sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Kokedama - riippuva puutarha kotona


Kun muuttaa uuteen asuntoon, niin jotkut asiat ja esineet asettuvat paikoilleen heti ja jäävät niille sijoilleen. Jotkut asiat taas jäävät roikkumaan kun arki alkaa ja ne hoidetaan hikipäässä tuparivieraiden jo vaeltaessa kohti uuden kodin lämmittäjäisiä. Jotkut asiat kuitenkin asettuvat uomiinsa ja löytävät oikeat paikkansa vasta kun asunnossa on asuttu tarpeeksi pitkään.

Joskus kuitenkin tarvitaan tuuria, sitä että astuu oikeaan kukkakauppaan ja tajuaa mitä on tietämättään etsinyt.


Olin puhunut miehelleni, että keittiön ikkunaan pitäisi keksiä jotain. Emme halunneet sinne verhoja eikä ikkunalautaa voinut jääkaapin takia laittaa, joten ikkuna oli vähän kolkko niin sisään kuin uloskin päin. En keksinyt ikkunalle mitään ennen kuin astuin tamperelaiseen Kukkakauppa Opuntiaan ja opin, että on olemassa asia nimeltä Kokedama.


Kokedama, eli sammalpallo, on perinteinen japanilainen istutustapa, jossa kasvin juurien päälle tehdään savesta ja turpeesta pallo, joka päällystetään sammalella. Se tehdään luonnosta kerättävistä tarvikkeista, joiden lisäksi tarvitaan narua ja kukka tai kasvi. Meillä roikkui ensin yksi kokedama, Nukkumatti, ja kun se näytti hieman yksinäiseltä killuessaan yksin ikkunalla, niin hankimme vielä pari lisäksi ja nyt niitä löytyy myös olohuoneesta. Veikeitä kavereita! Mielenkiinnolla odotan, että kuinka tulemme toimeen.


Kokedaman hoito ei onneksi vaikuta olevan kovin haastavaa; sammalpallo kastellaan kerran pari viikossa upottamalla hetkeksi veteen, pallo päästää hauskaa pulputusta ja kun se loppuu, kastelu on hyvä lopettaa. Sitten kevyt puristelu ja takaisin roikkumaan. Kasvista riippuu se, millaisessa paikassa se parhaiten viihtyy. Riippuu mistä roikkuu hehe.



Suosittelen käymään Kukkakauppa Opuntiassa, jos kauppa ei ole vielä tuttu! Itselläni käy aina siellä jonkinlainen sekoaminen ja tekisi vain mieli kantaa sinne tuoli ja istua juomaan kahvia kaiken vihreän sekaan. Onneksi nyt on oma junglehome tekeillä. Oma riippuva puutarha!

Henna





tiistai 23. toukokuuta 2017

Sintran maailmanperintöä


Heipä hei! Ajattelin palata vielä hetkeksi Portugalin aurinkoon. Teimme Lissabonista päiväretken vajaan tunnin junamatkan päässä sijaitsevaan Sintran kaupunkiin, jota meille oli jo ennen matkaa suositeltu. Aurinko porotti aivan kuin Lissabonissakin, mutta ilma oli erilailla ihanan raikasta, paikoitellen viileääkin ja tämä onkin yksi syy mikä taannoin houkutteli elittiiä ja kuninkaallisia alueelle. Heidän takiaan alueelta löytyy hulppeita linnoja ja palatseja, koristeellisia puutarhoja ja aivan erityislaatuista arkkitehtuuria ja tunnelmaa. Sintra onkin yksi UNESCOn maailmanperintökohteista.


Sintrasta löytyy monia vierailun arvoisia paikkoja, joihin jokaiseen on oma sisäänpääsymaksunsa. Me valikoimme kolme kohdetta ja ehkä tunnetuimpana värikäs Penan palatsi (Palácio Nacional da Pena), joka tervehtii heti kukkuloilta Sintraan saapujaa. Palatsi itsessään on kuin Disneyn kadonnut linna torneineen ja ympäröivine puutarhoineen.


