Merenneidot ja syksyn morsian


Toisten onni ja meri sekoittivat viikonloppuna mukavasti pään ystävän polttareissa. Miten ihana morsian! Miten hyvä tapa viettää kesän viimeiset päivät! Ilonpitoa riitti ja tuntui kunnialta olla kutsuttuna juhlaan, jossa ystävä saateltiin kohti avioliittoa.



Polttarit ovat varmasti erilaisia, joka ikinen. Ne muokkautuvat sen mukaan millaisia ihmisiä niitä on järjestämässä ja toivon mukaan erityisesti sen mukaan, millainen morsian on. Onnistuneet polttarit ovat mielestäni sellaiset, joissa keskiössä on morsian, mutta sellaisella mukavalla tavalla, ettei hänen tarvitse tuntea oloaan epämukavaksi. Heitetään vielä reseptiin sopivassa suhteessa ohjelmaa ja vapaata rentoilua sekä haastetta, mukavuuksia ja yllätyksiä, niin kovin pieleen ei voida mennä!




Ihmiset ovat mielestäni tärkein asia polttareissa. Toiset haluavat isot kemut, joissa on parhaiden ystävien lisäksi paljon kavereita ja tuttuja ja toiset juhlivat intiimimmin, valitsevat mukaan ne läheisimmät ystävät, jotka ovat jääneet mukaan matkan varrelta. Itse kuuluin jälkimmäiseen. Omista polttareista jäi erityisesti mieleen se, kuinka tärkeää ja liikuttavaakin oli se, että ystävät eri yhteyksistä ja elämäntilanteista olivat saapuneet samaan paikkaan ja ihan mun takiani. Tämän jälkeen on tuntunut erityisen tärkeältä myös mennä itse aina kutsun tullessa.



Nämä polttarit järjestettiin Kalajoen hiekkasärkillä. Olen käynyt siellä kerran kauan sitten, mutta tämä reissu oli tutkimusmatka paikkaan, jossa taas sain huokailla, että kylläpä Suomesta löytyykin hienoja ja omalla tavallaan eksoottisia paikkoja. Tällä kertaa rantaleikit jäivät kahlailuun ja huokailuun ilta-auringon edessä, ehkäpä joku kesä nappaan pyyhkeen kainaloon ja huristan Kalajoelle rantalomalle, vuoraan itseni aurinkorasvalla ja sotken sen sitten tyytyväisenä kuumaan hiekkaan.

Nyt kuitenkin kaivan laatikoista mohairhuivini ja toivotan syksyn vähitellen saapuneeksi. Ennen sitä vielä hurraa huuto merelle ja rakkaudelle!

Henna


Kommentit