Sansibarilla meri elää mukana


Olen tainnut ennenkin kirjoittaa merestä. Siinä on maagista voimaa, vähän jotain pelottavaa, mikä kuitenkin vetää puoleensa. Meri elää niin kuin tahtoo. Sansibarilla meren läheisyys tuntuu kaikessa; lasku- ja nousuvedet, tuuli, tuoksu, ihmiset nauttimassa tai hankkimassa elantonsa merestä ja sen läheisyydestä. Kaikki se kaunis; veden muuttuvat värit, simpukat joista näkee vain vilahduksen jos ei ole tarpeeksi nopea ja sitten toisaalta se häpeällisen suuri määrä muovia ja roskaa, mikä aaltojen mukana rantaan ajautuu. Ihmisen kädenjälki.





Meri kutsuu yksinäisiä ja ajattelijoita, mutta se tuntuu myös yhdistävän ja erityisesti joissain paikoissa sen aistii vahvasti. Ihmiset ajautuvat meren rantaan olemaan yhdessä tai yksin muiden keskellä. Uudenvuodenpäivä oli Sansibarilla paikallinen vapaapäivä ja ranta oli täynnä ihmisiä nauttimassa yhteisestä vapaasta. Oli hauskaa seurata sivusta meininkiä rannalla ja vedessä kahlaavia ihmisiä ja olla vähän itsekin osana eräänlaista juhlaa. Itse rannassakin riitti päivittäin hämmästeltävää- yksi kauneimmista hiekkarannoista joita tähän mennessä olen nähnyt.



 


Turistit ovat Sansibarilla osa arkea ja onkin mukavaa, että omaa läsnäoloa vierailijana ei karsasteta, vaan ennemminkin ulkomaalaiset tuntuvat kiinnostavan. Toisinaan tämä kiinnostus turisteja kohtaan on varsin suurta ja huomion kohteeksi joutuu tahtomattaankin. Ihmiset ovat Tansaniassa ja Sansibarilla meidän mittapuussamme hyvin tuttavallisia; he mielellään jäävät juttelemaan ja saattavat vaikka kätellä koko keskustelun ajan. Ei kannata säikähtää, vaan ymmärtää, että TIA- this is Africa.





Toivon, että tuleva vuosi on yhtä hengittävän virtaava ja virkistävän villi kuin takana näkyvä Intian valtameri. Kuitenkin lempeästi kannatteleva.

Henna


mekko / second hand, silkkipaita / second hand, body / kaapin perukoilta
Viimeinen kuva: Janne Simojoki

Kommentit