Pysyä näkyvänä



Pysyä näkyvänä tässä pitkässä syksyssä ja talvessa on haaste. On hämmentävää ja pelottavaakin, kuinka pimeys imaisee meidät ja tulemme näkyviksi vasta ihan lähellä. Heijastinten käytöstä ei turhaan muistutella ja on hauskaa, että nykyään heijastimissa riittää myös valinnanvaraa; sen ei tarvitse enää olla välttämätön paha, vaan heijastimesta voi oikeasti pitää. Se voi olla vähän kuin koru.

Minä ostin nahkaisen hapsu- heijastimen kulkemaan mukana. Heijastin on merkiltään Miiko ja sen voi kätevästi kiinnittää takkiin tai vaikkapa laukkuun. Eihän tämä yksinään ihan tarpeeksi ole, mutta hyvä alku.




Ja tulihan se lumi. Ihana valkoinen lumi toi talven ja valoa. Okei, se vähän meni lopulta rännän puolelle ja suli. Talvi on kuitenkin uskollinen. Pikku pakkanen kehiin ja vóila!

Olen syksyllä istunut paljon autossa ja matkustanut ympäri Suomea. Välillä on ollut niin pimeää, että me olemme olleet ainoa valon lähde pimeiden metsien ja peltojen mailla. Jos ei tarvitse keskittyä ajamiseen, niin autossa istuminen pimeän keskellä on jotenkin viehättävää, olla hetken ikään kuin piilossa. Muistan jo lapsuudesta, kuinka rauhoittavaa oli istua hurisevassa autossa, vähällä nukahtaa tähtiä tuijotellen. Sitten kun päästiin kotiin iskä kantoi nukkuvan omaan sänkyyn.

Hyviä heijastuksia, olkaa näkyviä ja hauskaa torstai-iltaa!


Henna

Kommentit