sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Kun tarvitsee vain kevään



Kaikkihan siitä puhuu, nimittäin keväästä. Onhan siinä jotain maagista, kun lumi alkaa kadota, valon määrä lisääntyy, ilmassa tuoksuu ja maan alta alkaa tulla uutta elämää. Se sykähdyttää minussa jotain - kerta kerran jälkeen. Kaikilla vuodenajoilla on oma paikkansa ja juttunsa, mutta kevät on kaikessa karuudessaan jollain tavalla vapauttavin. Se kuiskaa: "Pieni rohkea ystäväni, selvisit ja valossa on tilaa. Ja tämä on vasta alkua."



Paljaat nilkat, pajunkissat, kuiva asfaltti, ensimmäiset vihreät silmut? Mistä alkaa sun kevät? Ainakin se kertoo keväästä, kun tuntuu, että koko ajan on vähän väärät vaatteet päällä; aina tuntuu olevan liian kuuma tai kylmä. Kevätsää tunnetusti on ailahtelevainen kaveri. Vaikka välillä on jo ollut mukavan lämmin, niin en ole kuitenkaan vielä luopunut merinovillaisesta VAI-KO:n pipostani. Aivan ihana, 100% merinovillaa ja tehty Suomessa, eikä hinta huimaa päätä. Mulla on fiilis, että me koemme vielä paljon yhdessä. Paljaat nilkat, pajunkissat, kuiva asfaltti, ensimmäiset vihreät silmut? Mistä alkaa sun kevät? Ainakin se kertoo keväästä, kun tuntuu, että koko ajan on vähän väärät vaatteet päällä;




Olkoon alkava viikkonne täynnä kaikkea jännittävää ja sykähdyttävää! Kuten tämän päivän sankari Minna Canth sanoisi: "Kaikkea muuta, kunhan ei vaan nukkuvaa, puolikuollutta elämää!"

Henna

sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Kirppareiden amor


Tämä herrasmies tuli asumaan meille pari kuukautta sitten. Hän odotteli läheiselle kirppiksellä ja äkkiä huomasin lähteväni kotiin hänen seurassaan. Liekö syynä ollut näyttävät viikset vaiko säkenöivät korvarenkaat.

Hän on kuitenkin ollut hieman yksinäinen, sillä kukapa sitä ikuisuuksiin yksin kaapin päällä haluaisi nököttää. Olinkin tikahtua tyytyväisyyteen, kun pian tämän löydön jälkeen toisella kirpputorilla minulle hymyili maireaa hymyään selvästi kadoksissa ollut puolisko.



Hyvin ovat viihtyneet toistensa seurassa, vaikka toisinaan heillä on kinaa, joka pääosin taitaa johtua herran ahkerasta piipun polttelusta.


Mikä lie onkaan näiden kupposten tarina, niin kauniisti ne nyt koristavat meidän kotiamme. Ensimmäisen kirpputorin myyjä arveli kultaisten yksityskohtien ja pohjan leiman perusteella mies- kupin juurien ulottuvan 60- 70- luvun Venäjälle. Molemmista löytyy leima ja tyyli on eittämättä samanlainen, joten kovin kaukaa toisistaan ne eivät ole tulleet.


Haaveilen, että istutan heille joku päivä "hiukset". Toiselle ehkä joku hauska mehikasvi ja toiselle runsas pörröpää.

Hyvää sunnuntaita.

Henna