Palatsin rakennutti taiteilijakuningas Ferdinand vuonna 1840 ja siitä tehtiin museo vuonna 1910. Sisustus jätettiin samanlaiseksi kuin kuningasperheen siellä asuessa. Ei mikään kovin vaatimaton mökki täytyy sanoa. Teimme kierroksen sen loisteliaissa huoneissa ja ihmettelimme terasseilta silmänkantamattomiin jatkuvia näköaloja.




Toinen kohteemme oli vaikuttava keskiaikainen Maurilaslinna (Castelo dos Mouros). Jylhä linnoitus ja mielettömän kaunis ympäröivä luonto pysäyttivät meidät tänne pitkäksi ajaksi. Muureilla oli rauhoittavaa käyskennellä, valloittaa torneja ja tuijotella joka puolelle levittäytyviä maisemia. Muurin kulmaan oli hyvä istahtaa ja antaa auringon paistaa.




Kolmas paikka missä kävimme oli Quinta da Regaleira, iso alue, josta löytyi muun muassa romanttinen Reagaleiran palatsi (Palacío da Regaleira), puisto suihkulähteineen, lähteitä, koristeellinen kappeli ja syvät kaivot, joihin pohjalle asti voi kivuta. Tässä paikassa oli jotain satumaista eikä yhtään haittaisi juoda aamukahveja tuollaisilla tiluksilla.




Yleisenä vinkkinä neuvoisin välttämään Sintraan retkeilyä viikonloppuisin, sillä silloin paikka on erityisen täynnä turisteja sekä vähäisen parkkitilan ja ahtaan liikenteen takia suosittelen jättämään oman auton kotiin. Busseihin kannattaa silti varautua jonottamaan tai ottaa hyvät lenkkarit jalkaan ja laskeutua kukkuloilta takaisin kaupunkiin metsässä luikertelevia polkuja pitkin, kuten me teimme!

Kaiken kaikkiaan paikan turistimaisuus kannattaa mielestäni unohtaa ja keskittyä sen historiaan ja erityislaatuiseen ympäristöön! Toisinaan "pakolliset" retkikohteet tuntuvat lomilla väkinäisiltä ja varsinkin jos nähtävyys on ihmisen muovaama luonnon ihmeellisyyden sijasta. Sintran jälkeen olin kuitenkin iloinen, että olimme jaksaneet reissun tehdä. Yksi parhaista retkikohteista joissa olen käynyt.

Henna






perjantai 19. toukokuuta 2017

Mikä nyt kiinnostaa?


Tällä hetkellä kiinnostaa:

Vaaleanpunaiset asiat, puuteri, persikka ja muut pehmeät ja tyttömäiset sävyt.

- Kasvit ja nyt erityisesti ulkona viihtyvät sellaiset. Mitä sellaista kaunista ostaa kuistille mikä selviää mahdollisista yöpakkasista?

- Kesäretket. Tänä kesänä olisi kivaa valloittaa pari kotimaan kohdetta! Missä ovat parhaat paikat, aliarvostetut helmet?


- Pienet ja sirot korut. Nämä hopeat pyöreät korvissani ovat aarre tämän kevään Tampereen Designtorilta ja ne ovat korusuunnittelija Susanna Kainulaisen käsialaa. Käy katsomassa Susannan hurmaava SIGNED- korusarja!


- Leveät "prinssi-hihat". Volyymia niihin paitoihin, rimpsuja kesätunikoiden hihoihin!

- Telttaretket. Olisi jo aika päästä ulos nukkumaan, makuupussiin kääriytymään.

- Lakritsi- taatelit. Oletteko maistaneet näitä kevään hittejä? Näitä voisi helposti tehdä myös itse! Taateleista voisi lisäksi pitkästä aikaa väsätä raakapatukoita.

- Bruno Mars. Hänen sulosointujaan pääsemme kuulemaan maanantaina! Odotuksissa maailmanluokan show.



- Viikonloppu. Kun takana on rankka työviikko ja yli 50 tuntia ulkona oloa, ei mikään tunnu niin kivalta, kuin vapaapäivä ja piitkä aamiainen aamutakissa.

Pehmeää viikonloppua!

Henna











tiistai 16. toukokuuta 2017

Onnea 2- vuotias!


Kaikuvana on nyt kaksi vuotta vanha! Onnea taapero! Ei vielä kovin vanha, mutta vähän jo sitä omaa luonnetta löytynyt.

