maanantai 24. heinäkuuta 2017

Tasapainoa etsimässä


Maanantai. Kodin hiljaisuus ja ihana rauha, vain pyykkikone laulaa. Nukuin äsken tunnin päiväunet. Täydellinen vapaapäivä hektisten työpäivien jälkeen.

Olen vuosien vieriessä ruvennut nauttimaan yhä enemmän omasta rauhasta, arvostamaan kiireettömyyttä. En tarkoita, että olisin matkalla kohti täyttä erakoitumista, sillä nautin kyllä suuresti ihmisten seurasta ja aktiivisesta elämästä. Kuitenkin yhä vahvemmin päässä on kirkastunut ajatus: aina ei tarvitse mennä.


Samalla, kun nautin rauhallisesta arjesta, olen viime aikoina miettinyt aika paljon sitä, että miten saisin elämästä enemmän irti, kokenut siitä jopa jonkinlaista painetta ja turhautumista. Kuulostaako tyhmältä? Kyllähän minä paljon teen; matkustan, teen erilaisia töitä, näen ystäviä, nautin hetkistä. Silti huomaan usein miettiväni, että mitä asioita haluaisin kokea, mitä voisin tehdä unelmien eteen ja kuinka paljon aktiivisempi voisin olla metsästämään elämyksiä ja ainutlaatuisia hetkiä. Olen myös miettinyt omaa potentiaaliani; mitä kaikkea minussa on ja miten saisin toteutettua eri puoliani parhaalla mahdollisella tavalla

Kokemusten ja unelmien eteen on hyvä välillä myös tehdä töitä. Uskaltaa, tehdä muistoja, mennä silloinkin, kun ei siltä tuntuisi.




Osittain tällainen pohdiskelu on varmasti ihmiseen sisäänrakennettua, onhan hyvä miettiä, että miten haluaa elämänsä käyttää. Osittain uskon tämän olevan ympäristön tuomaa painetta. Kaikki huutaa: tavoittele enemmän, koe enemmän, ota enemmän riskejä ja irtiottoja. Viime aikoina on paljon puhuttu esimerkiksi Instagramin luomasta täydellisestä maailmasta; kuvissa näet koko ajan ihmiset kahvilla täydellisissä kodeissaan ja seikkailemassa maailman kauneimmissa paikoissa. Parhaimmillaan tämä kaikki voi inspiroida ja motivoida toimimaan, mutta toisaalta omat jutut saattavat helposti tuntua vähäpätöisiltä kaiken tuon hengästyttävän hienon rinnalla.



En kuitenkaan halua ottaa paineita sosiaalisesta statuksesta, kontaktien luomisesta, siitä etten ymmärrä kaikkia vitsejä, koska en jaksanut lähteä ulos istumaan tai siitä minkälaisen kuvan itsestäni luon. En jaksa pelätä jääväni asioista paitsi, sillä uskon, että tulen kokemaan juuri ne asiat mitkä pitääkin. Lisäksi, voiko kokemuksia edes arvottaa?

Yritän oppia kuuntelemaan enemmän itseäni ja toimimaan sen mukaan. Ja toisinaan potkimaan itseäni takalistoon, sillä joskus, kun toimii omaa fiilistään vastaan, saattaa löytää itsensä mahtavista tilanteista ja seikkailuista, joihin ei olisi päässyt, jos olisi vain jäänyt kotiin. Nämä kuvat ovat eiliseltä ja olenpa iloinen, että lähdimme kesäiltaan, vaikka vähän jo olisikin tehnyt mieli kaivautua vällyjen väliin.



Ehkä kyse on kaiken tasapainosta. Välillä voi jättää menemättä. Jumittaa ehkä hetken sen Netflixin ääressä tai istahtaa vaikka laiturin päähän ja todeta: "Ei kiitos, en tule tänään. Menkää te." Ja sekin on ihan okei. Sitten onkin taas valmis maailman ihmeellisimpiin seikkailuihin.

Henna

tiistai 18. heinäkuuta 2017

Lepopaikka


Toisinaan saattaa käydä niin, että lähtee ostamaan jotakin tietynlaista asiaa, mietittyä ja pohdittua, ja silti palaa kotiin hieman pöllämystyneenä mukanaan jotain aivan erilaista. Meille kävi näin etsiessämme ullakkohuoneeseemme keveää ja vaaleaa sohvaa - nimittäin jokunen päivä sitten kotiimme saapui ruskea ja nahkainen tulokas! Ihanan pehmeä ja muhkea, mutta siro ja jotenkin niin meidän näköisemme. Ohittamaton kombo.



Edellisen sohvamme ostimme vasta vuosi sitten. Se oli kaunis koivupuinen sohva, mutta kun toimme sen tähän asuntoon, se ei vaan istahtanut, joten sai lähteä uuteen kotiin. Taitaa olla totta, että ennen muuttoa ei juurikaan kannata sisustushankintoja tehdä, sillä vasta asunnossa asuessaan huomaa, mikä sinne oikeasti sopii, mitä tarvitsee ja haluaa, mikä on liikaa.


Ostoksia tehdessä, niin kuin monessa muussakin asiassa ja päätöksessä, voi suunnitella ja järkeillä, mutta lopuksi tärkeintä taitaa kuitenkin olla se intuitio. Nyt se sanoo, että vaikka vielä ollaan vähän vieraskoreita, niin tästä pehmeästä sylistä tulee rakas lepopaikka, johon on hyvä käpertyä.

Nahkaa elämän jäljet kaunistavat ja se usein paranee vanhetessaan. Toivon, että minullekin käy niin.

Henna

keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

Keveä panssari kesään


Tänä kesänä ajatuksissa on ollut vahvasti vaaleanpunainen väri ja prinssi-hihatkin on mainittu. Tadaa - nyt on paita, jonka ansiosta on molemmat halut kuitattu! Enpä muista milloin olisin ostanut viimeksi vaaleanpunaisen vaatteen, mutta tämän vasta Zaran kassajonossa huomatun yksilön takia meinasin myöhästyä junasta, johon olin jo lipunkin ostanut. Loppujen lopuksi ehdin junaan juosten ja hikisenä, mutta tyytyväisenä; vaaleanpunainen huitula oli minun. Olkoon se tämän kesän sopivan makea panssarini kesän seikkailuihin ja yllättäviin käänteisiin!



En ota pukeutumista liian vakavasti, mutta nautin vaatteista ja niillä leikittelemisestä. Parhaimmillaan vaatteet tuovat hyvää fiilistä ja niiden kautta voimme olla vielä vähän enemmän sitä mitä olemme. Vaatteessa arvostan laatua, mukavuutta, monikäyttöisyyttä ja sitä kuinka se istuu juuri minulle. Vaatetta ostaessa haluan olla innostunut, ihan ok tuotteen voi suosiolla jättää kauppaan.



Joistakin vaatteista tulee sellaisia "voima-vaatteita", niissä on aina turvallista ja hyvä olla. Ne vaatteet ovat usein ansainneet paikkansa ihan muista kuin ulkonäöllisistä syistä. Kaiken karsimis- filosofian vastaisesti minulla on muutama vaate säilössä, jotka eivät enää tunnu omilta, mutta ovat olleet tärkeitä luottovaatteita jossain vaiheessa elämää. Saapa nähdä milloin ne lähtevät kiertoon, vai löytävätkö ehkä joskus takaisin käyttöön!

En usko, että tätä paitaa säilön vielä vuosikymmenien päästä, mutta tänä kesänä tulemme oikein hyvin toimeen. Mikä on sinun tämän kesän luottovaatteesi?

Henna

maanantai 3. heinäkuuta 2017

Saako haluta?


Saako haluta? Tästä aiheestahan saisi oikein pohdiskelevan ja syvällisen tekstin, mutta enpä lähde tänään sille linjalle. Tässä vapaapäivän sopivan pinnallisia haaveita!


Haluaisin täydellisen, kauniin ja siron sohvan.

Haluaisin Dr. Martensit, varrelliset ja varrettomat.

Haluaisin pitkälle matkalle. Uuden näkemisen ihana ähky, vieraat todellisuudet ja välissä mukava matkaväsymys.

Haluaisin jaksaa valvoa joku yö tosi myöhään. Jotenkin pidän nykyään liikaa nukkumisesta.

Haluaisin vaalean tukan, vain hetkeksi. Kunnes taas kaipaisin intohimoisesti olla brunetti.

Haluaisin pohjoiseen vaeltamaan. Ehkä pari rakkoa todisteeksi kilometreistä ja nuotio jonka äärellä niitä hoidella.

Haluaisin kirjoittaa kirjan. Aiheesta en tiedä, mutta olisipa hauskaa voivansa sanoa olevansa kirjailija.


Haluaisin huolehtia vähemmän.

Haluaisin, että tuntuisi kesältä. Odotin liian kovasti ja kauan pettyäkseni.

Haluaisin osata loihtia keittiössä kaikkea helposti ja innovatiivisesti. Myös uusi keittiö olisi kiva.

Haluaisin löytää ison taideteoksen seinälle, jota sykähdyttäisi aina sitä katsoessa.

Haluaisin saada varattua hammaslääkärin jonottamatta.

Haluaisin saunaan.

Haluaisin saunan.


Siinä sateisen maanantain haaveiluhetki kera kahvin ja pullan sekä onnellisuuden kaikesta siitä mitä minulla on.

Mitä sä haluaisit?

Henna