tiistai 18. heinäkuuta 2017

Lepopaikka


Toisinaan saattaa käydä niin, että lähtee ostamaan jotakin tietynlaista asiaa, mietittyä ja pohdittua, ja silti palaa kotiin hieman pöllämystyneenä mukanaan jotain aivan erilaista. Meille kävi näin etsiessämme ullakkohuoneeseemme keveää ja vaaleaa sohvaa - nimittäin jokunen päivä sitten kotiimme saapui ruskea ja nahkainen tulokas! Ihanan pehmeä ja muhkea, mutta siro ja jotenkin niin meidän näköisemme. Ohittamaton kombo.



Edellisen sohvamme ostimme vasta vuosi sitten. Se oli kaunis koivupuinen sohva, mutta kun toimme sen tähän asuntoon, se ei vaan istahtanut, joten sai lähteä uuteen kotiin. Taitaa olla totta, että ennen muuttoa ei juurikaan kannata sisustushankintoja tehdä, sillä vasta asunnossa asuessaan huomaa, mikä sinne oikeasti sopii, mitä tarvitsee ja haluaa, mikä on liikaa.


Ostoksia tehdessä, niin kuin monessa muussakin asiassa ja päätöksessä, voi suunnitella ja järkeillä, mutta lopuksi tärkeintä taitaa kuitenkin olla se intuitio. Nyt se sanoo, että vaikka vielä ollaan vähän vieraskoreita, niin tästä pehmeästä sylistä tulee rakas lepopaikka, johon on hyvä käpertyä.

Nahkaa elämän jäljet kaunistavat ja se usein paranee vanhetessaan. Toivon, että minullekin käy niin.

Henna

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti