torstai 3. elokuuta 2017

Elokuu, oli kuu, ilo kuu, elon kuu




Vähän sanaleikkejä elokuun kunniaksi! Ilmassa ja puheissa on jo ihmisten lomien loppumista ja syksyn lähestymistä. Minulla on ollut koko kesän töitä, joten sen puolesta kesä jatkuu vielä oikein hyvin ainakin vielä tämän kuun! Vaikka töitä onkin ollut, niin tuntuu, että kesää on jo ehtinyt viettää. Olen ollut jatkuvasti ulkona, mökkeilty on pariin otteeseen ja pieni lomamatka pohjoiseen on tehty. Kaiken lisäksi hiukset ovat vaalentuneet todisteeksi siitä, että aurinkoa on ollut edes välillä.


Olimme alkuviikosta muutaman päivän mökillä. Lomapaikat usein henkivät vanhaa aikaa ja toisaalta todistavat nykyisyyden kaivattuja hengähdyshetkiä. Olen miettinyt sitä, kuinka parisuhteen kautta elämään tulee ihmisten lisäksi myös paikkoja, jotka ovat toiselle rakkaita ja täynnä muistoja, ehkä koko elämän mukana kulkeneita. On mielenkiintoista seurata, kuinka oma suhde tällaiseen paikkaan alkaa muotoutua, milloin ei ole enää vieraana. Vaikka tervetulleeksi toivotetaankin kaikella lämmöllä ja paikassa viihtyy, niin voi kestää hetken, että tuntee yhteyttä tai kaipuuta paikkaan. Milloin esimerkiksi mökki ei ole enää "teidän" vaan "meidän". On mukavaa huomata, kun se tunne alkaa löytyä. Ihana on myös huomata toisen kiintymys paikkoja kohtaan jotka ovat itselle erityisiä.


Aika onnelliseksi tekee se, että saa katsella jatkuvasti muuttuvaa järveä, koteloitua riippumatossa, kiertää pientä saarta paljain varpain, käydä iltasoutelulla, kerätä metsästä kourallisen mustikoita aamupalalle ja nauttia täysin siemauksin ahvenista, joita on onnistunut ylös nostamaan. Ja sauna, tottakai. Äkkiä ei huomaa huolehtivansa mistään muusta, paitsi kiinnostuneen ampiaisen pitämisestä poissa syntymäpäivien kunniaksi kasatulta laituri-piknikiltä.



Vielä on silti kesän toiveista osa toteuttamatta. En ole nimittäin ostanut vielä kertaakaan marjoja torilta enkä kokeillut suppaamista, minkä niin päättäväisesti aioin tänä kesänä tehdä. Lisäksi haluaisin viettää kesäisen turisti-päivän Helsingissä, käydä Suomenlinnassa ja juoda kahvit Tuomiokirkon portailla. Ja uusi teltta pitäisi pystyttää ja korkata, vaikka sitten ihan tuossa takapihalla.





Vaikka en vielä odotakaan syksyä, on se vuodenaika, josta olen aina kovasti pitänyt. Raikkaus ja ruska, koulun alkaminen ja uusi penaali, se kun sai postimyyntiluettelosta rastia jonkin vaatteen ja pian se saapui odotetussa paketissa. Syksystä nauttiminen onnistuu parhaiten, jos takana on aurinkoinen ja eletty kesä.

Siispä hyvää elokuuta, elon kuuta, ilon kuuta.

Henna



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti