Vanhasta uuteen ja eteenpäin


Olen menossa uuteen työpaikkaan maanantaina. Taas uuteen paikkaan, keskelle ihmisiä, joista en vielä tiedä juuri mitään. Teatteri- ja musiikkialalla olen tottunut vaihtamaan työyhteisöjä ja työpaikkoja suhteellisen paljon, joten sinänsä tässä ei ole mitään uutta. Monet työt ovat määräaikaisia ja niitä tehdään ympäri Suomen, siellä missä milloinkin töitä on. Kokoonpano ja ryhmä on lähes aina eri; eri ihmiset, eri dynamiikka, eri työnjako, erilaiset kemiat, erilaisia persoonia. Olen kyllä eri töiden ja elämäntilanteiden kautta oppinut tässä jo aika hyväksi; sopeudun ja etsin paikkani, uskallan olla auki tilanteelle ja pyrin löytämään itsestäni parhaan uudessa tilanteessa. Energiaa se toki aina vie, kun työnteon ohessa tulee se kaikki muu uusi.

Ja on se aina jännittävää. Silleen hyvällä tavalla onneksi. Ikinä ei tiedä, millainen työprosessi on edessä ja millaisia ihmisiä tällä kertaa elämään tulee. Ja keitä sieltä elämään jää. Tuttuja ja kavereita varmasti paljon, mutta on hauska huomata, kuinka välillä viereen luovii tyyppi, joka jää siihen vielä kun työryhmä hajaantuu uusiin suuntiin. Aika mainio juttu ja vaihtelevan työn parhaita bonuksia.



Se, että töitä tehdään projekti-luontoisesti etkä välttämättä tiedä onko töitä vuoden päästä on tavallaan pelottavaa. Tavallaan silti aika hienoa, sillä epävarmuus mahdollistaa kaiken. Tällä hetkellä tämän luonteinen työ sopii minulle ja uskon, että vaihtuvuus myös tekee hyvää tällä alalla, pitää taiteen tuoreena ja yllättävänä, kun ei päästä liiaksi leipiintymään. Valehtelisin silti, jos väittäisin, ettei varmuus ja vakaus välillä tuntuisi mukavalta. Kaipa tällainen freelancer- tyyppinen työnteko kuitenkin alkaa olla jo aika yleistä useilla eri aloilla. Siellä sitten luovitaan ja etsitään omat satamat.


Tavataan siellä aallokossa! Mukavasti tyyntä ja tyrskyjä sopivassa suhteessa kaikille. Niin ja mitä parhainta viikonloppua näissä proosallisissa tunnelmissa!

Henna



kuvat: Janne Simojoki/ Aamukahvilla

Kommentit