Tehokasta sairastamista?



Terkut sohvan uumenista. Joku tylsä kesäflunssa löysi minut ja jäi vieraaksi, sellaiseksi joka ei tajua häipyä. En tarjoa kakkua enkä keitä kahveja mokomalle. Olo on kurja ja tunnen sympatiaa alemmassa kuvassa olevan riutuneen pionin kanssa, joka edellisissä kuvissa oli vielä kivan hehkuva.

Mieheni sanoo, että olen huono sairastamaan. En ole asiaa aiemmin ajatellut, mutta kyllä se varmaan on totta. Olen huono potilas. Ajatuksissani näen sairastamisen aikana, jolloin lepään, syön herkkuja ja katselen elokuvia - eräänlaisena rentoutumisena. Kai joskus siinäkin onnistun, mutta suurimmaksi osaksi epäonnistun surkeasti. Sairaana turhaudun ja suren ohi liukuvia hetkiä, mietin mitä kaikkea minun pitäisi tehdä tai mitä kaikkea voisin tehdä sairastamisen sijaan.





Lisäksi tunnen helposti stressiä ja huonoa omaatuntoa siitä, että en ole töissä hoitamassa hommiani. Uskon tämän korostuvan ainakin näyttelijöillä ja esiintyjillä, sillä kukapa haluaisi olla se, jonka takia esitys perutaan ja katsojat lähetetään kotiin? Useimmissa tapauksissa totuus kuitenkin on, että aika hyvin ne siellä töissä pärjäävät, vaikka joskus olisikin poissa päivän tai pari.

Pyörii se maailma ilman minuakin.

Vaan, entä jos tässä on juuri osa ongelmaa? Maailma pyörii ja minä vaan niiskuttelen peiton alla. Voisin päivät käyttää paremminkin; valloittaa vuoria, oikaista vääryyksiä, ratsastaa auringonlaskuun. Kenellä on aikaa sairastaa? Tämä on kai sitä maailmaa piinaavaa tehokkuus-ajattelua.




Entä jos keskittyisin tähän hetkeen? Carpe diem - vai kuinka se sanotaan.
Hetkessä elämisestä on kliseitä ja totuuksia maailma pullollaan ja onhan se totta, hukkaamme helposti tämän hetken murehtimalla mennyttä tai tulevaa. Liian usein siihen kuitenkin sortuu.

Vaan entä jos pyrkiminen hetkessä elämiseen on se mikä aiheuttaa stressiä? Mikä sitten olisi se ratkaisu tähän? Ohjeita ainakin on olemassa vaikka kuinka; suunnittele - mutta älä liikaa, vaali muistoja - vaan älä elä menneisyydessä, elä hetkessä - älä kuitenkaan yritä liikaa, ajattele muita - älä unohda itseäsi, ole nopea ja ahkera - älä hosu tai väsy, ole tehokas - silti rento. Aikamoinen oravanpyörä, eikö?




No, minä ajattelin nyt elää tässä päivässä ja sairastaa hyvällä omallatunnolla. Sen enempää stressaamatta tai suunnittelematta nautin tästä kuumasta mustaviinimarjamehusta, miehen tekemästä sienikeitosta, pehmeistä villasukista ja ehkäpä nautin myös televisiosta tulevasta huonosta elokuvasta, vaikka se ei olekaan kohuttu ja Oscarein palkittu. Hetken taide syntyy hetkessä, suunnittelematta, ja kai sairastamisestakin voi tehdä hetken taidetta. Tai olla tekemättä. Miten vaan.

Onko siellä ollut samanlaisia ajatuksia?
Näiden pohdiskelujen saattamana toivotan aurinkoa keskiviikkoonne!


Henna

Kommentit