Mitä sinä tuumit tämän 2- vuotiaan meiningistä? Mikä on parasta juuri tässä blogissa ja mitä taas voisi kehittää? Mistä haluaisit lukea juttuja? Olisi mahtavaa kuulla palautetta ja kommentteja!


Nämä kuvat ovat vapulta, niin kuin arvata saattaa. Se oli iloinen päivä ja pieni jalanheitto sopinee myös blogin juhlapäivään! Nyt sen sijaan lähden heittämään jalkaa kesäteatterille. Kesäteatteri on varma merkki kesästä- vaikka säästä se ei todellakaan anna takeita. Nyt meitä tosin on hellitty auringonpaisteella ja naamaa kivasti kuumottaa. Tätä menoa voi kohta riisua takin pois ja kaivaa aurinkorasvan esille ja sehän sopii. Aurinkoista päivää kaikille teille!

Henna


hame / Vintage Garden, paita / & Other Stories, takki / Minimum, kengät / Tamaris

perjantai 12. toukokuuta 2017

Merisuolalla huiskitut toffeet


Pitkästä aikaa sain itseni keittiöön, kun selailin Virpi Mikkosen KIITOS HYVÄÄ- kirjaa, joka on täynnä ohjeita sokerittomiin ja gluteenittomiin herkkuihin valmistettuina hyvistä raaka-aineista. "Merisuolalla huiskittu toffee" puhutteli tällä kertaa ja siitä tuli meidän viikonloppumme herkku!


Toffeet (noin 15 kpl)

1 dl manteleita ja/ tai pähkinöitä
1,5 dl kotimaista luomuhunajaa
2 dl makeuttamatonta mantelivoita/ tai pähkinävoita
2 rkl kookoshiutaleita
hyppysellinen merisuolaa


Murskaa pähkinät ja mantelit esimerkiksi sauvasekoittimella. Itse käytin cashewpähkinöitä ja maapähkinöitä. Annostele hunaja lieden keskilämmölle jatkuvasti sekoittaen, kunnes se alkaa vaahdota. Jatka vaahtoutuvan hunajan sekoittamista noin 5 minuuttia, jonka jälkeen käännä liesi pienimmälle ja lisää manteli- tai pähkinävoi. Hämmennä seosta, kunnes se alkaa hieman paksuuntua. Ota pannu pois liedeltä ja lisää manteli-/ pähkinämuru ja kookoshiutaleet. Sekoita tasaiseksi tahnaksi.


Annostele lämmin seos silikonimuotteihin tai esimerkiksi leivinpaperilla vuorattuun vuokaan, kuten minä tein. Tasoittele tarvittaessa vedellä kostutetulla veitsellä tai kaapimella. Ripottele pinnalle merisuolaa. Anna jäähtyä jääkaapissa hetken ja tämän jälkeen voit leikata levystä haluamiasi palasia. Toffee säilyy jääkaapissa pari viikkoa, esimerkiksi leivinpaperiin käärittynä.


Tadaa! Perinteistä venyvää ja vanuvaa toffeeta tämä ei ole, mutta makoisa vaihtoehto. Itse pidän erityisesti suolan tuomasta lisästä. Kaiken lisäksi tämä herkku on sokeriton ja sopii myös keliaakikoille.



Sunnuntaina juhlistetaan taas kaikkia ihania äitejä ja tässäpä yksi hyvä vinkki, jos äidille on vielä lahja hankkimatta. Pitää ehkä itsekin leipoa vielä toinen erän viemisiksi, sillä tämä erä hupenee jo uhkaavasti.



Onnea ja makoisaa päivää kaikki äidit! Erityisesti se jokaisen oma ja paras.

Henna

ohje: KIITOS HYVÄÄ, Virpi Mikkonen



keskiviikko 10. toukokuuta 2017

LISSABON oot mielessäin


Minulla ei ole pitkään aikaan ollut mitään matkakohdetta kohtaan niin paljon odotuksia, kuin Lissaboniin lähdettäessä oli. En tiedä miten kuva sadunomaisesta ja tunnelmallisesta seikkailijoiden kaupungista oli päässäni muodostunut ja miksi ajattelin kaupungin sopivan juuri minulle niin hyvin, mutta odotukset olivat kuitenkin korkealla, kun ensimmäisen kerran ikinä astuimme Portugalin maalle.









