culottes- housut olivat äärimmäisen mukavat ja suojasivat sopivasti illan viileydeltä. Muitakin vaatteita oli matkalaukku täynnä, mutta jotenkin tartuin ilta illan jälkeen näihin housuihin. Mitä sitä hyvää vaihtamaan. Pätee moneen asiaan.



Etelässä pääsee käyttämään sellaisia kenkiä, jotka Suomen oloista johtuen viettävät suurimman osan elämästään kaapissa. Tällä kertaa mukaan valikoituivat aikoinaan Barcelonasta ostetut punaiset korkokengät, mitkä suht korkeasta korostaan huolimatta ovat ihanan mukavat! Mulla taitaa olla kenkä- rakkaussuhde Espanjan kanssa. Olen oikeastaan aina Espanjassa matkaillessani tuonut tuliaisena kengät, aina hääkengistä asti. Tähän syynä on varmasti hyvä hinta- laatusuhde sekä monipuolinen tarjonta.


Nyt nuo kengät ovat taas kaapissa odottamassa otollisempia kelejä ja mieli tuntuu karkaavan enenemässä määrin tulevaan kevääseen. Vaan vielä on pari talvikuukautta edessä, pidetään niitä lapikkaita ja maihareita ilolla! Nyt toivottelen mitä parhainta viikonloppua, meni se sitten punaisissa koroissa punahuulin tai villasukissa.

Henna

housut / United Colours of Benetton, paita / & Other stories, kengät / Barcelonan tuliaiset, laukku / second hand

perjantai 13. tammikuuta 2017

Gran Canaria ja sen Meloneras


Kotona ollaan ja takka ritisee - tunnelmasta toiseen. Kylläpä tuntuu Suomi pimeältä viikon valokylvyn jälkeen ja sitä kulunut viikko Gran Canarialla ennen kaikkea oli. Onhan se viikko kyllä surkean lyhyt aika lomalle. Me kuitenkin elimme kaivatun loman liiaksi aikatauluttamatta ja ehkäpä se siksi tuntui jopa mukavan pituiselta - ei kiirettä, lupa olla ja keräillä D- vitamiinia. Valloitan vuoret ja snorklaan meret seuraavalla kerralla.


Olimme siis Meloneraksessa, Gran Canarian saaren eteläisimmässä kärjessä. Paikkana Meloneras oli varsin nätti, vaikkakaan aitoa espanjalaista kulttuuria ei juurikaan ollut nähtävissä, vaan rantaboulevardia ja hotelleja kansoittivat lähinnä eurooppalaiset turistit. Paikka oli silti raikas ja siisti, varsinkin verrattuna viereiseen Playa de Inglesiin, minkä läpi ajoimme bussilla. Huonoon fiilikseen saattoi vaikuttaa lämpimän bussimatkan aiheuttama pahaolo, mutta Playa de Inglesin kulahtaneet rakennukset ja sotkuiset kojut pyyhkivät sen listaltani lopullisesti.

Ilma Gran Canarialla talvikuukausina muistuttaa Suomen kesää parhaimmillaan. Aurinko näytti päivällä ihmeellisen voimansa hellien meitä lämmöllään, mutta illan pimetessä kääriydyin mielelläni pitkiin vaatteisiin. Joinakin päivinä sain tuulelta monta uutta kampausta.


Meloneras on täynnä hienoja hotelleja ja meillä oli ehkä hulppein hotelli missä olemme ikinä olleet. Huone oli perus mukava, mutta hotellin massiivisen rehentelevät puitteet, vehreä alue altaineen, näkymä merelle ja notkuvat pöydät saivat hämilleen. Tämä oli myös ensimmäinen kerta kun otimme pakettimatkan ja siihen puolihoidon. Joka päivä aamiaisen lisäksi oli iltakattaus, jolloin oli tarjolla laidasta laitaan erilaisia herkkuja espanjalaisista leikkeleistä ja juustoista erilaisiin salaatteihin ja ihaniin mereneläviin. Jos kohteena olisi ollut elävämpi kaupunki olisin halunnut jättää tämän väliin ja etsiä sen hauskimmat ravintolat, mutta Meloneraksessa tällainen iltakattaus oli hyvä vaihtoehto, sillä muuten tarjolla oli lähinnä rantaboulevardin pääosin turisteille suunnatut ravintolat.

Kaikki tämä helppous ja hienous oli rentouttavaa ja kiitollisena nautin siitä viikon. Kuitenkin pidemmän päälle liian helppoa, liian yltäkylläistä. Ei kukaan tarvitse kaikkea tuota.



Teimme pari retkeä, jotka suuntautuivat Las Palmasiin ja kylään nimeltään Puerto de Mogan. Las Palmas pääsi yllättämään meidät suuruudellaan ja meidän sille varaamamme kuusi tuntia nauroivat karatessaan. Yritimme kuitenkin pysyä ajan perässä käyttämällä nyt ensimmäistä kertaa Hop on hop off- bussia, mikä kuljetti meitä ympäriinsä ja saimme jonkinlaisen kuvan kaupungista lyhyessäkin ajassa.

Las Palmas oli selkeästi sitä aidompaa elämää täynnä ja jos joskus Gran Canarialle vielä suuntaan, niin tuo voisi olla se kohde. Rantaa, kulttuuria, ison kaupungin meininkiä samassa paketissa. Puerto de Mogania taas mainostettiin söpönä pienenä kylänä, "Kanarian Venetsiana". Kylällä tosiaan oli kauniit puitteet vuorien lomassa meren rannalla, mutta valitettavasti se ei kuitenkaan lunastanut odotuksia ja ensimmäisessä kolmessa putiikissa joihin menin minulle puhuttiin Suomea. Mikä sääli.


Vuorien lisäksi ihastuin dyyneihin, Dunas de Maspalomas, jotka elävät ihan omaa elämäänsä Melonerasin ja Playa de Inglesin välissä. Me tyydyimme vaeltamaan varpaat hiekassa, mutta kilometrien pituiset hiekkadyynit ovat sen verran iso hiekkalaatikko, että lääniä riittää kaikille auringonottajille.



Gran Canarian maisemia leimaavat dyynien ulkopuolellakin kuivuus ja karuus. Jaksoin jatkuvasti ihastella saaren vihreitä sankareita, joita kuitenkin puski ympäriinsä (tai joiden istuttamiseen oli käytetty kovasti vaivaa). Nyt haluan kotiinkin yhä enemmän kaktuksia ja viherkasveja joiden väliin maastoutua, joita tuijotella!




Auringon lisäksi parasta Gran Canariassa oli meri. Ihana meri. Se on aina vaan suunnattoman salaperäinen ja kiusoitteleva, arvaamaton. Se oli myös uskollisena lenkkikaverinani muutamana aamuna, kun aurinko ei vielä porottanut kuumasti ja laukkasin meren seuratessa vierellä. Viimeisenä päivänä se heitti äkillisesti tyrskyt päälleni, kun menin liian lähelle. Siitäs sait sinä pieni nainen. Ehkäpä tämä oli kosto siitä, etten ollut kertaakaan mennyt uimaan sen aaltoihin.



Usein kotiin palatessaan sitä miettii, että siellä se elämä jatkuu ja itsellä todellisuus vaihtuu toiseen. Gran Canariallakin aurinko nousee ja laskee vieden jälleen kerran lämmön villatakkeihin kääritytyviltä turisteilta, jotka huomenna taas vaihtuvat uusiin.

Se oli sellainen seikkailu ja tiedän taas vähän enemmän. Nyt kohennan tulta.

Henna

tiistai 3. tammikuuta 2017

Äkkilähdöllä matkalle!



Matkustaminen, ainahan se on mielessä jollain tavalla eikä vähiten näin sydäntalvella.

