Sairastuvan kirppislöydöt


Tykkään kaktuksista, vaan en kurkussani. Ja niinhän siinä kävi, että kun pitkä työrutistus oli ohi ja "kesä"loma alkamassa, niin heräsin lauantaina tukkoisena ja olotila sai myöntymään jäämään vällyjen väliin. Liekö sitten ollut syksyn kiertäviä pöpöjä vai kropan viesti "nyt pikku tauko!". Tyydyn kohtalooni viettää syksyn ensimmäiset aurinkoiset päivät kotona koteloitumassa vaikka mieli halajaisi syksyiseen metsään sienestämään. Onneksi kotona on ihanaa.


Olen keitellyt inkivääriteetä ja sivellyt tiikeribalsamia, tuijotellut Netflixiä pyykinpesukoneen huristessa. Olen myös miettinyt, että pitäisi todellakin imuroida, mutta todennut tyytyväisenä, että kipeänä ei tarvitse jaksaa. Olen panostanut siis enemmänkin lepoon, haaveiluun ja kynttilöiden polttamiseen. Vaniljakynttilän tuoksu makeudestaan huolimatta saa vuodesta toiseen mielen ja kehon hyrisemään. Olen myös entistä varmempi, että minun pitäisi kutoa. Ehkä se on tämä syksy, joka saa halajamaan käsitöiden, askartelun, kirjojen lautapelien ja muun kotoisen puuhastelun pariin.


Syksy saa taas aikaan monenlaisia mielihaluja ja olen kuolannut kauniita villakangastakkeja (joita en kuulemma enempää saa hankkia) ja kotiin tekisi mieli hankkia kaikenlaista pehmeää ja kaunista. Tähän mennessä syksyn löydöt kotiin ovat second handia; sopivasti kulunut messinkinen tarjotin ja 50-lukua henkivä haitarivalaisin. Tarjotin on jo osoittanut hyödyllisyytensä kauneutensa rinnalla ja kun tämä valaisin tuli eteen, seinävalaisimen etsintä hämärään nurkkaan portaiden alle päättyi. Teak runko, pieni messinkinen yksityiskohta, sopivasti tyylikkyyttä ja hilpeyttä sekä vanhan ajan charmia - sopii meille. Valaisimen hieman kellastunut varjo tosin saattaa lähteä vaihtoon.


Mukavaa sairastaa, kun ei ole kiire minnekään. Vaan toivonpa että muutaman päivän päästä pääsen hengittämään ulos tätä syksyä, käyttämään uutta villapaitaani ja myhäilemään niille, joiden mielestä kesä loppui liian aikaisin. Nyt teetä, suklaata ja sympatiaa.

Henna

Kommentit