Ääripäitä


Eräänä päivänä olin tällaisella upealla rannalla ja katselin eri turkoosin sävyissä hehkuvalle merelle. Tänään kävin lumisateessa retkiluistelemassa järvenjäällä ja värit ympärillä olivat lähinnä valkoista ja harmaan eri sävyjä.

Molemmat hienoja hetkiä, mutta kilometrien päässä toisistaan. Kuin eri elokuvista tai todellisuuksista! Molemmissa tapauksissa poskia punoitti, mutta täysin eri syistä.



Elämä on toisinaan ääripäitä. Tunteet ovat toisinaan ääripäitä. Jotkut päivät ovat täynnä hyvyyttä ja toisinaan tuntuu, että mikään ei suju. Joku asia saa äärimmilleen virittäytymään, täyteen intoa ja joku asia ei kiinnosta sitten yhtään. Toisena hetkenä oikelta tuntuu urheilu ja terveyssmoothie ja sitten taas aurajuustoburgeri ja kylmä coca-cola.




Monesti ääripäät ovat negatiivinen juttu. Kun maailmanhistoriaa tai politiikkaa katsotaan, niin mikään ääripää ei ole koskaan tuonut oikeastaan mitään hyvää. Monessa asiassa ääripäitä myös tulisi tasoittaa tasavertaisuutta kohti.

Joissakin asioissa ja sopivina annoksina ääripäät ovat kuitenkin paikallaan, ne saavat kokemaan ja ajattelemaan. Kylmästä kuumaan, vapaasta kiireeseen, rennosta juhlavaan, musta-valkoisesta värikkääseen, yksin olemisesta ihmisten hälinään, jännityksestä rentoutumiseen, luonnonrauhasta kaupungin sykkeeseen, uuden kokemisesta vanhaan tuttuun.


Olen todennut, että monella elämän osa-alueella ääripäähän meno ei kannata, vaan tuloksiin ja hyvään oloon päästään sillä kultaisella keskitiellä. Toisinaan tasaisempi meno tuntuu ihan hyvältä ja levolliselta, sitten on taas valmis suureen kokemiseen ja pakahtumiseen. En kuitenkaan hylkää ääripäitä elämästäni, sillä enhän kaipaa sellaista laimeaa ja mitäänsanomatonta. Ja enpä minä sitä oikeastaan itse edes voisi päättää.

Tänään en juonut passionhedelmämehua vaan kuumaa kaakaota kera ison ja hämmentävän herkullisen laskiaispullan! Äärimmäisen hyvää. Mitähän äärettömän hyvää huominen tuo?

Henna

Kommentit