Päivä Roomassa


Päivässä ei voi mitään kaupunkia oppia tuntemaan, ei edes viikossa tai kuukaudessa. Päivässä voi kuitenkin jo tietää, onko kaupungissa sitä jotain. Tiedän ihmisiä, jotka ovat menettäneet sydämensä Roomalle ja palaavat sinne kerta toisensa jälkeen, joten odotin paljon. Me vietimme Roomassa kuusi päivää ja se riitti kaupunkiin ihastumiseen sekä halun päästä näkemään mitä Rooman ulkopuolelta löytyy. Tässä kuvitteellinen päivä Rooman reissun kokemusten pohjalta!


Herään hotellin pehmeästä sängystä ja tiedän, että tästä tulee hyvä päivä. Nautin aamiaisen, enkä voi vastustaa tarjolla olevia leivonnaisia, joita ei kotona tulisi edes mieleen syödä aamupalalla. Lomalla hieman oudot aamupalat kuitenkin kuuluvat asiaan ja Roomassa näköjään erilaiset leivokset. Ulkona on keväistä, niin keväistä, että jopa hotellin virkailija ihmettelee tammikuun säätä ja laulavia lintuja. Eipä haittaa, Suomessa sataa lunta.

Ulkona kaupat availevat oviaan ja muutamia ihmisiä istuskelee auringossa terasseilla kevyissä talvitakeissaan. Päätän hakea vielä toisen espresson lähikuppilasta ja juoda sen tiskillä paikallisten tapaan. Baarimikko myhäilee ja neuvoo minua ääntämään "grazie" oikein. Yritän ja hän hymyilee kohteliaasti. Ei tainnut ihan mennä nappiin- mutta vähitellen!


Ylitämme Tiber-joen ja katselen hetken maisemia ja monia siltoja, jotka heijastuvat vedestä. Rooman pienille kaduille on mukava eksyä; pienet putiikit houkuttelevat sisään, ihmiset istuvat lukemattomissa kahviloissa, ulkoiluttavat koiriaan ja keskustelevat kiihkeästi pitkissä villakangastakeissaan. Tulee sellainen olo, että olisipa minulla hattu mukana! Italialaiset näyttävät niin tyylikkäiltä hatuissaan.



On tammikuu eikä ole suurin turistikausi. Taitaa kuitenkin olla niin, että Roomassa on aina jonkinlainen turistisesonki, sillä kaupunki kutsuu ihmisiä ympäri maailmaa vuodenajasta huolimatta. Nyt se ei kuitenkaan tunnu liialliselta ja ilmakin on raikasta. Kesäisin Rooma, niin kuin moni muukin suuri kaupunki, on ihmisten kansoittama hornankattila, kun helteet laskeutuvat kaupungin ylle yhdessä turistien kanssa. Eipä silti, haluan vielä ehdottomasti nähdä kesäisen Rooman ja kaikki ne sormille sulavat jäätelöt ja suihkulähteissä luvatta uivat ihmiset!






Kiertelemme muutamia keskustan nähtävyyksiä, kuten Espanjalaiset portaat ja Pantheon ja päädymme sitten Rooman entiselle ydinalueelle Forum Romanumille sekä Colosseumille. Siinä se nyt on, kuuluisa Colosseum, Antiikin Rooman aikainen amfiteatteri, jossa kansa aikoinaan on janonnut leipää ja sirkushuveja, usein mitä julmimmalla tavalla. Kaikkien kuvienkin jälkeen Colosseum tuntuu vaikuttavalta ja epätodelliselta. Kaupunki ylipäätään tuntuu vähän epätodelliselta, kun jokaisen kulman takaa tuntuu löytyvän vanhoja raunioita, pylväitä ja historiallisia monumentteja ja muistomerkkejä. Historia on vahvasti läsnä. Päässä pyörii ajatus, että voiko tällaiseen tottua? Voiko Rooma muka koskaan tuntua tavalliselta?




Illan alkaessa hämärtyä suuntaamme Trasteveren alueelle, joka on tunnettu lukuisista ravintoloistaan ja viihtyisistä pikkukaduistaan. Poikkeamme välillä ihmisten perässä ovista sisään, vaikkemme tiedä minne he menevät. Näin päädymme useaan kauniiseen pieneen kirkkoon, jotka ovat kuin kätkössä kaupungin sisällä. Illan hämärtyessä valitsemme ravintolan fiiliksen mukaan; jos ikkunasta välittyy lämmin ja kotoisa tunnelma, ei ruokakaan luultavasti mene pieleen. Tilaamme alkupalaksi ihanaa mozzarellaa, joka on yksi italialaisen keittiön tunnetuimpia herkkuja. Lista on täynnä herkullisen kuuloisia annoksia ja pitäydymme tänäkin iltana vahvasti pizzassa ja spaghetissa- olemmehan Italiassa. Valitsen tällä kertaa pizza Margheritan mukaan nimetyn pizzan, jonka värit ovat isänmaallisesti Italian lipun mukaan vihreä (basilika), valkoinen (mozzarella) ja punainen (tomaatti). Emme pidä kiirettä, eikä pidä kukaan muukaan. Kaikesta välittyy ihmisten rakkaus ruokaan ja yhdessä syömiseen.




Totuushan on, että tässä vaiheessa olen nähnyt vain pienen siivun tästä huikeasta kaupungista ja sitäkin pienemmän siivun Italiasta. Se siivu maistui ihanalta, paremmalta kuin ne aamupalan leivokset. Molempia haluan lisää, joten ei siis auta muu kuin jatkaa tutkimusmatkaa ja toivoa pikaista paluuta.

Mikä on sun salainen helmesi Roomassa? Entä minkä paikan Italiassa tulisi ehdottomasti olla seuraava kohteeni?

Henna

Ps. Ai niin ja täältä hyvä hotellivinkki Roomaan!

Kommentit