torstai 24. elokuuta 2017

Maiharit ja muita mietteitä


Tällä viikolla on ollut syksyä ilmassa ja olen riemulla ottanut käyttöön ihanat uudet Dr. Martensit, jotka pitkän haaveilun jälkeen eräänä päivänä marssin ostamaan. Vapautan toki varpaat sandaaleihin vielä aina kun voi, sillä tiedän, että näitä maihareita tulen tulevina kuukausina käyttämään rutkasti enemmän kuin uusia glitter- sandaaleitani.

Tiedän, että monet eivät vielä halua ajatellakaan alkavaa syksyä, mutta eipä pieni syys-fiilistely estä elokuun- illoista nauttimista! Minä pidän syksystä. Siinä on raikkautta ja fiilis jonkin uuden alkamisesta. Meillä on jo kynttilöitä sytytelty tasaisin väliajoin ja nurkassa hiljaiseloa viettänyt kaakeliuuni on alkanut kutsua puoleensa- luulen, että syksyn ensimmäiset takkaillat ovat lähellä.



Minulla on lähes koko kesän ollut keskiössä työ ja vielä pari viikkoa ovat päivät aamusta iltaan työtä täynnä ennen seuraavaa ensi-iltaa. Sitten aikataulu helpottaa ja huomaan pohtivani, että mitäs sitten kun äkkiä onkin aikaa? Otan kyllä vapaapäivät rauhallisine aamuinen ilolla vastaan, mutta samalla mietin, että mitä syksy tuo ja mitä haluaisin sen tuovan. Vaikka rakastankin seesteisyyttä ja rauhaa kaipaan myös tekemistä ja haasteita.


Tavoitteena on vapaapäivien myötä ainakin keskittyä elämänlaadun parantamiseen lisäämällä säännöllistä ja monipuolista liikuntaa sekä näkemällä rakkaita ihmisiä. Nämä molemmat ovat kärsineet antoisan, mutta aikaa vievän ja fyysisesti haastavan työni takia. Sitten myös monipuolista ruokaa, hierojalla käyntiä, ulkoilua ja kiireettömimä kirpparikierroksia! Lisäksi huomaan toivovani, että syksyllä elämä yllättäisi jollain odottamattomalla ja ihanalla tavalla. Mitä se sitten onkaan.


Hyvien asioiden ja yllätysten syksy tervetuloa! Ennen kaikkea lempeyden ja toistemme huomioimisen syksy. Minä ja mun maiharit ollaan valmiina.

Henna



mekko / Samsoe&Samsoe, kengät / Dr. Martens (Pascal)

torstai 3. elokuuta 2017

Elokuu, oli kuu, ilo kuu, elon kuu




Vähän sanaleikkejä elokuun kunniaksi! Ilmassa ja puheissa on jo ihmisten lomien loppumista ja syksyn lähestymistä. Minulla on ollut koko kesän töitä, joten sen puolesta kesä jatkuu vielä oikein hyvin ainakin vielä tämän kuun! Vaikka töitä onkin ollut, niin tuntuu, että kesää on jo ehtinyt viettää. Olen ollut jatkuvasti ulkona, mökkeilty on pariin otteeseen ja pieni lomamatka pohjoiseen on tehty. Kaiken lisäksi hiukset ovat vaalentuneet todisteeksi siitä, että aurinkoa on ollut edes välillä.


Olimme alkuviikosta muutaman päivän mökillä. Lomapaikat usein henkivät vanhaa aikaa ja toisaalta todistavat nykyisyyden kaivattuja hengähdyshetkiä. Olen miettinyt sitä, kuinka parisuhteen kautta elämään tulee ihmisten lisäksi myös paikkoja, jotka ovat toiselle rakkaita ja täynnä muistoja, ehkä koko elämän mukana kulkeneita. On mielenkiintoista seurata, kuinka oma suhde tällaiseen paikkaan alkaa muotoutua, milloin ei ole enää vieraana. Vaikka tervetulleeksi toivotetaankin kaikella lämmöllä ja paikassa viihtyy, niin voi kestää hetken, että tuntee yhteyttä tai kaipuuta paikkaan. Milloin esimerkiksi mökki ei ole enää "teidän" vaan "meidän". On mukavaa huomata, kun se tunne alkaa löytyä. Ihana on myös huomata toisen kiintymys paikkoja kohtaan jotka ovat itselle erityisiä.


Aika onnelliseksi tekee se, että saa katsella jatkuvasti muuttuvaa järveä, koteloitua riippumatossa, kiertää pientä saarta paljain varpain, käydä iltasoutelulla, kerätä metsästä kourallisen mustikoita aamupalalle ja nauttia täysin siemauksin ahvenista, joita on onnistunut ylös nostamaan. Ja sauna, tottakai. Äkkiä ei huomaa huolehtivansa mistään muusta, paitsi kiinnostuneen ampiaisen pitämisestä poissa syntymäpäivien kunniaksi kasatulta laituri-piknikiltä.



Vielä on silti kesän toiveista osa toteuttamatta. En ole nimittäin ostanut vielä kertaakaan marjoja torilta enkä kokeillut suppaamista, minkä niin päättäväisesti aioin tänä kesänä tehdä. Lisäksi haluaisin viettää kesäisen turisti-päivän Helsingissä, käydä Suomenlinnassa ja juoda kahvit Tuomiokirkon portailla. Ja uusi teltta pitäisi pystyttää ja korkata, vaikka sitten ihan tuossa takapihalla.





Vaikka en vielä odotakaan syksyä, on se vuodenaika, josta olen aina kovasti pitänyt. Raikkaus ja ruska, koulun alkaminen ja uusi penaali, se kun sai postimyyntiluettelosta rastia jonkin vaatteen ja pian se saapui odotetussa paketissa. Syksystä nauttiminen onnistuu parhaiten, jos takana on aurinkoinen ja eletty kesä.

Siispä hyvää elokuuta, elon kuuta, ilon kuuta.

Henna