Nahkakansio ja puhuvat kuvat


Menimme naimisiin kolme vuotta sitten ja nyt viimein sain hääkuvat kansioon. Olen etsinyt albumia, mikä olisi erityinen ja kaunis niin kuin tuo päivä oli. Vähän jo heitin toivoni, sillä kaikissa tuntui olevan jotain vikaa. Kun lähdimme Barcelonan reissulle, ajattelin, että jos sieltä jotain erityistä ostaisin, niin se voisi olla hääalbumi. En ehkä osannut arvata, että sellainen sieltä tosiaan mukaan lähtisi. Ja millainen! Ihanaa ruskeaa nahkaa oleva, käsin sidottu albumi, jonka ostimme pienen huoneen kokoisesta paikallisesta liikkeestä, joka oli täynnä upeita nahka- ja paperituotteita. Olihan se vähän hintava, mutta kerrankos sitä. Ja käsityöläisyys kunniaan!


Minua viehätti albumin yksinkertaisuus sen ollessa kuitenkin aivan uniikki. Erityisesti pidän paksusta nahkanauhasta, jolla albumin saa "köytettyä" kiinni. Hauska nähdä miten aika kohtelee albumia, ehkä siitä tulee entistä parempi, niin kuin nahkalle yleensä käy.



Nyt on kuvat kansiossa ja mietin kauhuissani; mites ne iänikuiset kuvatekstit?! Otanko riskin ja mahdollisesti pilaan albumin tarinoimalla väliin. Sillä, let´s face it, kaikenlaiset "hauskat" tai "sykähdyttävät" kuvateksit usein tuntuvat väkisin väännetyiltä. Sellaisia: "siellä me sitten mentiin ja ai että kun oli mukavaa ja aurinko paistoi"- tekstejä lueskelee yleensä jälkeenpäin vähän nolona. Ehkä kannattaa pitäytyä mahdollisimman vähäsanaisena ja antaa kuvien puhua puolestaan, olla selittelemättä turhia. Kuvat tosiaan kertovat yleensä kaiken oleellisen ja enemmänkin.

Vieläkö teidän tulee väsättyä tuollaisia perinteisiä valokuva-albumeita?

Nyt on hää-muistoja suloinen albumi pullollaan. Mikäs niitä selaillessa.

Henna

Kommentit