Häät, ei mikään peruspäivä


Häät. Päivä johon kätkeytyy paljon erilaisia tunteita; kutkutusta, odotusta, stressiä, tuhansia ideoita.
Häät ovat monelle päivä, josta haaveillaan pitkään ja päivään kohdistuu paljon odotuksia ja ehkä jopa paineita. Entä jos hääpäivä ei olekaan sellainen kuin on kuvitellut? Viihtyväätkö vieraat? Onko kakku hyvää? Olenko unohtanut jotain? Mitä valitsen näistä sadoista tarjolla olevista ideoista?




Me juhlimme häitämme kaksi vuotta sitten. Tuo päivä oli upea, kirkas ja seesteinen loppukesän päivä. Meidän tärkeä päivämme, jonka saimme jakaa rakkaiden ihmisten kanssa. Huomasin, että hurahdin hieman häähumuun. Etsin netistä ideoita ja ostin kaikenlaista, mitä "ehkä voi käyttää häissä". Näin jälkeenpäin ajatellen se hiukan hymyilyttää, mutta suon tuon kaiken itselleni. Se kertoo kuitenkin siitä, että päivä oli erityinen, johon halusin panostaa.

Näin kesän kynnyksellä ajattelin, että olisi mukava jakaa hieman ajatuksia meidän häistämme ja kenties antaa ideoita ja inspiraatiota tämän (tai tulevien!) kesän pareille. Sen voin sanoa, että päivä meni todella nopeasti. Tärkein vinkki, minkä tuleville hääpareille voi antaa, on se, että kaiken ohjelman ja onnittelujen keskellä etsi hetki, jolloin rauhoitut ja hengähdät. Hetki jolloin keskityt ajatukseen että "tässä minä nyt olen, omissa häissäni". Paina tuo hetki mieleesi ja säilytä.


 



Tänä päivänä hääpareille löytyy koristeita, ideoita ja ohjelmaa häihin todella runsaasti. Paljon oli kivoja ja käyttökelpoisia ideoita, mutta poimin niitä sen perusteella, että halusin tehdä itse mahdollisimman paljon, sillä olen aina tykännyt näperrellä ja taiteilla kaikenlaista. Tämän lisäksi turha prameilu sai suosiolla jäädä.

Meidän häissämme kädenjälkeni näkyi ainakin kutsuissa sekä erilaisissa koristeissa juhlatilassa. Pöydiltä löytyi lainattujen juuttikankaisten kaitaliinojen ja runsaiden itse koottujen kukkakimppujen lisäksi juhlan ohjelma sekä pöytänumerot. Etsin kirpputoreilta vanhoja valokuvakehyksiä, joihin laitoin liitutaulupaperia ja näihin kehyksiin sitten kirjoitin häiden ohjelman. Pöytänumerot oli maalattu pölkkypelin palikoihin, joiden alareunaan kiinnitin lakalla pitsisen raidan ja istumajärjestys löytyi eteisestä kirjoitettuna vanhoihin ikkunoihin. Meidän ihana hääautomme, keltainen kupla, oli itsessään jo niin häikäisevä ilmestys, että se ei koristelua tarvinnut. Kirjoitin kuitenkin "just married"- tekstin valmiisiin viirinauhoihin, mikä kiinnitettiin auton takalasiin.

Haluan kuitenkin muistuttaa, että itse ei tarvitse tehdä kaikkea. Varmasti löytyy ihmisiä, jotka mielellään auttavat, näin oli myös meidän juhlamme kanssa. Häiden ei tule olla suoritus, vaan päivä jota voi odottaa rauhallisin mielin ja juhlia ilolla!
   






Kakun päällä pönötti onnellinen pyykkipoika pariskunta, jota tehdessä meni yksi hauska ilta. Pelihousut meinasin pari kertaa repiä istumapaikka-korttien kanssa, joihin päätin painaa kirjainsabluunoilla jokaisen vieraan nimen erikseen. Lopputulos oli mieluinen, mutta ei siihen yksi ilta riittänyt! Servetit taittelimme hauskoiksi taskuiksi, joihin aterimet ujutettiin sisään.





Emme kokeneet tärkeäksi noudattaa häissämme kaikkia mahdollisia perinteitä ja traditioita, esimerkiksi morsiamen ryöstöä ei meidän häissämme nähty. Hyvin toteutettuna se on kuitenkin hauska juttu, joten jos vähänkin siltä tuntuu, niin antaa palaa!  Monia kivoja perinteitä halusimme kuitenkin toteuttaa, kuten sen, että morsiamelta löytyisi jotain uutta, jotain vanhaa, jotain lainattua ja jotain sinistä. Minun hääpukuni oli uusi ja vanhaa asiaa miettiässä oikeutin itselleni ihanan, helmi-päällysteisen vintage-laukun ostamisen. Sen sisältä löytyi valko-sininen nenäliina ja kädestä anopilta lainattu rannerengas.






Ikimuistoisia hääpäivää kaikille tuoreille ja tuleville hääpareille! All you need is love.


Henna


Kuvat: viimeinen kuva: P.Queissaz, muut kuvat: J. Simojoki, häävieraat, minä






Kommentit