Toisina päivinä itkettää


Ajatuksia viime viikolta.

Kävin pitkästä aikaa hammaslääkärissä. Luvassa oli parin reiän paikkaus ja jostain syystä en muistanut, olenko yleensä harrastanut puudutuksia, joten päädyin olemaan ottamatta. Hammaslääkärin tuoli se on kummallinen paikka. Välillä tuntuu, kuin tarkkailisin tilannetta ulkoapäin, toisella hetkellä kipu tuo raastavasti tähän hetkeen ja tajuan jännittäväni koko vartaloa kestääkseni sen. Sitten taas vajoan kauas omiin ajatuksiini tai syvennyn takana pauhaavasta radiosta poimimaani keskusteluun. Sylkeä valuu ja suu väsyy, kun tuntemattomat ihmiset ronkkivat purukalustoa. Sitten se onkin ohi, kiitos ja hei. Outoa, mutta tarpeellista.

Varasimme pienen muutaman päivän loman maaliskuulle. Kyseessä on vain vajaa viisi päivää ja ilmasto ei kovin pääse muuttumaan, mutta seikkailu luvassa ja kohde itselleni täysin uusi! Ehkäpä arvaatkin kohteen, jos käyt lukemassa aiemmin kirjoittelemani matkatoiveet tälle vuodelle. Matka takaraivossa tuntuu aina hyvältä.


Eilen oli vähän outo päivä ja itkin neljästi aina eri syystä. Aamulla ärsyyntymis-itku. Kiukutti, kun minua neuvottiin helpossa asiassa, enkä saanut tehdä omalla tavallani. Päivällä tuli ilon ja liikutuksen itku, kun Iivo Niskanen kukitettiin olympiavoittajaksi. Miten ihanaa ja inspiroivaa nähdä, kun kova työ tuottaa tulosta ja ihminen saavuttaa tavoitteensa. Iltapäivällä itku johtui ahdistumisesta, turhautumisesta ja työasioista. Illalla itkun syy oli yksinkertaisesti sipuli. Onneksi tällaisia päiviä ei ole usein! Vaan kai näillä kyynelillä oli paikkansa. Tuli silti mieleen Chisun biisi kyyneleiden pullottamisesta ja lähettämisestä Saharaan. Olisi yksi jos toinenkin suihkulähde täytetty.

Tein yksin retken jäälle ja join Iivon kultamitalikahvit Siilinkarilla. Ihan yksin en jäällä sentään ollut, vaan muutama (sata) muutakin oli sitä mieltä, että päivä oli hyvä ulkoilulle. Ja olihan se.

Kävin parissa erilaisessa haastattelussa ja mietin haastattelu- ja työnhakutilanteita noin yleensäkin; niiden haastavuutta ja oman luontevuuden löytämistä. Mietin ensivaikutelman tärkeyttä ja oikeiden asioiden korostamista ja tuomista esille riippuen siitä mihin hakee.


Nämä kuvat ovat äidin kanssa tehdyltä hiihtolenkiltä upeista järvimaisemista. Äiti sanoi, että on mukavaa hiihtää täysiä aina sata metriä ja katsoa kuinka kovaa pääsee. Sitten voikin kohta syödä vähän suklaata niin jaksaa taas. Ja sitten hän nauroi. Minusta juurikin niin pitää tehdä, jos siltä tuntuu!

Henna

Kommentit