Oi maamme


Hei hetkeen! Niin on pitänyt kiirettä töiden kanssa, etten ole edes tänne blogin puolelle ehtinyt. Viimeisen kuukauden aikana olen ollut ulkona lähemmäs 200 tuntia, keskellä luontoa ja sen heräämistä kesään. Kesäteatteri on eräänlainen kuningaslaji, tai ainakin asennetta vaaditaan. Välillä on kastuttu läpimäräksi, välillä kääriydytty villaan ja toisinaan taas rasvailtu auringon edessä. Mutta ei voi kyllä valittaa; kaikki on ollut niin mahtavan vihreää, happirikasta ja täynnä luonnon ääniä.

Tämän kesätyön ulkoisten olosuhteiden, tekstin ja maamme perintöön nojaavan musiikin ansiosta on mielessä pyörinyt paljon suomalaisuus. Jotenkin se sopii oikein hyvin varsinkin nyt, kun vietetään Suomen 100- vuotis syntymäpäivää. Hieno ikä! Vaikkakin vasta hämmentävän vähän, yhden ihmisen ikä.


Mietin, mitä Suomi minulle merkitsee ja esiin nousi erityisesti kaksi ajatusta.

Suomi on mahdollisuuksia. Täällä jokaisella on mahdollisuus tavoitella unelmiaan vapaasti. Näin ei kaikkialla ole, etenkään naisilla.

Suomi on luonto. Se ei aina vuodenaikoineen päästä meitä helpolla, mutta antaa meille enemmän kuin tajuammekaan. Sen pitäisi saada niin paljon arvostusta ja huolenpitoa kuin mahdollista.

Maa kunnasten ja laaksojen,
mi on tuo kaunoinen?

Tuo hohtees kesäpäivien
tuo loistees´ pohjan tulien,
tää talven, suven ihana,
mi ompi soma maa.

(Aleksis Kivi)


Pian onkin jo juhannus. Sadetta on luvattu, mutta otan mitä annetaan. Aionhan kuunnella hiljaisuutta ja istua saunassa!

Henna



Kommentit