Onneksi en joutunut pettymään, Lissabon oli juuri niin värikäs ja ihana kuin olin odottanutkin! Jatkoin jatkuvasti ihastella kaupungin kapeita katuja, värikkäitä ja persoonallisia taloja, tunnelmallisia kuppiloita, kulmien takaa löytyviä pieniä puistoja ja hienoja näköaloja. Se mitä en ollut odottanut, oli se kuinka mäkinen kaupunki oli. Toisaalta nimitys "City of seven hills" olisi voinut olla aika hyvä vihje.. eli ota hyvät kengät mukaan, luvassa on paljon portaita ja mäkiä joka suuntaan! Toinen yllätys oli se, kuinka kuuma Lissabonissa oli tähän aikaan vuodesta. Ehkä olimme vain onnekkaita, mutta nahkakengät ja villatakit jäivät matkalaukkuun ja se kyllä oli tuulettamisen arvoinen asia.




Lissabon on Euroopan vanhimpia pääkaupunkeja ja nykyisin Suur- Lissabonin alueella asuu noin kolme miljoonaa ihmistä. Me asuimme Principe Realin alueella, joka osoittautui hauskaksi ja eläväiseksi kaupunginosaksi kävelymatkan päässä keskustan ytimestä. Alueella itsessään riittää tekemistä ja katselemista ja alueen keskiössä olevassa kauniissa puistossa viettää mielellään hetken jos toisenkin kukkivien puiden, piknik- vilttien ja katusoittajien lomassa. Asuimme puiston vieressä sijaitsevassa hotellissa nimeltään Casa do Jasmim by Shiadu, joka oli suloinen guesthouse- tyyppinen hotelli varustettuna persoonallisella ja kotoisalla otteella sekä äärimmäisen ystävällisellä henkilökunnalla.




Nähtävää kaupungissa tosiaan riittää ja olin ennen matkaa lukenut legendaarisesta raitiovaunusta nro 28, jolla "pääset tutustumaan kaupunkiin helposti ja autenttisesti". No, me hylkäsimme tämän idean aika nopeasti nähdessämme täyteen ahdetut ratikat ja hillittömät, lähinnä turisteista muodostuvat jonot pysäkeillä. Muutenkin suosittelen olemaan päivän aikainen lintu tai illan ystävä, jos haluaa julkisia käyttää! Ratikan sijaan päädyimme tällä kertaa Tuk- tukin kyytiin.


Tuk- tuk- bisnes on kasvanut viime vuosina kaupungissa räjähdysmäisesti ja ymmärrän hyvin varsinkin paikallisten ärtymyksen kadut vallanneita kulkupelejä kohtaan, niitä päriseviä häkkyröitä oli joka kulman takana. Tällaisena ainutkertaisena kokemuksena se oli kuitenkin varsin mukava ja oli mahtavaa, kun saimme istua ulkoilmassa raikkaassa tuulessa kiemuraisilla pikkukaduilla. Kuskinamme oli sympaattinen Luis, syntyperäinen lissabonilainen mies, joka näytti meille omia lempipaikkojaan, kertoili matkan varrella Lissabonista ja sen historiasta, vastaili kysymyksiimme ja vei meidät lopuksi juomaan perinteiset kirsikkaliköörit vanhaankaupunkiin.




Yksi viehättävimmistä alueista Lissabonissa on Alfama eli Lissabonin vanhakaupunki täynnä kauniita katuja joihin voi turvallisen tuntuisesti eksyä. Alue on kaikista vanhinta Lissabonia ja se selvisi jopa vuoden 1755 maanjäristyksestä ja sitä seuranneista tulipaloista ja tsunamista, kun lähes koko muu kaupunki sortui ja jälleenrakennettiin.


Alfaman alueella sijaitsee ravintoloita, fado- klubeja, pieniä putiikkeja ja esimerkiksi Sé- tuomiokirkko, suosittu turistikohde Lissabonissa. Itselleni parasta olivat kuitenkin talojen sivustoilla riippuvat pyykit, kasvit ja puut, jotka kasvoivat missä halusivat, kauniit taideteokset seinissä ja vanhat mummot hymyillen myymässä kirsikkalikööriä.