Pitkä joululoma mahdollisti tänä vuonna spontaanit päätökset ja haaveissa pyörivät erilaiset äkkilähdöt kohteina esimerkiksi eksoottiset Kuuba, Vietnam ja Thaimaa sekä erilaiset Euroopan viileämmät vaihtoehdot. Me olimme jo lähes varaamassa lippuja loikataksemme äkkilähdöllä Thaimaan aurinkoon, kunnes tajuntaan iski fakta, että eihän meillä ole tarpeellisia rokotuksia voimassa. Eipä sitten tullut moinen mieleen, vaikka on aika monet matkat jo tullut tehtyä. Pienet turhautumis-itkuthan siinä piti tihrustaa, kun tämä kaamoksessa vaeltava ja kalpea ihminen tajusi, ettei matka kuumuudella hellivän auringon luo tulisikaan toteutumaan.

Tässä siis opetus kaikille äkkilähdöistä haaveileville; laittakaa passi- ja viisumi- asiat sekä rokotukset kuntoon, niin äkkilähdöt kauemmaksikin onnistuvat. Monissa maissa, kuten esimerkiksi Thaimaassa vaaditaan, että passin tulee olla voimassa kuusi kuukautta maahan saapumisen jälkeen.



No pian kuitenkin google taas lauloi kuumana. Ensinnäkään en kaadu pienestä takaiskusta ja toisekseen, kun ajatus äkkilähdöstä on syöpynyt mieleen, ei sitä voi karistaa, vaikka ajattelisikin "lähdetään jos sopiva matka löytyy". (Varoitus, matkojen etsintä saattaa viedä koko loman ajan ja ajatukset, silti niukoin tuloksin.) Älyttömästi paikkoja maailmassa, vaan varsin vähän vaihtoehtoja kohtuullisella hinnalla lämpöä etsivälle. Haaviin tarttui kaiken googlaamisen ja pohdiskelun jälkeen monelle hyvin tuttu kohde, the one and only: Gran Canaria. 

Kanariansaaret - mitä mielikuvia se sulla herättää?
Niin minullakin.

En kuitenkaan ole ennakkoluulojen vanki, enkä siis usko, että suomalaisten kansoittamat rannat ja kuluneet turistikylät ovat koko totuus Kanariansaarista. Tämä matka ei luultavastikaan tule olemaan autenttisin, paikallisten elämään tutustuttava tutkimusretki, mutta ehdottomasti tutkimusretki kuitenkin. Matkustaminen on mielestäni aina mahdollisuus ja etuoikeus. Lisäksi luvassa on rentoutumista, aurinkoa ja tervetullut ympäristön vaihdos, ihanaa!

Toinen vinkki äkkilähdön etsijöille; älä epäröi liian pitkään. Matkat ovat haluttua tavaraa ja monille pakettimatkoille on tilaa vain parin paikan verran. Kannattaa päivittää hakusivuja ahkerasti, sillä matkanjärjestäjien äkkilähtö- sivut päivittyvät jatkuvasti.



Meidän kohteemme on Las Meloneras, joka sijaitsee Gran Canarian eteläisessä osassa ja jota kuvataan "uudeksi Kanariaksi", sillä lähes kaikki on rakennettu viimeisen 10-15 vuoden sisällä. Odotuksissa on moderni, siisti ja vähän rauhallisempi kohde. Nämä kuvat sen sijaan ovat viime kevään Barcelonan matkalta. Espanjassa onkin tullut useampaan otteeseen käytyä, mutta saarilta löytyvät muistot menevät vuosien taakse. Mahtavia lapsuusmuistoja löytyy mm. Teneriffalta, enkä usko olevani ainoa suomalaislapsi, joka on 90- luvun hujakoilla noilla suunnilla matkaillut. Kuka ties Kanariansaaret saavat tulevaisuudessa osakseen samanlaisen nostalgisen retro- maineen, kuin vaikkapa vanhat Nintendot!


Toivotaan, että nyt satanut lumi ja pieni pakkanen olisi täällä vielä kun tullaan, niin pääsisi luistelemaan, hiihtämään ja ehkä vähän ruskettamaan naamaa myös järven jäälle!

Henna