Löytää ja kadottaa itsensä samaan aikaan


Monen lapsuus- ja nuoruusvuosia värittävät harrastukset. Koulun jälkeen joku suuntasi urheilukentälle, toinen musiikkiopistolle ja kolmas partioon. Vuosia täynnä ystäviä, leirejä, läksyjä, harjoittelua, eväitä ja iltaan venyviä päiviä. Vanhemmat saivat usein olla kuskaamassa ja välillä harrastuksiin lähdettiin intoa täynnä ja toisinaan sinne ei olisi saanut itseään sitten millään. Kuitenkin koulun ja opiskelujen viedessä yhä enemmän aikaa, harrastukset usein jäävät tai kuten minulla, ne alkavat omalla tavallaan tähdätä ja valmistaa ammattiin.


Lukion jälkeen lähes kaikista harrastuksistani tuli osa työtä; nuorisoteatteri, tanssitunnit ja musiikki vaihtuivat musiikkiteatterin opiskeluun ja myöhemmin olen saanut tehdä näitä kaikkia työkseni yhdessä ja erikseen. Ne ovat yhä asioita, joista suuresti nautin, mutta en enää osaisi kutsua niitä pelkästään harrastuksikseni. Toki näitä kaikkia voi toteuttaa monessa muodossa, mutta silti siihen usein liittyy analysointi ja tarve kehittyä ammatillisesti. Ainakin ne tuovat työn mieleen. Olenkin kaivannut harrastusta, joka olisi tarpeeksi irrallaan työstäni, jotain sellaista josta nauttisin, jonka parissa rauhoittuisin ja jossa haluaisin kehittyä, mutta en kokisi painetta olla hyvä.


Kirjoittanut olen eri muodoissa niin pitkään kuin muistan. Bloggaamisen kautta kirjoittaminen ja valokuvaus ovat olleet yhä enemmän mukana elämässäni kohta jo kolme vuotta ja olen löytänyt näin yhden kanavan toteuttaa sitä visuaalista puolta itsessäni. Tämä on ollut hauskaa, mutta vaadin itseltäni paljon ja etsinnässä on silti ollut jotain vielä paineettomampaa ja ajatukset pois omasta arjesta vievää.



Viimeisen kuukauden aikana olen löytänyt värien luo. Maalaaminen! Sitäkö olen kaivannut? No nyt ainakin tuntuu siltä! Kuvataide ei ole ikinä ollut intohimoni, enkä ole suuremmin ikävöinyt sen pariin. Ehkä se on aina jäänyt kaiken muun tärkeämmän jalkoihin?

Kun maalaa, niin ajatus saa vaeltaa vapaasti ja työtä voi viedä mihin suuntaan haluaa, ilman, että mikään olisi oikein tai väärin. Jos jokin ei tunnukaan hyvältä, mitään ei ole pilalla, sillä aina voi laittaa uutta väriä päälle. Voi tehdä juuri mitä haluaa ja millä väreillä haluaa, käsiala ja mielenmaisema saa näkyä, mihinkään tiettyyn ei tarvitse pyrkiä. Ei ole pudonnutta silmukkaa, epävireistä ääntä, oman tason alittavaa tulosta, saamatta jäänyttä saalista, vääriä mittasuhteita tai pakkoa jaksaa vielä pari lisää.

"Art enables us to find ourselves and lose ourselves at the same time." (Thomas Merton)


Toinen uusi harrastus onkin sitten jotain aivan muuta, nimittäin retkiluistelu. Miten mahtavaa onkaan viilettää järvenjäällä, lykkiä eteenpäin kauniissa maisemissa! Pari kertaa olen vasta tämän harrastuksen äärellä ollut, mutta ehkä se kertoo hurahtamisesta jotain, että omat luistimet ja sauvat hankittiin jo ensimmäisen kerran jälkeen.

Ihanaa innostua uusista asioista! Inspiraatiota viikkoosi ja uskalletaan kokeilla uusia juttuja. Tai löytää vanhoja.

Henna






Kommentit