Minun suurin vinkkini Lissaboniin on HARHAILU. Kiireetön maleskelu ja pysähtely kaiken kiinnostavan ääreen. Osta halpa espresso tai tuorepuristettu appelsiinmehu aina kun huvittaa ja käänny sen kadun suuntaan, joka vetää puoleensa eniten. Lisäksi Lissaboniin matkaaville kerrotaan aina sardiineista ja kuuluisista, suorastaan kansallisleivoksen maineen omaavista vaniljaleivoksista nimeltään Pasteis de Belém, joiden originaaliversiota myydään vain Belémin kaupunginosassa, mutta vastaavia saa lähes jokaisesta Lissabonin kahvilasta. Maistoimme molempia ja molemmilla kerroilla kannatti.

Peukku siis harhailulle, kahviloissa maleksimiselle ja hyville kengille, mutta tässä kuitenkin muutama vinkki, jos väsyneet jalat ja utelias mieli kaipaavat täsmäiskuja!


Vanhakaupunki noin kokonaisuudessaan on ehdoton. Lissabonin nähtävyyksistä puhuttaessa täytyy mainita Sé- tuomiokirkko ja Castelo de Sao Jorgen- linna, Lissabonin vanhin rakennus. Et voi olla huomaamatta sitä jos kohotat katseesi kattojen ylle. Linnassa ja sen alueella ei itsessään ollut juurikaan muuta kuin jylhää muuria ja näköaloja, joten oikeastaan saat aika hyvän kuvan paikasta ilman pääsymaksua katselemalla sitä ulkopuolelta ja näköalapaikkojahan kaupungissa riittää.


Vierailun arvoinen paikka on LXFactory, keskustan ulkopuolella sijaitseva vanha tehdasalue täynnä ravintoloita, kahviloita ja erilaisia hauskoja putiikkeja. Täällä menee helposti aikaa, varsinkin jos ruoka ja ostokset kiinnostavat.





Kävimme myös Feira Da Ladran- kirpputorilla, joka levittäytyy Alfaman kaupunginosan Campo de Santa Claran aukiolle tiistaisin ja lauantaisin. Kirpputorilla on pitkät perinteet, siellä on tehty kauppoja jo 1800- luvulta asti. Ihmisiä oli paljon ja tavaraa ja myyjiä moneen lähtöön. Paljon oli selkeästi turisteille suunnattua tavaraa ja hieman kyseenalaistakin roinaa, mutta sekaan mahtui myös antiikkia ja kädentaitajien tuotoksia.



Minun on myös kerrottava teille vahingossa löytämästäni "ostoskeskuksesta", sillä sisään astuessani ajattelin, että "ensimmäinen ostoskeskus, missä haluaisin asua". Niin kaunis on Embaixada, Principe Realin alueella sijaitsevaan Ribeiro da Cunha Palaceen perustettu "shopping gallery". Jos mieleesi tulee ostoskeskus, niin unohda se - tämä on jotain ihan muuta. Niin tyrmäävän kaunis rakennus! Ja onneksi sisältä löytyvät myyjät ja brändit olivat ympäristönsä arvoisia; paikasta löytyy portugalilaista designia, laatua ja ammattitaitoa, luonnonkosmetiikkaa ja tyylikäs ravintola. Paikassa kohtasi hienosti vanha arkkitehtuurinen perintö ja uusi Portugal.



Lisäksi vinkki-listalle pääsee Sintra - tuo "vaatimaton ylhäisön lomakylä", johon teimme retken. Mutta siitä myöhemmin ihan omassa postauksessaan.

Olihan Lissabonissa vähän hometta ja liikaa hylättyjä taloja, harmillisen monta epämääräistä kaupustelijaa ja kapeilla kaduilla jäi usein mottiin ihmismassan väliin. Mutta mitäpä tuosta. Vanha löytöretkeilijöiden kaupunki, seitsemän kukkulan kaupunki, värien kaupunki- tätä kaikkea on Lissabon. Ja sanonpa vielä sen, että yksi onnelliseksi tekevä asia on se, kun voi lähteä hiukset märkänä ulos. Eikä sekään harmita, jos viinilasin saa kolmella eurolla.

Henna